Loppukesän kuulumisia

Hellurei!

Kesä on kääntymäisillään loppusuoralle, joten lienee aika kertoa miten se on koiraperheessämme sujunut.

Oliverin kotiutumisesta alkoi uusi aika laumassamme. Koben paikalle tuli meille uuden rodun edustaja ja roturyhmäkin oli aivan uusi; FCI1 Lammas- ja karjakoirat. Pesunkestävä paimen siis. Tilanne oli aivan toinen kuin yhdenkään edellisen koiramme kanssa. Päätös tehtiin käytännössä muutamassa päivässä - vahvasti intuition ohjaamana. Ei ihan tyypillisintä käytöstä meiltä kummaltakaan. Mutta tilanne on sama kuin ukkosmyrskyssä; kun olosuhteet ovat otolliset syntyy sääilmiöitä. Niin nytkin.

Emmekä ole vielä hetkeäkään päätöstämme katuneet. Oliver on osoittautunut mitä mukavammaksi pennuksi. Ja vaikuttaa huomattavasti ikäistään "fiksummalta". Toki sillä on koirapentumaiset piirteensä, mutta puheet nopeasti oppivasta, älykkäästä rodusta eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja. Asiat on opittu kyllä todella nopeasti ja muutamasta esimerkistä. Ja sisäsiisteys on toinen hämmästyttävä asia. 12 viikkoisena se osaa ihan oikeasti pidätellä ja pyytää hädän tullen ulos. Muutamia kertoja on ollut, ettei viesti ole mennyt perille tai kukaan ollut sitä viestiä vastaanottamassa, niin vahinko on käynyt. Mutta vain muutamana kertana. Oliver on osoittaunut rohkeaksi (mutta ei tyhmänrohkeaksi), hyvin sosiaaliseksi, avoimeksi sekä ihmisille että toisille koirille (ja Keke Giggsy Wiggsy -kanille) että ihmisille. Ja vielä loistavaksi reissukoiraksi; parin tunnin automatka yhtä kyytiä mökille menee ilman mitään kitinöitä, vinkumisia, kuolaamisia tms. Autossa matkustaminen ei ole sille mikään juttu eli meille todella hyvä juttu!

Oliver veneilemässä mökillä

Perustottelevaisuutta kummempaa koulutusta emme ole vielä sille aloittaneet, mutta kunhan perusasiat saadaan hyvälle mallille, niin siitä se sitten lähtee.

Boris on viettänyt lokoisia lomapäiviä. Kesällä ei helteidenkään vuoksi ole treenattu, mutta haku/jälkitreenit ovat alkamassa. Sarilla tuntuu vaan olevan niin haasteelliset työvuorot, että treenimetsään ei tahdo millään päästä - ainakaan treeniporukan kanssa samaan aikaan.

Jassu (Zornoi Jason) piipahti meillä hoidossa heinäkuussa kolmen viikon ajan. Pienestä alkuhämmennyksestä toivuttuaan Jassu oli kuin osa laumaa. Erittäin helppo ja mukava mustisuros, jonka kanssa - voisin väittää - kuka tahansa tulee toimeen. Oikein mielllyttävä kokemus sekä meille että uskoakseni myös Jassulle. Kohokohtana lienee Jassun oma-aloitteinen uintireissu, jonka aloitus oli mahdollisimman räväkkä ;-) Päähoitovastuu oli Karoliinalla, joka sai myös reilun hoitopalkkion. Kiitos Armi ja Antero luottamuksesta!

Missasimme pari selkeää näyttelyilmoittautumista alkukesästä ja Maailmanvoittajassa. Boris olisi varmuudella pokannut Vuoden Käyttökoira -pystin ja Spinnu olisi aivan hyvin ilmoittaa vehnien vetskukehään Maailmanvoittajaan. No Spinnun hetki koittaa todennäköisesti joulukuun Voittaja-näyttelyssä messarissa. Spinnulla on edellisestä kehästä jo useita vuosia aikaa, mutta touchi on tuskin kadonnut minnekään.

Maailmanvoittajasta puheenollen vietimme Kirstin ja Sarin kanssa kaksi pitkää päivää Messarissa muutama viikko sitten. Odotukset tapahtumalle olivat melkoiset, sillä hehkutusta oli nostatettu Kennelliiton toimesta jo koko alkuvuoden! "Tapahtuma tulisi tarjoamaan jotain aivan henkeäsalpaavaa!" Noh, koiria oli paljon ja järjestelyt sujuivat pääosin (pysäköintiä lukuunottamatta) mallikkaasti, mutta eipä se nyt normaalista jokavuotisesta Voittaja-viikonlopusta messarissa juurikaan eronnut. Perjantaina katsastimme mustat, joissa venäläiset odotetusti venäläistuomarin suosiollisella avustuksella veivät kaiken mahdollisen. Elsa oli esillä Sarin esittämänä. EH ja suurinpiirtein samat tarinat kuin tähänkin asti junnuluokan näyttelyistä. Elsa liikkui mainiosti, mutta on vielä kehityksessään sen verran paljon kesken, että nyt ei ollut eväitä parempaan. Elsa on kuitenkin selvästi avoimempi ja aktiivisempi kehässä, että toivoa sopii että menestystä vielä kehissäkin tulee! Yksi ainoa kilpailuluokkasijoitus (4.) suomalaisomistuksessa olevalle koiralle. (Onnea Mialle ja Liinulle!) Voittajat olivat typattuja pehkokasoja, joiden liike oli pääosin melko vaatimatonta. Kokoa oli tietysti vaikka muille jakaa.

Elsa-tyttönen 1 v.

Sunnuntaina oli toinen mielenkiintoinen päivä. Jätimme auton ja koirat kotiin ja junailimme itsemme aamulla nahka-kehän laidalle. Åsakin löytyi ja hänen kanssaan vaihdoimme kuulumisia. Nyt olivat pääsosassa maailmanlaajuisestikin erittäin laadukkaat suomalaiskoirat. Erityisesti tarkkailussa oli luonnollisesti koirien lisäksi myös handlereiden tapa esittää collieita. Muuten hyvin sujunut kehä kärsi pyörittävän toimitsijan totaalisesta kuutamolla olosta. Onneksi kirjoittava paikkasi tilanteen hienosti. Tämä kommentti näin kehätoimitsijan roolissa. Koirat olivat kuitenkin näyttäviä ja oikea voittajakin lopulta seuloutui joukosta. Saa nähdä onko meidän Oliverista noihin kehiin?!

Tänä kesänä ei ollut perinteistä ulkomaannäyttelyreissua syksyllä. Pieni ikävä on ollut päällimmäisenä mielessä tältä osin, sillä niin mukavia ovat sekä Ruotisin, Tanskan ja Viron reissut olleet. Josko sitten ensi vuonna Oliverin kanssa?! Tai Elsan?

MH-kuvaajakoulutuksen putki jatkuu. Kesä oli välivaihetta TO-harjoittelujen suhteen, mutta homma jatkuu jo reilun viikon kuluttua Mäntsälässä ja Lahdessa kuvauksen ja Ylituomari 1 -kurssin merkeissä, johon edellisen A-toimitsijakurssin hyväksytysti suorittaneet saivat erillissuoritusoikeuden; kaikkia harjoitteluja ei ole tarvinnut suorittaa ennen kurssia. Mielenkiinnolla odottelen taas tulevaa viikonloppua elo-syyskuun vaihteessa.