Niin, se kävi niin nopeasti ettei edes ehtinyt tajuta.... Mutta aloitetaanpa lyhyt historiakertaus: Boriksen kasvattaja Kirsti oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessään ajatusta uudesta koirasta ja jopa uudesta rodusta. Rodusta, jonka kanssa olisi mieluusti hyvä haastaa omat kykynsä kouluttajana pk-lajeissa ja TOKOssa. Muutaman mutkan kautta rotuvalinta osui
sileäkarvaiseen collieen. Viikko sitten Sari lähti mukaan kun uusi pentu lähtisi Porvoosta Kirstin mukaan kohti Hämeenlinnaa ja Zornoi Kenneliä. Ja mikä pakkaus sieltä Tuusalantielle tupsahtikaan: reipas, iloinen, terhakka pentu, jonka olemus löi minut ihan ällikällä. Ihastus oli välitön!
 |
| Tässä Oliver vielä synnyinkodissaan Porvoossa |
Ja kuin parahiksi samasta pentueesta oli vielä uros jäämässä kasvattajalle. Saksaan alunperin matkalla ollut pentu ei sitten ollutkaan uusille omistajille mieluinen valinta. Viikon hauduttelimme ajatusta muusta kuin mustasta, mutta eiköhän se ollut mielessä selvää jo ennen sitä - ainakin minulla. Uusi lehti koiraharrastuksessa oli valmis käännettäväksi. Toki musta on aina musta ja ykkösrotuna tulee aina pysymään. Mutta karsastan muutenkin nurkkapatriotismia, joten samaa periaatetta voinee soveltaa koiriinkin.
Viime perjantaina ajoimme Porvooseen noutamaan
Lubin's Orderly Oliveria, jonka olimme jo ristineet, noh, Oliveriksi. Sillä nimellä sitä oli jo kahdeksan viikkoa kutsuttu, joten mitä sitä hyvää nimeä muuksi muuttamaan.
 |
| Lähdön hetki. Matka uuteen kotiin voi alkaa |
Porvoossa tapasimme kasvattaja Åsan lisäksi emän Wilman, Victorin sekä Venlan, joka oli jäämässä pentueesta synnyinkotiinsa. Oikein sosiaalisia ja luonteeltaan muutenkin rotumääritelmän mukaisia.
Juttutuokion ja paperitöiden jälkeen oli aika lähteä matkalle kohti Hämeenlinnaa. Viikko sitten Olga oli voinut matkalla jokseenkin huonosti, joten varauduimme samaan. Matka sujui kuitenkin loistavasti; alkumatkan ihmettelyn ja muutaman vinkaisun jälkeen Oliver asettui Sarin syliin ja ihmetteli välillä maisemia, mutta ei kuolannut tai voinut pahoin. Loistava matkakumppani siis!
 |
| "Minnehän sitä ollaan menossa...?" |
 |
| Tässä tuntuu kyllä ihan turvalliselta |
Boris ja Spinnu ottivat tulokkaan vastaan kuin minkä tahansa uuden koiran: innokkaasti nuuhkittiin ja ihmeteltiin koiranalkua. Oliver ei tästä hätkähtänyt vaan alkoi puolestaan tehdä tuttavuutta; ei alistunut, mutta ei myöskään näyttänyt pelkäävän. Avoin ja tervepäinen pentu jo heti alkumetreillä, hienoa!
Oliver alkoi tehdä tuttavuutta muihin ja taloon. Sekin sujui hienosti, samoin kuin tarpeiden tekeminen. Yksikään aikaisemmista koiristamme ei ole tämän ikäisenä tehnyt yhtä selväksi, että nyt on hätä ja ulos on päästävä. Toki fysiikka ei vielä ole ihan mukana ja pari vahinkoa tottakai sattui.
Pari ensimmäsitä päivää on sujunut oikein mukavasti. Oliver on hyvin tottelevainen, iloinen, avoin ja tehnyt jo tuttavuutta tuttujen chow chown ja mopsin kanssa. Kanistamme Kekestä nyt puhumattakaan. Kertakaikkiaan hämmsätyttävän fiksu ja rakastettava pentu. Honeymoon? Ehkä. Nollasta aloitetaan paimensukuisen kanssa, mutta tuntuu jo nyt, että meillä on potentiaalinen sydäntenmurskaaja laumassamme.
