Elsan ensimmäinen pentunäyttely

Hyvää Uutta vuotta!

Koiraharrastusvuosi 2014 alkoi uuden polven esiinmarssilla. Sijoitusnarttumme Elsa matkasi Elinan ja minun kanssani Helsingin Kaapelitehtaalle ensimmäiseen pentunäyttelyynsä. Näyttely oli kaksipäiväinen ja lauantaina arvosteltiin ryhmä 2.

Talvi oli tehnyt tulonsa eteläiseen Suomeen edellisenä yönä kun lämpötila vihdoin painui pakkaselle ja lumettomaan maahan satoi muutaman sentin hentoinen kerros. Pakkasta oli aamulla nelisen astetta kun starttasin puoli seitsemän aikaan kohti Riihimäkeä noutaakseni Elinan ja Elsan mukaan matkaan.

Elinalle tuli hätäinen herätys, sillä kello/kännykkä oli jostain syystä hiljentynyt itsekseen ja jättänyt asukkaat armeliaasti unten maille. Olin Elinan talon edessä vähän ennen seitsemää ja puhelinsoittoni toimi herätyskellona. "No worries", totesin. Puheet siitä, että naisia saa aina odottaa ja kyllä se laittautuminen kestää voidaan ainakin tässä tapauksessa unohtaa. 7.15 Elina ja Elsa olivat jo autossa ja Yetin keula kohti Helsinkiä.

Koukkasimme vielä Riihimäen ABC:lla täydentämässä aamukahvikiintiötä ja kohta olikin hiljainen moottoritie johdattamassa kohti uusia seikkailuja.

Mechelininkadulla "löysin" jälleen uuden peltipoliisin. Taas. Todennäköisesti en kuukauteen tai kahteen ajele minnekään.

Lyhyen parkkipaikkaetsintäsession jälkeen olimme parkissa Kauppakeskus Ruoholahden alla. Matkaa Noin viiden minuutin patikka ja olimme perillä. Elsa oli varsin mallikas automatkustaja; ei vinkunut, ei hyörinyt tai pyörinyt vaan pötkötteli rauhallisesti koko matkan ajan. Pientä jännitystä oli tietysti ilmassa; miten Elsa suhtautuisi näyttelyn hälinään, toisiin koiriin, Elinan jännittämiseen ja ylipäätään uusiin asioihin.

No, turha olla tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa koiran kannalta. Mennään ja tehdään. Ja tehdään koiralle päivä niin uskomattoman ihanaksi ja haluttavaksi kuin suinkin mahdollista.

Olimme tätä seikkaa silmällä pitäen hyvissä ajoin perillä, jotta Elsalle jäisi mahdollisimman paljon aikaa tutustua paikkaan ja toisiin koiriin/ihmisiin. Saimme seuraksi erittäin mukavan ja rauhallisen estrelanvuoristokoiran ja omistajansa, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Uskon, että se lievitti vähän Elinankin jännitystä.

Elsa otti innokkaasti kontaktia muihin koiriin ja muutenkin kehän odottelu meni muutenkin mukavissa merkeissä.

Vauhdikasta ravia ja hyvin se ravissa pysyikin

Viimein, reilun tunnin odottelun jälkeen oli Elsan ja Elinan vuoro. Tuomarina kehässä oli Matti Luoso. Elsa liikkui erittäin tehokkaalla askeleella ja muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta pysyi pitkässä, näyttävässä ravissa. Ainakin fysiikka tuntuu olevan erinomaisessa kunnossa ja se näkyy liikkeissä. Elsa on kasvanut tasapainoisesti ja vaikka onkin aika pitkärunkoinen, ei liikkeissä näkynyt juurikaan löysyyttä tai notko/köyryselkäisyyttä. Hännän esittämisen kanssa on vielä vähän tehtävä duunia, mutta se tulee kyllä sieltä. Elsa seisoi kyllä hienosti paikallaan, mutta välillä piti ottaa uusi pyörähdys ja taas paikoilleen. Noh, se häntä nyt sitten roikkui miten roikkui, mutta sen kun vielä huomioi, niin esittämisestä antaisin kyllä ERIn (jos minä siitä nyt mitään ymmärränkään..).

Häntä pystyssä heiluen alkaa näyttelyura

Ihan pikkuisen hirvitti se kopelointi. Mutta vain ihan pikkuisen.

Vielä kulmaliikkeet ja kehän ympäri. Kehätoimitsija ilmoittaa tuomarin arvostelun: Rotunsa paras pentu ja kunniapalkinto! KP1 ja ROP. Hienoa Elina ja Elsa!

Laatuarvostelussa tuomari totesi Elsasta seuraavasti:

"Erittäin hyvätyyppinen, hyväkuntoinen pentu. Hyväilmeinen pää, oikea purenta, tummat silmät. Hyvä kaula, sopiva luusto ja hyvät käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä kehittyä. Sopivat kulmaukset, vielä hieman edestä ahdas. Hyvä sivuaskel. Mukava käytös."

Voittajan on helppo poseerata!

Mitalikahveet, palkintojen nouto ja muihin koiranomistajiin tutustumista. Niistä on parhaat näyttelyt tehty. Ja niin nytkin.

Kävimme viemässä palkinnot autoon ja ulkoiluttamassa Elsan. Tein visiitin samaan aikaan toisessa hallissa olleisiin Keräily- ja antiikkimessuihin ja pesettämässä auton parkkihallin pesulassa.

Ryhmäkilpailuakin on hyvä päästä harjoittelemaan

Ryhmäkilpailu käynnissä

Puoli kolmelta viimeinenkin kehä oli valmis ja päästiin ryhmäkehien kimppuun. Ensin kasvattajat alta pois ja sen jälkeen heti kakkosryhmä. Elsa esiintyi jälleen edukseen, mutta ehkä pieni väsy alkoi jo painaa - ja se näkyi siinä hännässä. Jatkoon ei tällä kertaa tullut kutsua, vaan seuraavaksi oli ohjelmassa kotimatka.

Ensimmäinen näyttely sujui mielestäni erittäin mukavissa merkeissä. Elsa vaikutti kaikkea muuta kuin aralta ja kunhan tällaisia mukavia kokemuksia karttuu lisää, niin esiintymisvarmuuttakin saadaan lisää. Tästä on oikein hyvä jatkaa tälläkin saralla. Kiitos Elina mukavasta reissusta ja Elsalle oikein isot rapsutukset! Näkymisiin ja kuulumisiin jo ensi viikonloppuna Lahdessa!