Elsa viikonloppukylässä

Elinalla oli viikonloppuna menoja, joten saimme Elsan vieraaksi pe-su. Siitä ensimmäisen visiitin  arkajalasta ei ollut enää merkkiäkään vaan neiti otti ns. tilan haltuun ja vaikka illansuussa vähän koti-ikävä tuntui vaivaavankin, niin leikit ja tutustuminen Borikseen, Spinnuun ja Kobeen sujuivat todella  hienosti. Mene ja tiedä sitten oliko Elsan käytöksessä hieman vieraskoreutta, mutta  hienosti on mennyt koko perjantai-ilta ja lauantaiaamu. Elsa tulee todella hyvin luokse ja käyttäytyy muutenkin mustismaisen mallikelpoisesti. Hyvin olet Elina Elsan kouluttanut! Aamu on vielä varhainen kun tätä naputtelen, joten lisää kuulumisia päivän mittaan...

No niin, aina sattuu ja tapahtuu - ja niin nytkin. Matkasimme tänään Koben ja Elsan kanssa Ylöjärvelle TOKO-treeneihin. Tai oikeastaan Kobe lähti treenaamaan Sarin kanssa ja minä & Elsa hangaround-jäseniksi, matkaseuraksi ja Elsa tutustumaan toisiin koiraan ja ihmisiin.

Kaikki meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaan. Otimme Hämeenlinnan ABC:lta Kirstin mukaan karavaaniin. Seuraava etappi Ylöjärven ABC ja koirien jaloittelutauko. Ja sitten se tapahtui. Otin koiria ulos Caddyn takaluukusta, päästin molemmat ulos ja otin askeleen sivulle - ja valitettavasti vain yhden askeleen - ja vedin takaluukun voimalla alas, sillä seurauksella että jäin itse alle. Luukun kulma jysähti voimalla suoraan päälakeeni ja minähän tipahdin sillä siunaamalla sekunnilla. Taju ei lähtenyt, mutta silmissä kyllä sumeni kera viiltävän kivun.

Siinä hetken lukua laskettuani kampesin itseni polviasentooni ja tunsin kuinka jotain nestettä valui pitkin nenänvarttani. Kiskaisin pipon päästäni ja valkoinen mustispipo oli värjääntynyt verestä punaiseksi. Onneksi lunta oli sen verran parkkipaikan reunalla, että sain sillä pyyhittyä otsikon puhtaaksi ja lisää jäädykettä pääni päälle verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Sari kiikutti ensiavuksi lisää paperia ja siitä sitten suoriuduimme liikennemyymälän vessaan tunkemaan lisää paperia kuupan ympärille. Tukkeeksi vielä pipo päähän. Kieltämättä vähän heikotti.

Jatkoimme vielä muutaman kilometrin Ylöjärven suuntaan ja tuotapikaa löysimme itsemme hallilta. Oikein siisti ja lämmin halli. Pihalla meitä odottikin jo lauma muita mustiksia. Aina hienoa nähdä näitä upeita mustaturkkeja.

Elsa seurasi treenejä silmä tarkkana ja pääsi itsekin mukaan!

Treenit jatkuivat eri koirilla parisen tuntia. Lopuksi sattui toinen kolari - Sarille. Elsa ja Sari treenasivat maahanmenoa, niin että Sari houkutteli makupalaa lattiaa pitkin vetämällä. Elsan oli tarkoitus mennä lopulta levyksi maahan, mutta neitipä päättikin toisin. Yht'äkkiä se ponkaisi voimalla ylöspäin ja Sarin nenä oli luonnollisesti tiellä. Ja taas verta pyyhkimään. Veistelimme, että ambulanssillako täältä on kotiin ajeltava, kun molemmilla on pää veressä... ;-)  Lämpöinen kotisauna parantaa aina haavat ja niin nytkin. Maistuva ruiskarhu kruunasi saunaillaan - unohtamatta Even leipomaa sitruunarahkapiirakkaa, njam! Loppu hyvin - kaikki hyvin. Ja Elsakin toki pääsi harjoittelemaan taluttimetta seuraamista. Siinä neidissä on paljon potentiaalia!

Toinenkin yö meni edellisen tapaan loistavasti. Ei pihaustakaan tai ei ainakaan meidän unta häirinnyt. Elsa alkoi selvästi jo olla enemmän kotonaan ja käytös on ollut kaikella tapaa 10+. Seuraavaksi lähdetään pidemmälle lenkille.