Oma rakas puikkonokkamme, sileäkarvainen collie: Lubin's Orderly Oliver eli Oliver. 6 kk.

FCI:n rotumääritelmän kuvaus yleisvaikutelmasta:

Älykäs, valpas ja toiminnanhaluinen. Erittäin hyvän rakenteensa ansiosta olemukseltaan ryhdikäs, tasapainoinen ja käyttötarkoitukseensa soveltuva. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta, mutta koira ei saa olla kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on äärimmäisen tärkeä. Se muodostuu  kallon ja kuonon suhteista sekä niiden täydellisestä tasapainosta, silmien koosta, muodosta, väristä ja sijainnista sekä korvien oikeasta sijainnista ja asennosta. 

Poitsut metsälenkillä

Oliver

Lubin's Orderly Oliver, viikkoa vaille 5 kk. Säkä 52 cm, 18 kg

PK-Hakua, veteraanikisoja ja kouluttautumista

Taas on lisää vettä virrannut Vanajassa sitten viimeisimmän postauksen. Sari ja Boris ovat käyneet kisaamassa kakkosluokan haussa, mutta laihoin tuloksin. Ensimmäinen syksyn yritys Nokialla tuotti maastosta sen verran vähän pisteitä (yksi ukko jäi maastoon), ettei tottikseen ollut järkeä jäädä. Tuuloksen kokeessa taas tottis meni pieleen kun mustisherra päätti ottaa ohjat ns. omiin käpäliinsä. Se meni suoraan sanoen sikailuksi. 62 pinnaa eikä maastoon ollut enää asiaa. Sari kommentoi, että nyt on peiliin katsomisen paikka ja että kun Boris treeneissä tekee todella tarkkaa jälkeä, se ikäänkuin antaa kisassa itselleen vapaudet tehdä asiat juuri haluamallaan tavalla - ei sääntöjen tai Sarin haluamalla tavalla. Se on Boriksen ongelma tällä hetkellä ja sitä lähdetään nyt ottamaan haltuun ja korjaamaan. Boriksen motivaatio on valtava ja se tekee kyllä duunia ja tietää mitä siltä odotetaan, mutta se ei keskity ja tekee sitten jotain ihan muuta kuin mitä Sari käskee. Ehkä se motivaatio laskee siinä samalla. Tässä kouluttautuu sekä koira että ohjaaja. On palattava tietyssä mielessä perusasioiden äärelle. Seuraava koitos on kotikisa Hämeenlinnassa marraskuun alkupäivinä. Toivottavasti silloin kaikki palaset loksahtavat kohdilleen.

Spinnu avasi uransa veteraanikehissä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Toistakymmentä vehnää oli paikalla ja oli taas mukava jubailla vehnäväen kanssa. Saimme paljon trimmausvinkkejä, sillä Spinnu oli alkanut kieltämättä muistuttaa trimmiltään mustista ja vaikka ne rotuja tuntemattomien silmiin näyttävät lähes samanlaisilta turkiltaan (väriä lukuunottamatta), niin onhan niiden trimmi ihan erilainen. Spinnu patsasteli kehässä vanhaan malliin ja sai toki ROP-ruusukkeensa ja ERIn, mutta kuten T.Eerola totesi: "No onhan ne hampaat siellä suussa ihan sikinsokin...", niin SA:a ei (tällä kertaa) herunut. Toisaalta emme kyllä mitään odottaneetkaan, joten hienostihan se meni ja mikä parasta Spinnu nauttiin näyttelytouhuista edelleenkin! Mielenkiintoista, että vain cairnterrieri edusti ns. paikallisväriä; kaikki muut ROP veteraanit olivat muilta paikkakunnilta.

Pikkuinen Oliver on säkänsä puolesta venähtänyt jo Spinnustakin ohi. Pentupurukalustoa tipahtelee suusta päivittäin ja se näyttää kieltämättä vähän hassulta lähes hampaattomana. Oliver on todella hauska tapaus ja pidän siitä päivä päivältä enemmän. Se oli täysin sisäsiisti jo 3 kk:n ikäisenä, osaa luoksetulon ja peruskäskyt, syö hyvin, kasvaa hyvin ja on kaikin puolin kehityskelpoinen koira. Kyllä siitä hyvän harrastuskoiran saa. Näyttelyurakin tuli avattua Kaupunginpuiston Match Showssa. Hienosti Oliver käyttäytyi kehässä - joskin se show-puoli jäi vielä vähän vähemmälle ja se patsastelu antaa vielä odottaa itseään. Siskonsa Olga oli selvästi tällä osastolla veljeään edellä.

Oliver 4,5 kk Kaupunginpuiston Match Showssa

Lubin's Orderly Oliver a.k.a Oliver

Samana päivänä Tuuloksen ryhmiksen kanssa kävin Orimattilassa Kennelliiton MH-kuvaajakoulutuksen pääsykokeissa. Tentittävänä oli MH-kuvauksen säännöt ja -järjestämisohjeet sekä Kennelliiton yleinen jääviyssääntö sekä valitusmenettely. Paikallisessa kotieläinpuistossa kävin sitten tekemässä tentin ja jo seuraavana maanantaina sain postia Kennelliitosta, että tentti oli hyväksytysti suoritettu ja paikka Maaningan kurssilla varmistunut! Kaksi perättäistä pitkää viikonloppua Savon sydämessä siis odottaisi. Kiitokset tässä vaiheessa Suomen Mustaterrierit ry:lle ja Etelä-Hämeen kennelpiiri ry:lle suosituksista! Mukava nähdä kollegoita ja oppia taas uutta. Motivaatio on ainakin ihan tapissa ja sehän on jo hyvä lähtökohta.

Loppukesän kuulumisia

Hellurei!

Kesä on kääntymäisillään loppusuoralle, joten lienee aika kertoa miten se on koiraperheessämme sujunut.

Oliverin kotiutumisesta alkoi uusi aika laumassamme. Koben paikalle tuli meille uuden rodun edustaja ja roturyhmäkin oli aivan uusi; FCI1 Lammas- ja karjakoirat. Pesunkestävä paimen siis. Tilanne oli aivan toinen kuin yhdenkään edellisen koiramme kanssa. Päätös tehtiin käytännössä muutamassa päivässä - vahvasti intuition ohjaamana. Ei ihan tyypillisintä käytöstä meiltä kummaltakaan. Mutta tilanne on sama kuin ukkosmyrskyssä; kun olosuhteet ovat otolliset syntyy sääilmiöitä. Niin nytkin.

Emmekä ole vielä hetkeäkään päätöstämme katuneet. Oliver on osoittautunut mitä mukavammaksi pennuksi. Ja vaikuttaa huomattavasti ikäistään "fiksummalta". Toki sillä on koirapentumaiset piirteensä, mutta puheet nopeasti oppivasta, älykkäästä rodusta eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja. Asiat on opittu kyllä todella nopeasti ja muutamasta esimerkistä. Ja sisäsiisteys on toinen hämmästyttävä asia. 12 viikkoisena se osaa ihan oikeasti pidätellä ja pyytää hädän tullen ulos. Muutamia kertoja on ollut, ettei viesti ole mennyt perille tai kukaan ollut sitä viestiä vastaanottamassa, niin vahinko on käynyt. Mutta vain muutamana kertana. Oliver on osoittaunut rohkeaksi (mutta ei tyhmänrohkeaksi), hyvin sosiaaliseksi, avoimeksi sekä ihmisille että toisille koirille (ja Keke Giggsy Wiggsy -kanille) että ihmisille. Ja vielä loistavaksi reissukoiraksi; parin tunnin automatka yhtä kyytiä mökille menee ilman mitään kitinöitä, vinkumisia, kuolaamisia tms. Autossa matkustaminen ei ole sille mikään juttu eli meille todella hyvä juttu!

Oliver veneilemässä mökillä

Perustottelevaisuutta kummempaa koulutusta emme ole vielä sille aloittaneet, mutta kunhan perusasiat saadaan hyvälle mallille, niin siitä se sitten lähtee.

Boris on viettänyt lokoisia lomapäiviä. Kesällä ei helteidenkään vuoksi ole treenattu, mutta haku/jälkitreenit ovat alkamassa. Sarilla tuntuu vaan olevan niin haasteelliset työvuorot, että treenimetsään ei tahdo millään päästä - ainakaan treeniporukan kanssa samaan aikaan.

Jassu (Zornoi Jason) piipahti meillä hoidossa heinäkuussa kolmen viikon ajan. Pienestä alkuhämmennyksestä toivuttuaan Jassu oli kuin osa laumaa. Erittäin helppo ja mukava mustisuros, jonka kanssa - voisin väittää - kuka tahansa tulee toimeen. Oikein mielllyttävä kokemus sekä meille että uskoakseni myös Jassulle. Kohokohtana lienee Jassun oma-aloitteinen uintireissu, jonka aloitus oli mahdollisimman räväkkä ;-) Päähoitovastuu oli Karoliinalla, joka sai myös reilun hoitopalkkion. Kiitos Armi ja Antero luottamuksesta!

Missasimme pari selkeää näyttelyilmoittautumista alkukesästä ja Maailmanvoittajassa. Boris olisi varmuudella pokannut Vuoden Käyttökoira -pystin ja Spinnu olisi aivan hyvin ilmoittaa vehnien vetskukehään Maailmanvoittajaan. No Spinnun hetki koittaa todennäköisesti joulukuun Voittaja-näyttelyssä messarissa. Spinnulla on edellisestä kehästä jo useita vuosia aikaa, mutta touchi on tuskin kadonnut minnekään.

Maailmanvoittajasta puheenollen vietimme Kirstin ja Sarin kanssa kaksi pitkää päivää Messarissa muutama viikko sitten. Odotukset tapahtumalle olivat melkoiset, sillä hehkutusta oli nostatettu Kennelliiton toimesta jo koko alkuvuoden! "Tapahtuma tulisi tarjoamaan jotain aivan henkeäsalpaavaa!" Noh, koiria oli paljon ja järjestelyt sujuivat pääosin (pysäköintiä lukuunottamatta) mallikkaasti, mutta eipä se nyt normaalista jokavuotisesta Voittaja-viikonlopusta messarissa juurikaan eronnut. Perjantaina katsastimme mustat, joissa venäläiset odotetusti venäläistuomarin suosiollisella avustuksella veivät kaiken mahdollisen. Elsa oli esillä Sarin esittämänä. EH ja suurinpiirtein samat tarinat kuin tähänkin asti junnuluokan näyttelyistä. Elsa liikkui mainiosti, mutta on vielä kehityksessään sen verran paljon kesken, että nyt ei ollut eväitä parempaan. Elsa on kuitenkin selvästi avoimempi ja aktiivisempi kehässä, että toivoa sopii että menestystä vielä kehissäkin tulee! Yksi ainoa kilpailuluokkasijoitus (4.) suomalaisomistuksessa olevalle koiralle. (Onnea Mialle ja Liinulle!) Voittajat olivat typattuja pehkokasoja, joiden liike oli pääosin melko vaatimatonta. Kokoa oli tietysti vaikka muille jakaa.

Elsa-tyttönen 1 v.

Sunnuntaina oli toinen mielenkiintoinen päivä. Jätimme auton ja koirat kotiin ja junailimme itsemme aamulla nahka-kehän laidalle. Åsakin löytyi ja hänen kanssaan vaihdoimme kuulumisia. Nyt olivat pääsosassa maailmanlaajuisestikin erittäin laadukkaat suomalaiskoirat. Erityisesti tarkkailussa oli luonnollisesti koirien lisäksi myös handlereiden tapa esittää collieita. Muuten hyvin sujunut kehä kärsi pyörittävän toimitsijan totaalisesta kuutamolla olosta. Onneksi kirjoittava paikkasi tilanteen hienosti. Tämä kommentti näin kehätoimitsijan roolissa. Koirat olivat kuitenkin näyttäviä ja oikea voittajakin lopulta seuloutui joukosta. Saa nähdä onko meidän Oliverista noihin kehiin?!

Tänä kesänä ei ollut perinteistä ulkomaannäyttelyreissua syksyllä. Pieni ikävä on ollut päällimmäisenä mielessä tältä osin, sillä niin mukavia ovat sekä Ruotisin, Tanskan ja Viron reissut olleet. Josko sitten ensi vuonna Oliverin kanssa?! Tai Elsan?

MH-kuvaajakoulutuksen putki jatkuu. Kesä oli välivaihetta TO-harjoittelujen suhteen, mutta homma jatkuu jo reilun viikon kuluttua Mäntsälässä ja Lahdessa kuvauksen ja Ylituomari 1 -kurssin merkeissä, johon edellisen A-toimitsijakurssin hyväksytysti suorittaneet saivat erillissuoritusoikeuden; kaikkia harjoitteluja ei ole tarvinnut suorittaa ennen kurssia. Mielenkiinnolla odottelen taas tulevaa viikonloppua elo-syyskuun vaihteessa.

Ihmeiden aika ei ole ohi: Sileäkarvainen collie Oliver kotiutui laumaamme

Niin, se kävi niin nopeasti ettei edes ehtinyt tajuta.... Mutta aloitetaanpa lyhyt historiakertaus: Boriksen kasvattaja Kirsti oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessään ajatusta uudesta koirasta ja jopa uudesta rodusta. Rodusta, jonka kanssa olisi mieluusti hyvä haastaa omat kykynsä kouluttajana pk-lajeissa ja TOKOssa. Muutaman mutkan kautta rotuvalinta osui sileäkarvaiseen collieen. Viikko sitten Sari lähti mukaan kun uusi pentu lähtisi Porvoosta Kirstin mukaan kohti Hämeenlinnaa ja Zornoi Kenneliä. Ja mikä pakkaus sieltä Tuusalantielle tupsahtikaan: reipas, iloinen, terhakka pentu, jonka olemus löi minut ihan ällikällä. Ihastus oli välitön!

Tässä Oliver vielä synnyinkodissaan Porvoossa

Ja kuin parahiksi samasta pentueesta oli vielä uros jäämässä kasvattajalle. Saksaan alunperin matkalla ollut pentu ei sitten ollutkaan uusille omistajille mieluinen valinta. Viikon hauduttelimme ajatusta muusta kuin mustasta, mutta eiköhän se ollut mielessä selvää jo ennen sitä - ainakin minulla. Uusi lehti koiraharrastuksessa oli valmis käännettäväksi. Toki musta on aina musta ja ykkösrotuna tulee aina pysymään. Mutta karsastan muutenkin nurkkapatriotismia, joten samaa periaatetta voinee soveltaa koiriinkin.

Viime perjantaina ajoimme Porvooseen noutamaan Lubin's Orderly Oliveria, jonka olimme jo ristineet, noh, Oliveriksi. Sillä nimellä sitä oli jo kahdeksan viikkoa kutsuttu, joten mitä sitä hyvää nimeä muuksi muuttamaan.

Lähdön hetki. Matka uuteen kotiin voi alkaa

Porvoossa tapasimme kasvattaja Åsan lisäksi emän Wilman, Victorin sekä Venlan, joka oli jäämässä pentueesta synnyinkotiinsa. Oikein sosiaalisia ja luonteeltaan muutenkin rotumääritelmän mukaisia.

Juttutuokion ja paperitöiden jälkeen oli aika lähteä matkalle kohti Hämeenlinnaa. Viikko sitten Olga oli voinut matkalla jokseenkin huonosti, joten varauduimme samaan. Matka sujui kuitenkin loistavasti; alkumatkan ihmettelyn ja muutaman vinkaisun jälkeen Oliver asettui Sarin syliin ja ihmetteli välillä maisemia, mutta ei kuolannut tai voinut pahoin. Loistava matkakumppani siis!

"Minnehän sitä ollaan menossa...?"

Tässä tuntuu kyllä ihan turvalliselta

Boris ja Spinnu ottivat tulokkaan vastaan kuin minkä tahansa uuden koiran: innokkaasti nuuhkittiin ja ihmeteltiin koiranalkua. Oliver ei tästä hätkähtänyt vaan alkoi puolestaan tehdä tuttavuutta; ei alistunut, mutta ei myöskään näyttänyt pelkäävän. Avoin ja tervepäinen pentu jo heti alkumetreillä, hienoa!

Oliver alkoi tehdä tuttavuutta muihin ja taloon. Sekin sujui hienosti, samoin kuin tarpeiden tekeminen. Yksikään aikaisemmista koiristamme ei ole tämän ikäisenä tehnyt yhtä selväksi, että nyt on hätä ja ulos on päästävä. Toki fysiikka ei vielä ole ihan mukana ja pari vahinkoa tottakai sattui.

Pari ensimmäsitä päivää on sujunut oikein mukavasti. Oliver on hyvin tottelevainen, iloinen, avoin ja tehnyt jo tuttavuutta tuttujen chow chown ja mopsin kanssa. Kanistamme Kekestä nyt puhumattakaan. Kertakaikkiaan hämmsätyttävän fiksu ja rakastettava pentu. Honeymoon? Ehkä. Nollasta aloitetaan paimensukuisen kanssa, mutta tuntuu jo nyt, että meillä on potentiaalinen sydäntenmurskaaja laumassamme.

***Tiiseri***tiiseri**

Arvatkaas kuka tämä on?:

Stay tuned for more....

Spinnun paluu TOKO-kentille

Veteraanivehnämme Spinnu palasi tokokentille yli vuoden hiljaiselon jälkeen. Vuoden alusta asti on treenattu ahkerasti voittajaluokan TOKO-liikkeitä.

Treenit lähti ihan siitä liikkeelle, että nouto piti saada kuntoon. Pakkonoutona täytyi treenaaminen aloittaa. Eve on harjoitellut lähes päivittäin jotain, joko sisätiloissa tai kotipihassa. Noin pari kertaa viikossa olemme ajaneet myös treenihallille tai koulutuskentälle. 

Uskomattoman hyvässä kuosissa Spinnun nouto nyt onkin. Voittajaluokan TOKO on vaan niin paljon haastavampi verrattuna avoimeen luokkaan, että treenattavaa todella riitti.

No, viimeisenä sateisen kesäkuun iltana koitti voittajaluokan koe Rengon Suvipielisissä Kennelkerhon majalla. Allekirjoittanutta jännitti ihan vietävästi.Eve puolestaan oli tapansa mukaan ihan tyynenä. Koitin pysyä mahdollisimman kaukana Evestä, etten tartuttaisi gigattista jännäämistäni häneen.

Voittajaluokan alkaessa livahdin majan sisälle ikkunasta katsomaan kuinka kaksikolla sujuu. 

Spinnu oli todella kuulolla koko ajan. Todella innokasta tekemisen meininkiä alusta loppuun. Eve ohjasi kauniisti, palkitsi liikkeiden välillä sopivasti. Pikkuisen perusasennoissa oli joskus hieman huolimattomuutta. Mutta esim. seuraaminen oli todella mallikasta.  

Täydet kympit tuli paikkamakuusta, istumisesta seuraamisen yhteydessä, metalliesineen noudosta ja konaisvaikutuksesta. Todella hienoa!

Nollat tuli tunnarista (väärä kapula), noutaminen esteen yli hypäten (kiersi takaisin tullessa) ja ruudusta (meni ensin luoksetulomerkille ihmettelemään, siitä toisella käskyllä melkein ruutuun sisälle). Harmilliset nollat. 

Muut pisteet olivat: Seuraaminen 9.5,  luoksetulo 7.5 ja kauko-ohjaus 5

Loppupisteet olivat 188.

Sillä ei palkinnoille päästy, mutta täytyy todeta että hyvällä tiellä ollaan.

Spinnun ja Even yhteistyö toimii ja meno on todella iloisen näköistä näyttämättä kuitenkaan häsläämiseltä.

Heinäkuun loppupuolella on seuraava koitos.

Julkaisu käyttäjältä Sari Talasma.

Borikselle koulutustunnus etsintäkokeessa!!! EK1 plakkarissa!

Hienoja uutisia Ylöjärveltä! Sari ja Boris kisasivat Ylöjärvellä PK-lajien triathlonissa, etsintäkokeessa Ylöjärven Käyttöhukkien järjestämässä kokeessa. Tuomarina Lea Mäkitalo.

Pisteeet jakaantuivat seuraavasti: Esineruutu 29 p., haku 58 p., jälki 56 p., pudotettu 20 p., tarkkuus 20 p., tottelevaisuus 77 p. Yhteensä PAEK1 2. 260 EK1

Boriksen titteliriviin yksi koulutustunnus lisää: EK1.

Tässä yhteydessä on syytä mainita erityisesti Boriksen kasvattaja Kirsti Pitkänen. Kirstin pitkä ja monipuolinen kokemus sekä ennen kaikkea käytännön tuki ovat auttaneet todella paljon. Kiitos Kirsti!

C.I.B POHJ FI NO SE DK MVA HK1 JK1 TK1 TK2 EK1 BH Zornoi Graf Boris

Palkintopysti ja kaikki löytyneet jälkikepit

Onnistuneen suorituksen jälkeen
on hymy herkässä!

Kobelle uusi koti Hattulasta

Kobe muutti eilen virallisesti uuteen kotiinsa - vaikka onhan Kobe viihtynyt jo viimeiset pari viikkoa Sari N:n ja valkoisenpaimenkoira Haamun perheenjäsenenä Hattulassa. Meiltä on paljon kyselty sitä, miksi ihmeessä luovuimme Kobesta? Terve, hyväluonteinen, kaikkien kanssa toimeentuleva, sopeutuvainen, ulkomuodoltaan valioksi todettu koira. Miten sellaisesta voi noin vain luopua???

Olemme kertoneet kaikille, että Kobe on loistava koira, mutta se ei vaan sovi meidän suunnitelmiimme kasvatustyön ja harrastusten suhteen. Eikä siitä löydy TOKOnkaan vaadittavaa terävyyttä ja miellyttämishalua. Se on niin helppo, että se oli meille melkein liian helppo. Hassua sanoa näin, mutta niinpä se taitaa olla. Ei ihan tyypillisin mustaterrieri. Ja kun kävi vielä niin onnelllisesti, että tietoomme tuli Sari N. (hän on meidän Sarin tuttuja koirakentiltä monen vuoden takaa), joka halusi aikuisen mustaterrierin. Sari N. "rakastui" Kobeen ensi silmäyksellä ja kun tiedämme miten hyvän kodin Kobe saa Sarin luota, ei ratkaisu loppujen lopuksi ollut edes vaikea. Lisäksi kasvatustyömme edetessä se narttukin olisi joskus hyvä saada meille kotiin... 

Meille jää kaikki hyvä muistot Koben kanssa touhuamisesta (mm. mahtava näyttelyreissu Viroon viime kesänä; Viron valio ja RYP-2 sijoitus) sekä se normaali ja äärimmäisen helppo arki, jota Koben kanssa elettiin. Eikä Kobe kauaksi karkaa! Matkaa on vain vartin verran ja Kobe on tulossa meille trimmiin tulevaisuudessakin. Toivotan Sari N:lle, Kobelle ja Haamulle mitä parhainta yhteiseloa! 

Tositoimiin MH A-toimihenkilönä

A-toimihenkilö eli testinohjaaharjoittelut lähtivät käyntiin viikonloppuna Porvoossa Kerry- ja Vehnäterrierikerho ry:n perinteisessä kevätkuvauksessa. Sää oli lähes kesäinen koko viikonlopun, joten olosuhteet olivat enemmän kuin kohdallaan.

Testinohjaajan (TO) tehtävä on kuvauksen aikana:

• ohjeistaa avustajat ja katsoa, että kaikki ovat paikoillaan
• huolehtia järjestäjän kanssa yleisön ohjaamisesta
• ohjeistaa koiranohjaajaa koko kuvauksen ajan (poikkeuksena ensimmäinen osio, jolloin avustaja ohjeistaa koiranohjaajan)
• huolehtia, että osa-alueiden välillä on aikaa vähintään kaksi minuuttia
• tarkistaa, että koiralla on ei-kuristava sileä nahkainen tai tekstiilinen kaulapanta, ei muovilukkoa
• pitää mukana varatalutinta (noin 1,8 metriä pitkä) ja noin metrin pituista sileää luistavaa liinaa (ei lukkoa, ei lenkkejä) 

Itseni lisäksi mukana oli luonnollisesti varsinainen, virallinen TO sekä toinenkin TO-kokelas. Aloitimme niin, että varsinainen TO ohjasi ensimmäisen koirakon ja sen jälkeen minä hyppäsin kuskin paikalle. Valitettavasti kaksi nuorta vehnää keskeyttivät molemmat Ääniherkkyysosiolle, joten niistä en saanut harjoittelumerkintää. Loput pari koiraa suorittivat kuvauksen loppuun. Oma suoritukseni ei tosiaan vielä ollut hääppöinen; liikaa muistettavia asioita ja kun niitä yrittää pitää kaikkia mielessään, tilanne meni jo. Eri skenaarioita eri osioissa on runsaasti ja jokaiseen on oma toimintamallinsa ja ohjeensa. Ja vielä pitää pitää huolta siitä, että koiran ohjaaja pysyy koko ajan mukana, kuvaajat näkevät haluamansa ja vielä mennään määritellyin aikaintervallein eri osioissa. Suorittamiseksihan se menee ja koiranluku jää valitettavasti lapsipuolen asemaan. Iltapäivällä oli vielä yksi poisjäänti kun koiranohjaajalla ei ollutkaan alkuperäistä rekisteritodistusta mukanaan.

Noh, seurasin sitten tarkkaan Saijan (toinen TO-kokelas) - joka oli selkeästi valmiimpi tapaus - ohjausta ja siitä oli valtavasti apua. Lisäksi sain välittömästi kuvaajilta todella hyvää palautetta mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja miten homma etenee. Kiitos siitä heille!

Olin majoittuneena perinteiden mukaisesti Tukkilan tilalle ja sain jälleen saman huoneen kuin viimeksi. Mukava paikka kertakaikkiaan! Illalla käväisin Porvoossa visiitillä, kiertelin vanhassa kaupungissa ja kävin syömässä. Yöpaikkaan palattuani tein vielä tuttavuutta pihalla vapaana olleen Lotte-aasin kanssa, joka on todella sosiaalinen tapaus. Perheen tyttären (joka toimi tilapäisesti perheen ollessa matkoilla paikan emäntänä) mukaan se on kuin koira ;-) Lämmin illan päätteeksi aittasaunan. Mahtavan leppeät löylyt jälleen kerran!

Sunnuntaina aloitettiin klo kahdeksan jatkettiin ja Saijalle kärkeen viisi koiraa. Anu ohjasi vielä yhden koirakon ja loput neljä jäi minulle. Homma meni tällä kertaa huomattavasti paremmin. Ainoastaan aaveilla oli muutama juttu; koirakko jäi ohjeistamatta irrottaa koira ja toisella en tuonut aaveita riittävän lähelle koirakkoa. Mutta opiksi on jälleen otettu ja sain palautetta, että kehitystä tapahtui hyvin nopeasti. Tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan seuraaviin kuvauksiin!

Kiitos kaikille toimareille, keittiölle, Anulle, Saijalle, Riitalle ja Heidille! Nähdään jälleen ensi vuonna.

Monipuolinen etsintäkokeen treenipäivä Sarilla ja Boriksella!

Sari ja Boris sekä Kirsti ja Doris suorittivat tehokkaan treenipäivän pk-jäljellä, esineruudussa, tarkkuusesineruudussa, pudotetussa esineessä ja tottiksessa vielä illalla. Spinnu ja Evekin ottivat treenikierroksen TOKOssa. Olen erityisen ylpeä Spinnun kehityksestä. Eve on tehnyt todella hyvää duunia Spinnun kanssa! Kirstin ansiokkaan treenikuvauksen voi käydä lukemassa Zornoi-kennelin blogista:

http://kennelzornoi.blogspot.fi/2014/04/reenia-reenia.html

Laitetaan tähän kuitenkin kuvasatoa. Kiitos kuvista Kirsti!

Vireen nostoa

Lähtö jäljelle

Jäljellä vol.2

Boris tekee tarkkuusesinruudussa tarkkaa työtä

Vireen nostoa pudotetun esineen noudossa

Elsa Kouvolan pentunäyttelyn ROP-mustis

Elsan ja Elinan kanssa päädyimme lauantain mustispalkintosateen jäljiltä Kouvolaan pentunäyttelyyn. Kylmän kalsean ja vesisateisen päivän kirkasti Elsan iloinen ja energinen liike kehässä. Hilkka Salohalla kiitteli Elsaa kautta linjan - etukulmauksia olisi toivottu tosin lisää, mutta sekin saattoi johtua vain epäsuotuisasta asennosta. Ryhmäkehässä ei ollut - vielä - menestystä, mutta oikein mukava reissu kylmästä säästä huolimatta. Kiitos Elina ja Elsa, kanssanne on mukava reissata!

Borikselle jälleen vuoden Käyttökoira ja TOKO-titteli

Suomen Mustaterrierit ry. palkitsi menestyneitä mustiksia vuodelta 2013. Palkinnot jaettiin Vuoden Musteterrieriuros-, Vuoden Mustaterrierinarttu-, Vuoden Mustaterrierijunioriuros-, Vuoden Mustaterrierijuniorinarttu-, Vuoden Alokas-, Vuoden Käyttökoira- sekä Vuoden TOKO-koira-titteleillä.

 Boris siis pokkasi sekä Käyttökoira- että TOKO-koira -palkinnot. Boris on nyt palkittu neljättä vuotta peräkkäin jollakin Vuoden-palkinnolla.

C.I.B POHJ MVA FI MVA SE MVA NO MVA DK MVA TK1 TK2
JK1 HK1 BH Zornoi Graf Boris

Kevättä ilmassa Kobella ja Tuiskulla

Talvikaan ei ole pienestä pakkasjaksosta ja hennosta lumipeitteestä huolimatta kunnolla päässyt edes alkuun kun Tuusalantiellä keväiset tunnelmat ovat jo ajankohtaisia. Kobelle on tänään tulossa morsioehdokas kylään Zornoi-kennelistä. Tuiskulla (Zornoi Jarostnaja Metel) alkaa olla juoksu parhaimmillaan ja Kobe on valittu Tuiskun toisen pentueen isäksi.  Katsotaan illalla mitä siitä seuraa... Edellisestä linkistä voit tutustua Tuiskuun ja Zornoi-kenneliin.

Elsa viikonloppukylässä

Elinalla oli viikonloppuna menoja, joten saimme Elsan vieraaksi pe-su. Siitä ensimmäisen visiitin  arkajalasta ei ollut enää merkkiäkään vaan neiti otti ns. tilan haltuun ja vaikka illansuussa vähän koti-ikävä tuntui vaivaavankin, niin leikit ja tutustuminen Borikseen, Spinnuun ja Kobeen sujuivat todella  hienosti. Mene ja tiedä sitten oliko Elsan käytöksessä hieman vieraskoreutta, mutta  hienosti on mennyt koko perjantai-ilta ja lauantaiaamu. Elsa tulee todella hyvin luokse ja käyttäytyy muutenkin mustismaisen mallikelpoisesti. Hyvin olet Elina Elsan kouluttanut! Aamu on vielä varhainen kun tätä naputtelen, joten lisää kuulumisia päivän mittaan...

No niin, aina sattuu ja tapahtuu - ja niin nytkin. Matkasimme tänään Koben ja Elsan kanssa Ylöjärvelle TOKO-treeneihin. Tai oikeastaan Kobe lähti treenaamaan Sarin kanssa ja minä & Elsa hangaround-jäseniksi, matkaseuraksi ja Elsa tutustumaan toisiin koiraan ja ihmisiin.

Kaikki meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaan. Otimme Hämeenlinnan ABC:lta Kirstin mukaan karavaaniin. Seuraava etappi Ylöjärven ABC ja koirien jaloittelutauko. Ja sitten se tapahtui. Otin koiria ulos Caddyn takaluukusta, päästin molemmat ulos ja otin askeleen sivulle - ja valitettavasti vain yhden askeleen - ja vedin takaluukun voimalla alas, sillä seurauksella että jäin itse alle. Luukun kulma jysähti voimalla suoraan päälakeeni ja minähän tipahdin sillä siunaamalla sekunnilla. Taju ei lähtenyt, mutta silmissä kyllä sumeni kera viiltävän kivun.

Siinä hetken lukua laskettuani kampesin itseni polviasentooni ja tunsin kuinka jotain nestettä valui pitkin nenänvarttani. Kiskaisin pipon päästäni ja valkoinen mustispipo oli värjääntynyt verestä punaiseksi. Onneksi lunta oli sen verran parkkipaikan reunalla, että sain sillä pyyhittyä otsikon puhtaaksi ja lisää jäädykettä pääni päälle verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Sari kiikutti ensiavuksi lisää paperia ja siitä sitten suoriuduimme liikennemyymälän vessaan tunkemaan lisää paperia kuupan ympärille. Tukkeeksi vielä pipo päähän. Kieltämättä vähän heikotti.

Jatkoimme vielä muutaman kilometrin Ylöjärven suuntaan ja tuotapikaa löysimme itsemme hallilta. Oikein siisti ja lämmin halli. Pihalla meitä odottikin jo lauma muita mustiksia. Aina hienoa nähdä näitä upeita mustaturkkeja.

Elsa seurasi treenejä silmä tarkkana ja pääsi itsekin mukaan!

Treenit jatkuivat eri koirilla parisen tuntia. Lopuksi sattui toinen kolari - Sarille. Elsa ja Sari treenasivat maahanmenoa, niin että Sari houkutteli makupalaa lattiaa pitkin vetämällä. Elsan oli tarkoitus mennä lopulta levyksi maahan, mutta neitipä päättikin toisin. Yht'äkkiä se ponkaisi voimalla ylöspäin ja Sarin nenä oli luonnollisesti tiellä. Ja taas verta pyyhkimään. Veistelimme, että ambulanssillako täältä on kotiin ajeltava, kun molemmilla on pää veressä... ;-)  Lämpöinen kotisauna parantaa aina haavat ja niin nytkin. Maistuva ruiskarhu kruunasi saunaillaan - unohtamatta Even leipomaa sitruunarahkapiirakkaa, njam! Loppu hyvin - kaikki hyvin. Ja Elsakin toki pääsi harjoittelemaan taluttimetta seuraamista. Siinä neidissä on paljon potentiaalia!

Toinenkin yö meni edellisen tapaan loistavasti. Ei pihaustakaan tai ei ainakaan meidän unta häirinnyt. Elsa alkoi selvästi jo olla enemmän kotonaan ja käytös on ollut kaikella tapaa 10+. Seuraavaksi lähdetään pidemmälle lenkille.

Elsan toinen pentunäyttely

Suunnistimme jälleen Elsan kanssa pentunäyttelyyn, tällä kertaa Lahden messuhalliin. Pikkuneidin toinen näyttely sujui kaikin puolin mukavissa merkeissä. Sarikin pääsi tällä kertaa mukaan. Ja vaikka Elina omien sanojensa mukaan olisi jännityksestä johtuen ollut valmis vaihtamaan jo handleriakin, niin Elina esitti Elsaa jälleen hienosti. Liikettä riitti ja tuomarin kanssa työskentely onnistui mainiosti. Elsa oli ainoa 5-7 kk -luokkaan ilmoitettu mustis. Tuomarina kehässä toimi Kristiina Niemelä. Elsan laatuarvostelussa todetaan seuraavaa:

Alkuverryttelyssä haettiin oikeita asentoja ja löytyihän ne!

Täältä tullaan!

"5 kk, erittäin lupaava. kaunis pään profiili ja ilme. Leikkaava purenta. Hyvin asettuneet korvat. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Lupaava raajaluusto. Liikkuu erittäin hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin."

Jee, tää on kivaa!

Elina (ja me muutkin) oli todella tyytyväinen viimeiseen lauseeseen ja tottahan se oli; todella mallikas suoritus molemmilta. Ansaitusti KP1. Paras narttu -kehässä isompi pentu oli ykkönen, mutta Elsa jaksoi hienosti loppuun saakka, tuloksena siis PN2. Onnittelut Elina ja Elsa!

Seuraava esiintyminen näyttelykehissä on suunnitteilla Kouvolaan 23.3.

Oodi koiralle

Chileläisen runoilijan Pablo Nerudan vuosina 1921-34 julkaisemia runoja, kokoelman Canto general sekä runoja vuosilta 1954-69 sisältämä Andien mainingit -runoteoksesta, jonka on suomentanut v. 1972 Pentti Saaritsa: Oodi koiralle

Koira kysyy minulta

enkä minä vastaa.

Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy

sanattomasti

ja sen silmät

ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää

liekkiä jotka pyytävät vastausta.

enkä minä vastaa,

en vastaa koska

en tiedä, en mahda mitään.

Avarilla vainioilla me kuljemme,

mies ja koira.

Lehdet hehkuvat

kuin joku

olisi suudellut niitä,

jokaista erikseen,

maasta kohoavat

kaikki appelsiinipuut

levittäen ilmoille

pienet planetaarionsa,

lehvistöjen yötaivaat,

ymmyrkäiset ja vihreät,

ja me kuljemme, mies ja koira,

nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen

Chilen vainioilla,

syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.

Koira pysähtelee,

ajelee mehiläisiä,

hypähtää läikähtävään lätäkköön,

kuuntelee kaukaista kaukaisempia

koiranhaukkuja,

lirauttaa kiven juureen

ja tuo minulle kuononpäänsä,

tuo sen minulle kuin lahjan.

Siinä piilee sen hellä raikkaus,

sen kautta sen hellyys puhuu,

ja noin se kysyy

kahdella silmällään

miksi on päivä, miksi tulee yö,

miksei kevät

tuonut korissaan

mitään

harhaileville koirille

paitsi hyödyttömiä kukkia,

kukkia, kukkia ja kukkia.

Niin kyselee

koira

enkä minä vastaa.

Vaellamme,

mies ja koira joita yhdistää

vihreä aamu

ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys

jossa vain me

olemme olemassa,

tämä kasteisen koiran

ja metsärunoilijan ykseys,

sillä lymyileviä lintuja

ja salaisia kukkia ei ole olemassa

kahdelle kaverukselle,

kahdelle metsästyskumppanille:

on vain viserrystrillejä ja tuoksua,

maailma jonka yö

on tislannut kosteaksi,

vihreä tunneli ja sen päässä

niitty,

appelsiinintuoksuisen ilman humaus,

juuriston supina,

elämä joka kulkee jalan,

hengittää, kasvaa

ja yliaikainen ystävyys,

onni

olla koira ja olla ihminen

yhtyneenä

yhdeksi eläimeksi

joka kulkee liikutellen

kuutta jalkaa

ja yhtä kasteenkosteaa

häntää.

Elsan ensimmäinen pentunäyttely

Hyvää Uutta vuotta!

Koiraharrastusvuosi 2014 alkoi uuden polven esiinmarssilla. Sijoitusnarttumme Elsa matkasi Elinan ja minun kanssani Helsingin Kaapelitehtaalle ensimmäiseen pentunäyttelyynsä. Näyttely oli kaksipäiväinen ja lauantaina arvosteltiin ryhmä 2.

Talvi oli tehnyt tulonsa eteläiseen Suomeen edellisenä yönä kun lämpötila vihdoin painui pakkaselle ja lumettomaan maahan satoi muutaman sentin hentoinen kerros. Pakkasta oli aamulla nelisen astetta kun starttasin puoli seitsemän aikaan kohti Riihimäkeä noutaakseni Elinan ja Elsan mukaan matkaan.

Elinalle tuli hätäinen herätys, sillä kello/kännykkä oli jostain syystä hiljentynyt itsekseen ja jättänyt asukkaat armeliaasti unten maille. Olin Elinan talon edessä vähän ennen seitsemää ja puhelinsoittoni toimi herätyskellona. "No worries", totesin. Puheet siitä, että naisia saa aina odottaa ja kyllä se laittautuminen kestää voidaan ainakin tässä tapauksessa unohtaa. 7.15 Elina ja Elsa olivat jo autossa ja Yetin keula kohti Helsinkiä.

Koukkasimme vielä Riihimäen ABC:lla täydentämässä aamukahvikiintiötä ja kohta olikin hiljainen moottoritie johdattamassa kohti uusia seikkailuja.

Mechelininkadulla "löysin" jälleen uuden peltipoliisin. Taas. Todennäköisesti en kuukauteen tai kahteen ajele minnekään.

Lyhyen parkkipaikkaetsintäsession jälkeen olimme parkissa Kauppakeskus Ruoholahden alla. Matkaa Noin viiden minuutin patikka ja olimme perillä. Elsa oli varsin mallikas automatkustaja; ei vinkunut, ei hyörinyt tai pyörinyt vaan pötkötteli rauhallisesti koko matkan ajan. Pientä jännitystä oli tietysti ilmassa; miten Elsa suhtautuisi näyttelyn hälinään, toisiin koiriin, Elinan jännittämiseen ja ylipäätään uusiin asioihin.

No, turha olla tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa koiran kannalta. Mennään ja tehdään. Ja tehdään koiralle päivä niin uskomattoman ihanaksi ja haluttavaksi kuin suinkin mahdollista.

Olimme tätä seikkaa silmällä pitäen hyvissä ajoin perillä, jotta Elsalle jäisi mahdollisimman paljon aikaa tutustua paikkaan ja toisiin koiriin/ihmisiin. Saimme seuraksi erittäin mukavan ja rauhallisen estrelanvuoristokoiran ja omistajansa, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Uskon, että se lievitti vähän Elinankin jännitystä.

Elsa otti innokkaasti kontaktia muihin koiriin ja muutenkin kehän odottelu meni muutenkin mukavissa merkeissä.

Vauhdikasta ravia ja hyvin se ravissa pysyikin

Viimein, reilun tunnin odottelun jälkeen oli Elsan ja Elinan vuoro. Tuomarina kehässä oli Matti Luoso. Elsa liikkui erittäin tehokkaalla askeleella ja muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta pysyi pitkässä, näyttävässä ravissa. Ainakin fysiikka tuntuu olevan erinomaisessa kunnossa ja se näkyy liikkeissä. Elsa on kasvanut tasapainoisesti ja vaikka onkin aika pitkärunkoinen, ei liikkeissä näkynyt juurikaan löysyyttä tai notko/köyryselkäisyyttä. Hännän esittämisen kanssa on vielä vähän tehtävä duunia, mutta se tulee kyllä sieltä. Elsa seisoi kyllä hienosti paikallaan, mutta välillä piti ottaa uusi pyörähdys ja taas paikoilleen. Noh, se häntä nyt sitten roikkui miten roikkui, mutta sen kun vielä huomioi, niin esittämisestä antaisin kyllä ERIn (jos minä siitä nyt mitään ymmärränkään..).

Häntä pystyssä heiluen alkaa näyttelyura

Ihan pikkuisen hirvitti se kopelointi. Mutta vain ihan pikkuisen.

Vielä kulmaliikkeet ja kehän ympäri. Kehätoimitsija ilmoittaa tuomarin arvostelun: Rotunsa paras pentu ja kunniapalkinto! KP1 ja ROP. Hienoa Elina ja Elsa!

Laatuarvostelussa tuomari totesi Elsasta seuraavasti:

"Erittäin hyvätyyppinen, hyväkuntoinen pentu. Hyväilmeinen pää, oikea purenta, tummat silmät. Hyvä kaula, sopiva luusto ja hyvät käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä kehittyä. Sopivat kulmaukset, vielä hieman edestä ahdas. Hyvä sivuaskel. Mukava käytös."

Voittajan on helppo poseerata!

Mitalikahveet, palkintojen nouto ja muihin koiranomistajiin tutustumista. Niistä on parhaat näyttelyt tehty. Ja niin nytkin.

Kävimme viemässä palkinnot autoon ja ulkoiluttamassa Elsan. Tein visiitin samaan aikaan toisessa hallissa olleisiin Keräily- ja antiikkimessuihin ja pesettämässä auton parkkihallin pesulassa.

Ryhmäkilpailuakin on hyvä päästä harjoittelemaan

Ryhmäkilpailu käynnissä

Puoli kolmelta viimeinenkin kehä oli valmis ja päästiin ryhmäkehien kimppuun. Ensin kasvattajat alta pois ja sen jälkeen heti kakkosryhmä. Elsa esiintyi jälleen edukseen, mutta ehkä pieni väsy alkoi jo painaa - ja se näkyi siinä hännässä. Jatkoon ei tällä kertaa tullut kutsua, vaan seuraavaksi oli ohjelmassa kotimatka.

Ensimmäinen näyttely sujui mielestäni erittäin mukavissa merkeissä. Elsa vaikutti kaikkea muuta kuin aralta ja kunhan tällaisia mukavia kokemuksia karttuu lisää, niin esiintymisvarmuuttakin saadaan lisää. Tästä on oikein hyvä jatkaa tälläkin saralla. Kiitos Elina mukavasta reissusta ja Elsalle oikein isot rapsutukset! Näkymisiin ja kuulumisiin jo ensi viikonloppuna Lahdessa!