Lähtöpaikkamme ja tukikohtanamme toimi mainio Kennelhovi Suvipielisissä. Alussa oli tulla mutkia matkaan, kun porukan pienin, kääpiösnautseri Juuli onnistui pudota sulaan vesikuoppaan. Kuopan syvyydestä ei ollut tietoa, mutta kun maa ympäriltä oli jäinen, niin Juulilla oli suuria vaikeuksia päästä omin avuin ylös. Onneksi kuljin aivan Juulin takana ja sain nopeasti neidin ylös kuopasta, ennen kuin puolet enempää oli jo kastunut. Palasimme lähelle lähtöpaikkaamme pienelle kuivaustauolle (olihan pakkasta kuitenkin 6-7 astetta) ja taas mentiin!
Tämä lauma ja sen toiminta on hienoa katseltavaa! Ei merkkiäkään mistään asemien hakemisesta vaan kaikki toimivat laumadynamiikan mukaan eikä kenelläkään ole tarvetta isotella tms. Ja Kobe nauttii suunnattomasti kun saa sydämensä kyllyydestä kirmata Kirstin tyttöjen kanssa. Hieno lenkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti