Mökillä saunomassa...

Boriksen lauantaisen TOKO-kisan (143,5 p) lähdettiin Sarin ja koirien kanssa mökille saunomaan. Saunottiinkin sitten oikein pidemmän kaavan mukaan ja sää oli mitä loistavin; ilta-aurinko maalaili viime säteilään maisemaa kun saavuimme klo 18 aikaan möksälle.

Ja kyllä löylyt maistuivatkin! Sari yritti häätää ja jättää flunssan kuusiasteiseen veteen, mutta laihoin tuloksin. Saunan päälle vielä maittava, mutta kevyt ateria, niin se alkoikin olla se lauantaivuorokausi pulkassa. Suppilovahveroita ei valitettavasti näkynyt vieläkään.

Karvakuonot Kobe, Boris ja Spinnu nauttivat syysauringon vielä hennosti lämmittävistä säteistä

Elsan isää ja omia ihmisiä tapaamassa Huittisissa

Meillä oli eilen harvinaislaatuinen tilaisuus käydä tapaamassa Elsan isää Ilko von Belaja Goraa livenä Sari L:n luona Huittisissa. Paikalla oli myös muita Ilkon jälkeläisten omistajia sekä tietysti Ilkon omistajat Louisa ja Christian Spirig, jotka olivat tulleet Sveitsistä hakemaan Ilkon omaa pentua Zar's Aleksej kennelistä. Louisalla ja Christianilla oli takana 2600 kilometrin ja kolmen päivän ajomatka Zürichista Huittisiin, mutta pohjoisten havumetsävyöhykkeiden syksyinen raikkaus oli jo mukavasti virkästänyt kehoa ja mieltä.

Heti alkuun täytyy todeta, että oheiset kuvat eivät tee oikeutta Ilkon ulkomuodolle. Eli toivottavasti sanat kertovat tällä kertaa enemmän kuin kuvat. Kuvat ovat lähinnä muistoksi tästä reissusta. ;-)

Ilko vaikutti todella massavalta olematta kuitenkaan mitenkään pulska. Eturinta oli levein mitä olen yhdelläkään mustaterrierillä tavannut; leveä kuin ladon seinä! Ja syvä. Runko on melko neliömäinen, mutta koiran korkeuteen suhteutettuna (säkä n. 75 cm) ei kuitenkaan liian. Pää on suora ja kallon/kuonon linjat yhtenevät. Silmät olivat todella suoraan rotumääritelmästä; keskikokoiset, mantelin muotoiset ja todella tummat. Turkki hänellä on runsas ja kiharainen, ei tosin ihan karkeimmasta päästä.

Louisa ja Christian hehkuttivat molemmat Ilkon luonnetta. Ja kävihän se jo siinäkin ajassa kun siinä pihamaalla Ilkon kanssa "jubailimme", että mies on itse rauhallisuus olematta kuitenkaan mitenkään flegmaattinen. Ohi menneet hevosetkaan eivät sitä häirinneet ja ympärillä pyörineisiin pentuihin sekä kylävieraiden mustiksiin Ilko suhtautui tyynen rauhallisesti. Muutaman kerran piti sanoa vähän tiukemmin kun pennelit törmäilivät jalkoihin... Ei siis mikään tossu, vaikka osaakin ottaa iisisti. Itsevarmuus olisi ehkä se kuvaavin sana tässä kohtaa. Eli juuri sellainen kuin rotumääritelmä esittää: Kunnioitusta herättävä ja itsevarma koira. Hyvin samanlainen kuin meidän Boriksellamme.

Ilkon kanssa liikutaan paljon ja sen kyllä huomasi lihasten koosta. Iso lihasmassa oli vaikuttava. Takakulmaukset voisivat olla ehkä vähän voimakkaammatkin, mutta ehkä nekin löytyvät kun näyttelytrimmi laitetaan kuntoon. Ottaen huomioon matkan pituuden, Louisa ja Christian vaikuttivat todella pirteiltä ja mukavilta, olivat kiinnostuneita myös meidän koiristamme ja kaiken kaikkiaan oli jälleen äärimmäisen mukava laajentaa tuttavapiiriään sekä tutustua meille uusiin mustisten ystäviin.

Sen verran ollaan kasvattajan uralla alkutaipaleella että tulevaisuus näyttää, mutta intuitio sanoo, että on huomattavasti mukavampi jutella tulevien (thumbs up! ja kopkop..) kasvattien omistajien kanssa, kun on  käsitys miltä pentujen vanhemmat livenä näyttävät ja tuntuvat eli mitä pennun ostajien on lupa pennuiltaan odottaa. Huono rinnastus ehkä, mutta vähän sama kuin antiikin kanssa; kun takana on tarina ja näkemys, tieto perinteestä, on siitä varmasti jollekin lisäarvoa.

Kiitos Sarille tarjoiluista ja tilaisuudesta tutustua tähän mahtavaan mustikseen ja heidän omiin ihmisiinsä!

Match Showssa Kaupunginpuistossa

Vietimme sunnuntaisen iltapäivän Match Shown merkeissä. Hämeenlinnan koirakenttäyhdistys ry järjesti Shown perinteisessä Kaupunginpuistossa kesäteatterin kupeessa hiekkakentällä. Eve pesi ja trimmasi Spinnun edellisenä iltana ja samalla Kobe sai saksilla siistimiskierroksen omaan turkkiinsa. Kylläpä ne näyttivät taasen niin hienoilta! Eve on kehittynyt aimo harppauksen trimmaajan taidoissaan.

Suunnitelmissa oli, että Eve esittäisi Spinnun veteraaniluokassa (poikkeuksellisesti jo 7-vuotiaat pääsivät veteraaneihin), Boriksen isoissa koirissa ja minulle jäisi Koben esittäminen niinikään isojen koirien luokassa.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten muiden koiruuksien katsasteluun jäi mukavasti aikaa poitsujen odottaessa vielä Caddyssa. Tuttuja näkyi muutama, mutta mikään yleisön vetonaula ei Show näyttänyt olevan; väkeä oli paikalla suhteellisen harvakseltaan. Karkeasti arvioiden ehkä maksimissaan 70-80 koiraa.

Puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin asiaan. Eve aloitti hetimmiten Spinnun kanssa veteraanikehässä ja minä odottelin Koben & Boriksen kanssa isojen koirien aloitusta. X-rotuiset aloittivat isojen kehän. Eve ehti jo pokata Spinnun kanssa veteraanien sinisten ryhmän voiton ennen kuin minun vuoroni Koben kanssa tuli. Liike meni omasta ja Evenkin mielestä ihan suhteellisen hyvin, mutta Koben esittäminen paikallaan ei ole ihan helpoin juttu - ainakaan tällaiselle kokemattomalle handlerille. Saimme hyvästä yrityksestä huolimatta ja "liikkeestä johtuen" sinisen lätkän.

Eve ja Boris olivat jälleen kuin yhtä puuta; liike vaivatonta - ei tosin kovin tehokkaan näköistä - mutta kaikin puolin mallikas esitys ja Boris todella osaa poseeraamisen ja kun vielä häntäkin heilui iloisesti koko kehäsuorituksen ajan, niin punainen lätkä oli enemmän kuin ansaittu.

Taas minun vuoroni sinisten loppukilpailussa. Siitä tulikin meidän osaltamme ennätyksellisen lyhyt. Sain kunnian kätellä tuomarin ihan ensimmäisenä! Kiitos kannatuksesta ja näkemiin! Olkaa hyvä vaan.

Eve ja Boris punaisten loppukahinaan. Tasaisen varma ja tyylikäs suoritus tuotti komean kolmossijan! Olisikohan ollut n. 15 koiraa kehässä eli ihan mallikas suoritus. BIS-kehäpaikan nappasi pitbulli.

Viimeinen koitos eli BIS-kehä, jonne siis Spinnu raivasi tiensä voittamalla veteraanien sinisten kehän. Kymmenen koiraa, kaksi kustakin ryhmästä (sinisten ja punaisten voittajat) ottivat viimeisen kerran mittaa toisistaan. Kisaa käytiin pudotusmenetelmällä eli koirakko kerrallaan käteltiin ulos kehästä. Ja yksi toisensa jälkeen sai makupalapussin ja kättelyjen kera jättää kehän. Mutta Spinnu ja Eve vaan sinnittelivät mukana. Spinnu oli oma täräkkä itsensä, häntä heilui iloisesti kun Eve huolehti etteivät makupalat lopu Spinnulta. Mikäs siellä oli vehnäherramme napostella ja pönötellä!

Kun kuudeskin koirakko siirtyi katsomon puolelle Spinnu&Eve-koirakon yhä jatkaessa kisaa, oli selvää että palkintosija (1-4) olisi jo ns. plakkarissa. Ja vielä kolmaskin sija vähintään.... Ja lopulta ikuisuudelta tuntuva jännitys laukesi: Spinnulle komea BIS3 sijoitus! Wohoo! Hienoa! Päivän voittajaksi valikoitui faaraokoira, toisen sijan nappasi musta kääpiövillakoira ja neljäs ja viimeinen palkintokorokepaikka X-rotuiselle.

Ja palkinnot. Niitä ropisi runsain mitoin: Spinnulle sinisten veteraanien ykköspaikalta, Boris PUN3:lta sekä tietysti kirsikkana kakussa Spinnun BIS3-sijoituksesta. Makupaloja, lahjakortteja, leluja, ruokaa, makupalapussi ja paljon muuta sälää. 21 euron näyttelymaksujen jälkeen jäimme taatusti voitolle.

Hieno päivä, jonka päätteeksi kävimme Even kanssa vielä sunnuntailounaalla ja -kahvilla keskustassa. Evelle onnittelut hienosta poitsujen esittämisestä sekä kiitokset koirien puunaamisesta vielä myöhään lauantai-iltana. Kyllä kannatti.

Elsa onnellisesti kotona!

Elsa (Zar's Aleksej Vania Belaja Gora) kotiutui tänään Huittisista Lehmuksen Sarin hellästä huomasta. Sara-narttu hoiti emän tehtävänsä enemmän kuin mallikkaasti ja antoi mahtavan startin tälle pikkuiselle sydäntenmurskaajalle! Onnea ja menestystä Elina! Kanssanne tästä pienestä koiran alusta kasvaa vielä mahti-mustis! Olet tehnyt loistavan valinnan - kerran mustis, aina mustis!