sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Boris kolmannen kerran Vuoden Mustaterrieriuros!

Pääsimme viettämään Mustispäivää erinomaisen hienossa kevättalvisessä säässä ja mikä parasta toinen toistaan mukavampien mustisihmisten ja heidän koiriensa kanssa. Toistakymmentä mustista ihmisineen kirmasivat Hämeenlinnan Kennelkerhon Kennelhovin viereisen lammen jäällä ja nauttivat upeasta auringonpaisteesta ja mukavasta yhdessäolosta.

Paikalle oli tullut muutama potentiaalinen tuleva mustisharrastaja, jotka olivat vielä ilman omaa mustaansa, mutta saivat varmasti "uskonvahvistusta" siihen, että venäjänmustaterrieri on todellakin maineensa - upea ja toimiva perhekoira - mukainen. Kaikki koirat käyttäytyivät mallikelpoisesti eikä kenenkään tarvinnut pelätä omien lemmikkiensä puolesta joukkotappelua - pienemmistä voimanmittelöistä puhumattakaan.

Päivä huipentui Suomen Mustaterrierit ry:n, joka siis säilytti yksimielisesti entisen nimensä, kevätkokoukseen. Kokous sujui hyvässä hengessä, vaikka tili- ja vastuuvapautta johtokunnalle ei taloussyistä johtuen myönnettykään. Kokouksen lopuksi palkittiin perinteiseen tapaan  edellisen vuoden menestyneimpiä venäjänmustaterriereitä eri luokissa.

C.I.B POHJ MVA FI MVA NO MVA SE MVA DK MVA BH TK1 HK1 JK1

Zornoi Graf Borikselle

 myönnettiin näyttely- ja palveluskoirakoemenestyksensä perusteella jo kolmannen kerran peräkkäin

VUODEN 2012 VENÄJÄNMUSTATERRIERI-UROS
-titteli 

sekä

VUODEN 2012 KÄYTTÖKOIRA
-titteli

Lupaavia nousevia kykyjä oli haastamassa Borista, mutta erikoisnäyttelyn voitto ja erinomaiset, koulutustunnuksella palkitut suoritukset sekä jälkikokeissa että henkilöhaussa toivat ylivoimaisen voiton. Boris viimeistään todistaa sen, että erinomaisella arvosanalla näyttelyissä useasti palkittu ulkomuoto ja käyttöominaisuudet ovat oikeissa, osaavissa käsissä, täydellisessä harmoniassa ja tukevat muutenkin Boriksen mahtavia luonneominaisuuksia.

Boris on luonteeltaan vaatimaton, mutta omanarvonsa tunteva, uskollinen ja luotettava ystävä, jonka jokaiseen liikkeeseen voi luottaa täysin. Boris ei uhoa, ei rähjää, ottaa muutkin huomioon ja on parasta mitä ison mustan koiran muotoinen luontokappale voi tarjota. Boris on yksinkertaisesti kolmella sanalla: Ihmisen Paras Ystävä.

Nöyrimmät kiitokset menevät jälleen kerran Boriksen upealle kasvattajalle Kirsti Pitkäselle, jonka monivuotinen, osaava ja venäjänmustaterrieri-rodulle kokonaisvaltaisesti omistauminen näkyvät Zornoi-koirien monimuotoisena menestymisenä eri areenoilla ja koemuodoissa menneiden vuosien ja vuosikymmenien aikana. On ollut aivan upeata päästä mukaan tällaiseen toimintaan nimenomaan Kirstin opastuksella!

Sen verran palaan vielä kokouksen muuhun antiin, että uusi hallitus valtuutti minut uuden PR-toimikunnan vastuulliseksi vetäjäksi. Otan mielelläni tehtävän vastaan ja haastankin kaikki venäjänmusterrierien ystävät ideoimaan keinoja ja foorumeita, joilla voisimme yhdessä "markkinoida ja tehdä tunnetuksi" tätä upeaa ja komeaa rotua ja tuoda sen monipuoliset ominaisuudet laajemman yleisön tietoisuuteen.

Haastetta riittää, sillä rotumme on melko marginaalissa ja nekin jotka siitä jotakin tietävät ovat edelleen pitkälti siinä käsityksessä, että mustikset ovat agressiivisia ja arvaamattomia pihojen räksyttäjiä. Otetaan yhteikseksi missioksi mustisten maineen tuominen 2000-luvulle eli rakastettavaksi perhe- ja osaavaksi palveluskoiraksi, jonka soisi päätyvän mahdollisimman monen koiraharrastusta ja koiria rakastaviin perheisiin!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kobe kyynär- ja lonkkakuvissa

Kobe pyörähti männäviikolla hovieläinlääkärillä Kanta-Hämeen Eläinklinikalla kyynär- ja lonkkakuvissa. Maallikon silmiin näyttivät suhteellisen siisteiltä. Jäädään odottelemaan Kennelliiton lausuntoa.

Kyynärpäät

Lonkkanivelet


Die erste Woche mit Rina

Jaa miksiköhän otsikko tuli kirjoitettua saksaksi..?! Ehkäpä siksi, että tätä kirjoittaessani silmiini osui saksan kielen klassikko, Grammatik mit Struktuübungen für den Deutschunterricht, joka on kuin kieli itse; äärimmäisen tiivis, strukturoitu ja suorastaan nihilistisen pragmaattinen opus sisältäen kaiken mitä saksan kieliopista tavallisen kuolevaisen on tarpeen tietää. 150 sivua kylmän viileä faktaa. Suosittelen.

Aasinsilta jää nyt rakentamatta, mutta viis siitä. Jäädään sitten tälle rannalle. Tarkoituksena oli siis kertoa uuden tulokkaamme Rinan ensimmäisestä viikosta Tuusalantiellä.

Rina on jälleen täysin oma persoonansa. Jännä huomata kuinka omanlaisiaan näistä laumamme jäsenistä kukin on. Ja vielä jännempää on huomata se jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Okei, pissalammikoista ja kakkakasoista (tuntuu maistuvan neidille itselleenkin) Rinan onkimisen ohessa on ehtinyt tällaisia huomaamaan. Ja ääntä todellakin löytyy! Kodinhoitohuoneessa on harjoiteltu yksinoloa ja sitähän ei ihan siltä istumalta sulateta. Parina ensimmäisenä yönä pelästyimme kun neiti löytyi portin pinnojen välistä; koiran koko on vielä sitä luokkaa, että se todellakin onnistuu. Kodinhoitohuoneen ja keittiön portti on aavistuksen - juuri sen verran - tiheämmällä pinnavälityksellä, että isot pojat saivat yöksi häädön muuta taloa asuttamaan. Ääntä se ei kuitenkaan vaimenna yhtään sen enempää. Aikamoista uikutuksen, ulvonnan, haukunnan ja murinan sekoitusta tämä DJ levylautaseltaan tarjoilee.

Ruoka maistuu ja aika paljon vietetään aikaa vielä unten mailla. Lämpökameroita tms. ei tarvita selvittämään mistä talomme lämpönsä harakoille tarjoilee. Rina asettuu päiväunille tasan talon kylmimpään paikkaan eli tiiviisti ulko-ovea vasten. Eli kun tulette visiitille, please do mind your steps...

Boris, Kobe ja Spinnu suhtautuvat Rinaan kukin omalla tavallaan. Borista ei voisi vähemmän kiinnostaa ja se tehdään myös selväksi. Paitsi heikkona hetkenään Boris antaa Rinan kömpiä kainaloonsa ja kiskoa otsispampulastaan. Rina kiittää onnellisena moisesta huomionosoituksesta. Spinnu yrittää parhaansa mukaan sietää ja siirtyy tarvittaessa sivumalle. Rina jättää Spinnun varmimmin omiin oloihinsa. Kobe ja Rina tuntuvat tulevan parhaiten toimeen. Kobe jaksaa leikkiä Rinan kanssa, mutta silloin tällöin palaa pinna; ja neiti saa kuulla kunniansa. "Ei tarvii tulla iholle!"

Summa summarum; toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kobe ja toinen Serti plakkarissa!

Ryhmänäyttely Eurassa. Tuomarina venäläinen herrasmies Nikolay Sedykh.

Trimmin olin vääntänyt alusta loppuun itse. Säälin hieman Kirstiä, kun häneltä noita trmmattavia löytyy tällä hetkellä kotoa ihan riittämiin. No, ihan mustiksen näköinen Kobesta omasta mielestäni tuli. Joten matkaan vaan. Seurakseni näyttelyreissulle lähti myös typyt Karo ja Eve.

Näyttelypaikan lattia oli paljas betoni lattia. Ei mattoja. Vähän hirvitti, että miten mahtaa Kobe moisella alustalla liikkua.
Eipä olisi tarvinnut moisesta huolta kantaa. Kobe otti näyttelyn yllättävän rennosti, ja kotiin tuomisina 2.  sertifikaatti ja VSP!

Nyt vaan odotellaan herran täyttävän 2 v.  ja suunnataan sitten taas näyttelyihin. Tässä välissä käydään lonkka- ja kyynärkuvissa.