Vuosi 2012

Aina niin kuvauksellinen vehnämme Spinnu

Koiraharrastusvuotemme alkoi Lahden ryhmänäyttelystä tammikuussa. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä; vaikka Leni Finne kuinka yritti saada Boriksen liikkumaan luonnollisesti niin jostain syystä takajalan ontuminen tuotti EVAn. Enemmän tai vähemmän jäi arvoitukseksi miksi Boris ontui. Näyttelyn jälkeen emme havainneet enää mitään ontumista.

Kobe avasi samaisessa näyttelyssä virallisesti näyttelyuransa. Laatuarvosana ERI ja JUK2. Mutta ei SA:ta. ERI oli vähän yläkanttiin, sillä siinä määrin Kobe oli ns. vaiheessa vielä tammikuussa.

Maaliskuussa Kobe, Boris ja Spinnu osallistuivat n. 70:n lajitoverinsa kanssa Match Show:n MP Riding Centerissä. Ja kun kaikki kisan vaiheet oli lopulta käyty, voittajaksi valittiin meidän Kobe!!! Hieno suoritus Kobelta ja Eveltä! Boris oli punaisten ykkönen isoissa koirissa, mutta Spinnulle ei punaisten jatkokisassa tullut enempää menestystä. Kärkipaikat miehitettiin siis lähes koko meidän laumamme voimalla.

Maaliskuussa alkoivat jälleen Boriksen hakutreenit Sarin johdolla ja Kirstin opastuksella. Hyvin lyhyt treenijakso huipentui (lahjattomat treenaa.. ;-) huhtikuussa PAHA-ALO2 -tulokseen Nurmijärvellä! Samalla laitettiin valionarvohakemuspaperit Ruotsin kennelliittoon edellisenä syksynä Visbyssä hankitun Ruotsin sertin johdosta. Ja kun se olisi vahvistettu olisi Pohjoimaiden muotovalion titteli Boriksen. Mikä helpotuksen huokaus edellisen syksyn pienoiselle pettymykselle vaivaisen muutaman pisteen vajaaksi jääneelle hakukokeelle, josta tuli maastosta kuitenkin huippupisteet. Noh, tottis ei silloin ollut vielä siinä kuosissa kuin olisi pitänyt, mutta nyt oli.

Toukokuussa Boris osallistui luonnetestiin Hämeenlinnassa. Kasvattaja Kirsti hieman epäili ennen testin alkua: "...mahtaakohan se Boris saada itsestään potentiaaliaan ulos..?!" Mutta kuinka ollakaan, lähes oppikirjamaisen suorituksen jälkeen pisteet olivat optimaaliset 188 vaikka pientä jossiteltavaa jäi toimintakyvyn osalta; kerroin 2 ja 35 lisäpistettä eivät olisi olleet suurta vääryyttä. Niin tai näin, Boris näytti tuomareille ja yleisölle kuinka loistavan toimiva ja samalla itsevarman ihastutttava sekä  rakastettava venäjänmustaterri voikaan olla! Hyvä Boris!

Vuoden kohokohta, Venäjänmustaterrierin kokoontumisajot eli Erikoisnäyttely 2012 järjestettiin Urjalassa. Puitteet olivat mitä mainioimmat. Kaunis, hieman tuulinen, puolipilvinen ja vuodenaika huomioiden lämmin kevätpäivä sekä erinomaisessa kunnossa oleva hiekkakenttä. Tuomaroimassa oli Hilkka Salohalla. Koiria paikalla ennätyksellisen vähän 35, joka johtui osittain epäselvyyksistä ilmoittautumisaikojen viestinnässä.

Sarin suunnitelmissa oli jäädä Boriksen kanssa kokonaan pois kehästä, mutta lopulta mieli muuttui. Ja niin vain historia toisti itseään: Kisa oli tiukka, mutta voittaja oli jälleen Boris. ***Tuuletusta!!!*** Ja kuten Kirsti asian niin mainiosti kiteytti omassa blogissaan: "Boris vaan menestyy - ei voi mitään!" Samalla tuli Paras Suomessa syntynyt Uros -palkinto. ROP-sijoituksen varmistuttua Kennelliiton doping-testaajat liimautuivat Sarin ja Boriksen kylkeen. Virtsanäytteen ottamisen jälkeen pääsimme lopulta Voittajalounaalle.

Seuraavana päivänä Boris kävi pokkaamassa ROP-tittelin Riihimäen ryhmänäyttelystä. Tuomaroimassa Keijo Alén.

Kesä-heinäkuu enemmän tai vähemmän lomailtiin, mutta Sari kävi säännöllisesti treenaamassa Boriksen kanssa enimmäkseen jälkeä (täysin uusi laji Borikselle ja Sarille!) ja jonkin verran hakua sekä Koben kanssa hakua.

Elokuussa osallistuimme perinteiselle Mustaterrieri-leirille, joka tällä kertaa järjestettiin Sastamalan Häijäässä. Leirillä päästiin myös käytännössä testaamaan henkilöhakua kun Sari otti ja eksyi jälkeä tehdessään. Boriksen ja kännykän voimin lopulta löydettiin eksynyt lammas takaisin leirivahvuuteen... ;-)

Elokuussa toteutui perinteinen ulkomaan näyttelyturnee kun Caddyn nokka käännettiin kohti Tanskan Aarhusia ja kansallista näyttelyä Tanskan muotovalion titteliin oikeuttavaa sertiä metsästämään. Matka meni hienosti, vaikka 70 prosettia ajasta satoikin. Boriksessa oli pieniä terveysongelmia hotspottien kanssa ja menomatka matkustettiin kaulurin kanssa. Boris hurmasi jälleen yleisönsä missä ikinä liikuimmekin ja laivamatkoilla kiinalaiset/japanilaiset olivat ihan myytyjä! Kuvaussessioista ei meinannut tulla loppua ollenkaan ;-) Filmitähden elkein Boris hoiti pr-hommat himaan! Matkakertomus löytyy täältä.

Eve aloitti elokuun loppupuolella ns. pystymetsästä Spinnun kanssa treenauksen vain pari viikkoa ennen suunniteltua  toko-koetta. Spinnu tuntui olevan Even kanssa heti hyvin messissä ja vehnäpoitsumme tuntui syttyneen aivan liekkeihin uuden ohjaajansa pehmeässä ohjauksessa. Hämeenlinnassa homma meni jo mallikkaasti ja toiminta toko-kentällä näytti paljon paremmalta kuin AVO-2 tulos antaisi olettaa. Tuomarilta Tiina Heinolta tuli erikseen vielä kehuja ja kommentteja tyyliin: "vielä pientä tarkkuutta ja ykköstulos olisi plakkarissa."

Lisää treeniä ja kohti seuraavaan kisaan vain kolmen viikon kuluttua. Ja tulostahan sieltä tuli: tasan 160 pinnaa ja ykköstulos! Vain yksi tulos ja TK2-koulari olisi Spinnun... Ensimmäinen mahdollisuus tarjoutuikin jo kolmen viikon kuluttua Hyvinkäällä. Hannele Pörsti tuomaroimassa kuten edellisessäkin kisassa. Koe oli jännittävä loppuun asti, mutta ykköstulokseen tarvittavat pisteet olivat lopulta tukevasti plakkarissa: 163 pinnaa ja koulutustunnus TK2.

Syyskuun lopussa Boris yllätti kaikki! Sari päätti osallistua jälkikokeeseen Boriksen kanssa ns. minimitreenauksella. Kisa meni kuitenkin ns. pulkkaan ja PAJÄ-ALO3 tuotti komeasti koulutustunnuksen JK1! Hieno suoritus niin vähällä treenauksella! Sari ja Boris selvästi syttyvät kisatilanteessa ja hyvä niin.

Lokakuussa Kobe suoritti Sarin ohjaamana BH-kokeen Hämeenlinnassa. Siitä se lähtee palveluskoiraura, hyvä Kobe ja Sartsa!

Marraskuussa suoritin Sastamalassa Kasvattajan peruskurssin ja seuraavaksi ovat suunnitelmissa ensi vuoden helmikuussa Koetoimitsija 2/PK-kokeet -toimitsijapätevyys sekä maaliskuun alussa MH-toimihenkilö B - oikeudet.

Lumi ja jää on jälleen peittänyt pohjoisen havumetsävyöhykkeemme ja suuntaamme katseen jo kohti tulevaa. Näiden miekkosten kanssa on mukava touhuta melkein mitä tahansa, joten harrastusvuosi 2013 tulee jälleen viemään meitä kohti uusia seikkailuja!

Meidän kaikkien puolesta jälleen kiitokset koiriemme kasvattajille ja erityiskiitokset Kirstille, joka on jaksanut olla hienosti mukana Boriksen koulutuksessa ja jakanut pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta meille noviiseille!

Hyvää alkavaa vuotta 2013 kaikille!

Spinnu vahvoilla vuoden Toko-vehnäksi

Spinnun mainiot toko-esiintymiset syksyllä (kaksi AVO-1 ja AVO-3 sekä TK2-koulari) Even ohjauksessa ovat nostamassa vehnäämme aina vain korkeammalle Vuoden Toko-Vehnä rankingissa. Näyttää vahvasti siltä, että sijoitus kärkikolmikossa alkaa olla sinettiä vaille valmis! Jäädään odottamaan tuloksia, jotka valmistuvat ensi vuoden puolella...

Messarikuulumisia toimitsijapöydän takaa

Olin jälleen, nyt toista kertaa kehätoimitsija”urallani” ilmoittautunut mukaan Suomen suurimpaan ja maailman mittakaavassakin yhteen suurimmista koiratapahtumista: Helsinki Winner -12 ja Voittaja -12 –näyttelyihin, kahteen kaikkien rotujen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Messukeskuksessa oli kahden päivän aikana näytillä yli 16.000 koiraa. Koiramäärässä lyötiin jälleen uusi ennätys, joten voin vain kuvitella mitä tapahtuu kahden vuoden kuluttua kun Suomi ja Kennelliitto isännöivät kolmipäiväistä Maailmanvoittaja 2014 –näyttelyä.

Mikäli erinäisiin foorumeihin ja nettipalstoihin on taas kerran uskomista, niin mielipiteitä tapahtuma herättää aina. Osallistumismaksut ovat ainakin mattimyöhäisille jo niin kovaa luokkaa, että rahoille halutaan todellista vastinetta ja niin tietysti pitääkin. Toisaalta kustannustason nousu on järjestäjän näkökulmasta varmasti jälleen pakottanut maksujen nostamiseen. Ajoissa ilmoittautumalla säästää jo muutaman kympin per koira.

Omasta näkökulmastani katsottuna kaikki toimi hienosti. Toimistolle ilmoittautumisesta lähtien aina viimeiseen kehäkamppeiden luovutukseen palvelu pelasi ja työnteko sujui. Tai noh, siitä päästäänkin lauantain tapahtumiin.

Lauantain ilmoittautumisessa minut siirrettiin toiseen kehään kuin alun perin oli suunniteltu ja tuomariksi osui virolainen naistuomari, jonka arvostelukieli oli suomi. Kleinspitzeja, mitteleitä, grosseja ja pommeja näytillä, yhteensä 74 koiraa. Ihan siedettävä määrä – ei mikään mahdoton urakka.

Homma lähti suhteellisen mallikkaasti liikkeelle, mutta sitten osui arvosteluun junnu-uros, jolta oli toinen kives leikattu sairauden vuoksi. Näytteilleasettaja esitti asianmukaisen Kennelliiton lomakkeelle laaditun lääkärinlausunnon liitteineen operaatiosta, mutta siitä huolimatta virolaistuomari oli hylkäämässä koiran. Näytteilleasettaja ei luovuttanut, vaan yritti sitkeästi selittää hieman kehnosti suomea osaavalle tuomarille (ilmeisesti hän ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä lääkärinlausunnossa oli kysymys) lääkärintodistuksen sisältöä. Asiaa puitiin vähintään 15 minuuttia ja siinä kohtaa lähti aikataulumme lapasesta. Ja mikä pahinta, samalla paloivat tuomarin päreet.

Loppupäivä olikin sitten yhtä kiukuttelua; milloin saivat näytteilleasettajat kuulla kunniansa, me kehätoimitsijat jne. Tupakkatauot kyllä maistuivat, vaikka pahimmillaan oltiin jo tunti aikataulusta jäljessä. Sanelu oli sekavaa tyyliin ”eiku.. tai noh”., ”eiku sittenkin”.. tai ..”sinä ei kirjoitta tätä…,noh miksi sinä ei kirjoittanut mitä minä sano…” Huoh. Sain pidettyä jotenkuten hermoni kurissa, mutta vähänkään heikkohermoisempi olisi varmasti tiputtanut hanskansa jo paljon aikaisemmin. Näyttelyasettajia tässä kuitenkin oltiin palvelemassa, joten mitäs sitä nyt sitten yhdestä äksyilevästä tuomarista.

Lopulta homma saatiin maaliin ilman pahempia mokia ja tuloksetkin menivät oikein. Ja eipä sieltä kehän laidalta ainakaan minun korviini suurempaa mutinaa kuulunut. Sen kuitenkin varmistin, että sunnuntaille olisi suunnitelman mukainen saksalaistuomari arvostelemassa. Päivä oli todella uuvuttava – ehkä enemmän henkisesti – kiitos etelänaapurimme edustajan. Tähän liittyen toinenkin erikoisuus pisti silmään: virolaisia kehätoimitsijoita oli mukana toista kymmentä! Olivatkohan he suorittaneet Kennelliiton kehätoimitsijakoulutuksen ja loppukokeen hyväksytysti? Kuulin kollegoilta, että pikakurssitusta annettiin vielä kehän jo pyöriessäkin… Ei hyvä juttu taaskaan loppuasiakkaan näkövinkkelistä ja heitä minä ainakin ajattelen ensimmäisenä.

Olin seitsemän aikaan illalla kotona ja edes saunassa en jaksanut käydä. Takki oli niin sanotusti todella tyhjä. Onko positiivisen asenteen ja hymyn levittäminen näin raskasta??? Sari oli pikkujouluristeilemässä ja tytöt olivat leiponeet joulupipareita (jotka on kuitenkin jo syöty) ja joulutähtiä. En jaksanut niihinkään koskea, vaikka yleensä kyllä maistuu.

Sunnuntaiaamuna sain helpottavan viestin: ”Pahoittelut lauantain tuomaritoiminnasta ja olet suunnitelman mukaisesti Mark Wibierin kehässä töissä.” Wohoo! Piti lähteä matkaan pikajunalla melkein puolitoistatuntia aikaisemmin kuin lauantaina ja juna oli lopulta Hämeenlinnassa lähes 40 minuuttia myöhässä. Olin tosin Pasilassa lopulta todella sopivaan aikaan. Kollega oli jo kehässä ja kaikki valmista! Meille jäi melkein tunti aikaa ennen kehän alkua. Pyörittävä kollegani Minna vaikutti todella mukavalta ja mikä parasta äänen käyttö oli todella kuuluvaa! Iso kiitos siitä hänelle!

Mark kirjoitutti melko pitkiä ja yksityiskohtaisia arvosteluja, mutta tahti oli juurikin sopiva. Kehässä esitettiin 84 koiraa ja rotuina partacollieita, corgeja ja vanha englannin lammaskoiria. Opin jälleen paljon uusia rotukohtaisia sanoja ja termejä sekä vinkkejä siitä, mitä kyseisissä roduissa pitää katsoa. Tämä on sitä parasta antia näissä kehätoimarihommissa uusiin ihmisiin tutustumisen ohella. Hienoa!

Kiirettä piti ja tauot jäivät pitämättä, mutta suurin piirtein aikataulussa pysyttiin. Päivä sujui huomattavasti leppoisemmissa merkeissä kuin sunnuntaina ja lopulta koko viikonlopusta sittenkin erittäin hyvä fiilis.

Kameraa en ehtinyt tai paremminkin muistanut käyttää ollenkaan, joten tunnelmapaloja visuaalisessa muodossa löytyy vaikkapa tapahtuman Facebook-sivulta.

Olin ennen viikonloppua valmistautunut henkisesti päättämään kehätoimitsijatehtävät tähän näyttelyyn, mutta loistavasti sujuneen sunnuntain jälkeen en olekaan asiasta enää niin varma. Rakastan tätä lajia, näyttelyn tunnelmaa, uuden oppimista, uusien erilaisten ihmisten tapaamista, tietyllä tavalla yhteenkuulumista ja tietysti näitä nelijalkaisia ystäviämme siinä määrin, että tokkopa tämä sittenkään jäi viimeiseksi kerraksi. Ja onhan parin vuoden kuluttua näyttelyväelle luvassa todellista herkkua Maailmanvoittajanäyttelyn muodossa.