Vuosi 2012

Aina niin kuvauksellinen vehnämme Spinnu

Koiraharrastusvuotemme alkoi Lahden ryhmänäyttelystä tammikuussa. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä; vaikka Leni Finne kuinka yritti saada Boriksen liikkumaan luonnollisesti niin jostain syystä takajalan ontuminen tuotti EVAn. Enemmän tai vähemmän jäi arvoitukseksi miksi Boris ontui. Näyttelyn jälkeen emme havainneet enää mitään ontumista.

Kobe avasi samaisessa näyttelyssä virallisesti näyttelyuransa. Laatuarvosana ERI ja JUK2. Mutta ei SA:ta. ERI oli vähän yläkanttiin, sillä siinä määrin Kobe oli ns. vaiheessa vielä tammikuussa.

Maaliskuussa Kobe, Boris ja Spinnu osallistuivat n. 70:n lajitoverinsa kanssa Match Show:n MP Riding Centerissä. Ja kun kaikki kisan vaiheet oli lopulta käyty, voittajaksi valittiin meidän Kobe!!! Hieno suoritus Kobelta ja Eveltä! Boris oli punaisten ykkönen isoissa koirissa, mutta Spinnulle ei punaisten jatkokisassa tullut enempää menestystä. Kärkipaikat miehitettiin siis lähes koko meidän laumamme voimalla.

Maaliskuussa alkoivat jälleen Boriksen hakutreenit Sarin johdolla ja Kirstin opastuksella. Hyvin lyhyt treenijakso huipentui (lahjattomat treenaa.. ;-) huhtikuussa PAHA-ALO2 -tulokseen Nurmijärvellä! Samalla laitettiin valionarvohakemuspaperit Ruotsin kennelliittoon edellisenä syksynä Visbyssä hankitun Ruotsin sertin johdosta. Ja kun se olisi vahvistettu olisi Pohjoimaiden muotovalion titteli Boriksen. Mikä helpotuksen huokaus edellisen syksyn pienoiselle pettymykselle vaivaisen muutaman pisteen vajaaksi jääneelle hakukokeelle, josta tuli maastosta kuitenkin huippupisteet. Noh, tottis ei silloin ollut vielä siinä kuosissa kuin olisi pitänyt, mutta nyt oli.

Toukokuussa Boris osallistui luonnetestiin Hämeenlinnassa. Kasvattaja Kirsti hieman epäili ennen testin alkua: "...mahtaakohan se Boris saada itsestään potentiaaliaan ulos..?!" Mutta kuinka ollakaan, lähes oppikirjamaisen suorituksen jälkeen pisteet olivat optimaaliset 188 vaikka pientä jossiteltavaa jäi toimintakyvyn osalta; kerroin 2 ja 35 lisäpistettä eivät olisi olleet suurta vääryyttä. Niin tai näin, Boris näytti tuomareille ja yleisölle kuinka loistavan toimiva ja samalla itsevarman ihastutttava sekä  rakastettava venäjänmustaterri voikaan olla! Hyvä Boris!

Vuoden kohokohta, Venäjänmustaterrierin kokoontumisajot eli Erikoisnäyttely 2012 järjestettiin Urjalassa. Puitteet olivat mitä mainioimmat. Kaunis, hieman tuulinen, puolipilvinen ja vuodenaika huomioiden lämmin kevätpäivä sekä erinomaisessa kunnossa oleva hiekkakenttä. Tuomaroimassa oli Hilkka Salohalla. Koiria paikalla ennätyksellisen vähän 35, joka johtui osittain epäselvyyksistä ilmoittautumisaikojen viestinnässä.

Sarin suunnitelmissa oli jäädä Boriksen kanssa kokonaan pois kehästä, mutta lopulta mieli muuttui. Ja niin vain historia toisti itseään: Kisa oli tiukka, mutta voittaja oli jälleen Boris. ***Tuuletusta!!!*** Ja kuten Kirsti asian niin mainiosti kiteytti omassa blogissaan: "Boris vaan menestyy - ei voi mitään!" Samalla tuli Paras Suomessa syntynyt Uros -palkinto. ROP-sijoituksen varmistuttua Kennelliiton doping-testaajat liimautuivat Sarin ja Boriksen kylkeen. Virtsanäytteen ottamisen jälkeen pääsimme lopulta Voittajalounaalle.

Seuraavana päivänä Boris kävi pokkaamassa ROP-tittelin Riihimäen ryhmänäyttelystä. Tuomaroimassa Keijo Alén.

Kesä-heinäkuu enemmän tai vähemmän lomailtiin, mutta Sari kävi säännöllisesti treenaamassa Boriksen kanssa enimmäkseen jälkeä (täysin uusi laji Borikselle ja Sarille!) ja jonkin verran hakua sekä Koben kanssa hakua.

Elokuussa osallistuimme perinteiselle Mustaterrieri-leirille, joka tällä kertaa järjestettiin Sastamalan Häijäässä. Leirillä päästiin myös käytännössä testaamaan henkilöhakua kun Sari otti ja eksyi jälkeä tehdessään. Boriksen ja kännykän voimin lopulta löydettiin eksynyt lammas takaisin leirivahvuuteen... ;-)

Elokuussa toteutui perinteinen ulkomaan näyttelyturnee kun Caddyn nokka käännettiin kohti Tanskan Aarhusia ja kansallista näyttelyä Tanskan muotovalion titteliin oikeuttavaa sertiä metsästämään. Matka meni hienosti, vaikka 70 prosettia ajasta satoikin. Boriksessa oli pieniä terveysongelmia hotspottien kanssa ja menomatka matkustettiin kaulurin kanssa. Boris hurmasi jälleen yleisönsä missä ikinä liikuimmekin ja laivamatkoilla kiinalaiset/japanilaiset olivat ihan myytyjä! Kuvaussessioista ei meinannut tulla loppua ollenkaan ;-) Filmitähden elkein Boris hoiti pr-hommat himaan! Matkakertomus löytyy täältä.

Eve aloitti elokuun loppupuolella ns. pystymetsästä Spinnun kanssa treenauksen vain pari viikkoa ennen suunniteltua  toko-koetta. Spinnu tuntui olevan Even kanssa heti hyvin messissä ja vehnäpoitsumme tuntui syttyneen aivan liekkeihin uuden ohjaajansa pehmeässä ohjauksessa. Hämeenlinnassa homma meni jo mallikkaasti ja toiminta toko-kentällä näytti paljon paremmalta kuin AVO-2 tulos antaisi olettaa. Tuomarilta Tiina Heinolta tuli erikseen vielä kehuja ja kommentteja tyyliin: "vielä pientä tarkkuutta ja ykköstulos olisi plakkarissa."

Lisää treeniä ja kohti seuraavaan kisaan vain kolmen viikon kuluttua. Ja tulostahan sieltä tuli: tasan 160 pinnaa ja ykköstulos! Vain yksi tulos ja TK2-koulari olisi Spinnun... Ensimmäinen mahdollisuus tarjoutuikin jo kolmen viikon kuluttua Hyvinkäällä. Hannele Pörsti tuomaroimassa kuten edellisessäkin kisassa. Koe oli jännittävä loppuun asti, mutta ykköstulokseen tarvittavat pisteet olivat lopulta tukevasti plakkarissa: 163 pinnaa ja koulutustunnus TK2.

Syyskuun lopussa Boris yllätti kaikki! Sari päätti osallistua jälkikokeeseen Boriksen kanssa ns. minimitreenauksella. Kisa meni kuitenkin ns. pulkkaan ja PAJÄ-ALO3 tuotti komeasti koulutustunnuksen JK1! Hieno suoritus niin vähällä treenauksella! Sari ja Boris selvästi syttyvät kisatilanteessa ja hyvä niin.

Lokakuussa Kobe suoritti Sarin ohjaamana BH-kokeen Hämeenlinnassa. Siitä se lähtee palveluskoiraura, hyvä Kobe ja Sartsa!

Marraskuussa suoritin Sastamalassa Kasvattajan peruskurssin ja seuraavaksi ovat suunnitelmissa ensi vuoden helmikuussa Koetoimitsija 2/PK-kokeet -toimitsijapätevyys sekä maaliskuun alussa MH-toimihenkilö B - oikeudet.

Lumi ja jää on jälleen peittänyt pohjoisen havumetsävyöhykkeemme ja suuntaamme katseen jo kohti tulevaa. Näiden miekkosten kanssa on mukava touhuta melkein mitä tahansa, joten harrastusvuosi 2013 tulee jälleen viemään meitä kohti uusia seikkailuja!

Meidän kaikkien puolesta jälleen kiitokset koiriemme kasvattajille ja erityiskiitokset Kirstille, joka on jaksanut olla hienosti mukana Boriksen koulutuksessa ja jakanut pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta meille noviiseille!

Hyvää alkavaa vuotta 2013 kaikille!

Spinnu vahvoilla vuoden Toko-vehnäksi

Spinnun mainiot toko-esiintymiset syksyllä (kaksi AVO-1 ja AVO-3 sekä TK2-koulari) Even ohjauksessa ovat nostamassa vehnäämme aina vain korkeammalle Vuoden Toko-Vehnä rankingissa. Näyttää vahvasti siltä, että sijoitus kärkikolmikossa alkaa olla sinettiä vaille valmis! Jäädään odottamaan tuloksia, jotka valmistuvat ensi vuoden puolella...

Messarikuulumisia toimitsijapöydän takaa

Olin jälleen, nyt toista kertaa kehätoimitsija”urallani” ilmoittautunut mukaan Suomen suurimpaan ja maailman mittakaavassakin yhteen suurimmista koiratapahtumista: Helsinki Winner -12 ja Voittaja -12 –näyttelyihin, kahteen kaikkien rotujen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Messukeskuksessa oli kahden päivän aikana näytillä yli 16.000 koiraa. Koiramäärässä lyötiin jälleen uusi ennätys, joten voin vain kuvitella mitä tapahtuu kahden vuoden kuluttua kun Suomi ja Kennelliitto isännöivät kolmipäiväistä Maailmanvoittaja 2014 –näyttelyä.

Mikäli erinäisiin foorumeihin ja nettipalstoihin on taas kerran uskomista, niin mielipiteitä tapahtuma herättää aina. Osallistumismaksut ovat ainakin mattimyöhäisille jo niin kovaa luokkaa, että rahoille halutaan todellista vastinetta ja niin tietysti pitääkin. Toisaalta kustannustason nousu on järjestäjän näkökulmasta varmasti jälleen pakottanut maksujen nostamiseen. Ajoissa ilmoittautumalla säästää jo muutaman kympin per koira.

Omasta näkökulmastani katsottuna kaikki toimi hienosti. Toimistolle ilmoittautumisesta lähtien aina viimeiseen kehäkamppeiden luovutukseen palvelu pelasi ja työnteko sujui. Tai noh, siitä päästäänkin lauantain tapahtumiin.

Lauantain ilmoittautumisessa minut siirrettiin toiseen kehään kuin alun perin oli suunniteltu ja tuomariksi osui virolainen naistuomari, jonka arvostelukieli oli suomi. Kleinspitzeja, mitteleitä, grosseja ja pommeja näytillä, yhteensä 74 koiraa. Ihan siedettävä määrä – ei mikään mahdoton urakka.

Homma lähti suhteellisen mallikkaasti liikkeelle, mutta sitten osui arvosteluun junnu-uros, jolta oli toinen kives leikattu sairauden vuoksi. Näytteilleasettaja esitti asianmukaisen Kennelliiton lomakkeelle laaditun lääkärinlausunnon liitteineen operaatiosta, mutta siitä huolimatta virolaistuomari oli hylkäämässä koiran. Näytteilleasettaja ei luovuttanut, vaan yritti sitkeästi selittää hieman kehnosti suomea osaavalle tuomarille (ilmeisesti hän ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä lääkärinlausunnossa oli kysymys) lääkärintodistuksen sisältöä. Asiaa puitiin vähintään 15 minuuttia ja siinä kohtaa lähti aikataulumme lapasesta. Ja mikä pahinta, samalla paloivat tuomarin päreet.

Loppupäivä olikin sitten yhtä kiukuttelua; milloin saivat näytteilleasettajat kuulla kunniansa, me kehätoimitsijat jne. Tupakkatauot kyllä maistuivat, vaikka pahimmillaan oltiin jo tunti aikataulusta jäljessä. Sanelu oli sekavaa tyyliin ”eiku.. tai noh”., ”eiku sittenkin”.. tai ..”sinä ei kirjoitta tätä…,noh miksi sinä ei kirjoittanut mitä minä sano…” Huoh. Sain pidettyä jotenkuten hermoni kurissa, mutta vähänkään heikkohermoisempi olisi varmasti tiputtanut hanskansa jo paljon aikaisemmin. Näyttelyasettajia tässä kuitenkin oltiin palvelemassa, joten mitäs sitä nyt sitten yhdestä äksyilevästä tuomarista.

Lopulta homma saatiin maaliin ilman pahempia mokia ja tuloksetkin menivät oikein. Ja eipä sieltä kehän laidalta ainakaan minun korviini suurempaa mutinaa kuulunut. Sen kuitenkin varmistin, että sunnuntaille olisi suunnitelman mukainen saksalaistuomari arvostelemassa. Päivä oli todella uuvuttava – ehkä enemmän henkisesti – kiitos etelänaapurimme edustajan. Tähän liittyen toinenkin erikoisuus pisti silmään: virolaisia kehätoimitsijoita oli mukana toista kymmentä! Olivatkohan he suorittaneet Kennelliiton kehätoimitsijakoulutuksen ja loppukokeen hyväksytysti? Kuulin kollegoilta, että pikakurssitusta annettiin vielä kehän jo pyöriessäkin… Ei hyvä juttu taaskaan loppuasiakkaan näkövinkkelistä ja heitä minä ainakin ajattelen ensimmäisenä.

Olin seitsemän aikaan illalla kotona ja edes saunassa en jaksanut käydä. Takki oli niin sanotusti todella tyhjä. Onko positiivisen asenteen ja hymyn levittäminen näin raskasta??? Sari oli pikkujouluristeilemässä ja tytöt olivat leiponeet joulupipareita (jotka on kuitenkin jo syöty) ja joulutähtiä. En jaksanut niihinkään koskea, vaikka yleensä kyllä maistuu.

Sunnuntaiaamuna sain helpottavan viestin: ”Pahoittelut lauantain tuomaritoiminnasta ja olet suunnitelman mukaisesti Mark Wibierin kehässä töissä.” Wohoo! Piti lähteä matkaan pikajunalla melkein puolitoistatuntia aikaisemmin kuin lauantaina ja juna oli lopulta Hämeenlinnassa lähes 40 minuuttia myöhässä. Olin tosin Pasilassa lopulta todella sopivaan aikaan. Kollega oli jo kehässä ja kaikki valmista! Meille jäi melkein tunti aikaa ennen kehän alkua. Pyörittävä kollegani Minna vaikutti todella mukavalta ja mikä parasta äänen käyttö oli todella kuuluvaa! Iso kiitos siitä hänelle!

Mark kirjoitutti melko pitkiä ja yksityiskohtaisia arvosteluja, mutta tahti oli juurikin sopiva. Kehässä esitettiin 84 koiraa ja rotuina partacollieita, corgeja ja vanha englannin lammaskoiria. Opin jälleen paljon uusia rotukohtaisia sanoja ja termejä sekä vinkkejä siitä, mitä kyseisissä roduissa pitää katsoa. Tämä on sitä parasta antia näissä kehätoimarihommissa uusiin ihmisiin tutustumisen ohella. Hienoa!

Kiirettä piti ja tauot jäivät pitämättä, mutta suurin piirtein aikataulussa pysyttiin. Päivä sujui huomattavasti leppoisemmissa merkeissä kuin sunnuntaina ja lopulta koko viikonlopusta sittenkin erittäin hyvä fiilis.

Kameraa en ehtinyt tai paremminkin muistanut käyttää ollenkaan, joten tunnelmapaloja visuaalisessa muodossa löytyy vaikkapa tapahtuman Facebook-sivulta.

Olin ennen viikonloppua valmistautunut henkisesti päättämään kehätoimitsijatehtävät tähän näyttelyyn, mutta loistavasti sujuneen sunnuntain jälkeen en olekaan asiasta enää niin varma. Rakastan tätä lajia, näyttelyn tunnelmaa, uuden oppimista, uusien erilaisten ihmisten tapaamista, tietyllä tavalla yhteenkuulumista ja tietysti näitä nelijalkaisia ystäviämme siinä määrin, että tokkopa tämä sittenkään jäi viimeiseksi kerraksi. Ja onhan parin vuoden kuluttua näyttelyväelle luvassa todellista herkkua Maailmanvoittajanäyttelyn muodossa.

Syyskuulumisia

Moikkamoi kaikille,

Syksy on kääntymässä pikkuhiljaa talveksi, vaikka talven ensimmäisiä merkkejä vielä odotellaankin - Hämeenlinnan koordinaatistossa ainakin. Koiraharrastusten osalta ollaan myös laittamassa aktiivisimman kauden osalta pillejä pussiin. Pimeyskin alkaa jo haitata treenejä. Spinnu on elänyt Even ohjauksessa uutta toko-kevättä ja voittaja-luokan liikkeiden treenausta ollaan hiljalleen aloiteltu. Uusia juttuja tulee sen verran paljon ja varsinkin noutoihin on lisättävä rutkasti suoritusvarmuutta, että ensimmäinen VOI-luokan kisa on varmaankin ensi keväänä - aikaisintaan.

Pieniä terveysjuttuja on syksyn mittaan ollut: Kobe oli törmännyt (tai koheltanut Boriksen kanssa) metsässä johonkin sillä seurauksella, että vasemman silmän verkkokalvolta löytyi pieni repeymä. Lääkkehillä hoidellaan nyt Kobe-ystäväämme... Toisaalta kesän vatsatautiongelmista on päästy eroon ja Boriksen hotspotit ovat toivottavasti elettyä elämää.

Viikko sitten oli mielenkiintoinen konsultaatioreissu. Olin vajaa vuosi sitten tuomaroimassa Tuuloksessa Match Showssa ja sain siihen liittyen pari viikkoa sitten puhelun. Voittoisan weimarinseisojan omistaja oli ongelmissa koiransa näyttelykäyttäytymisen kanssa ja toivoi minulta käytännön harjoitusta näyttelyesiintymiseen/esittämiseen ja etenkin koiralle varmuutta kohdata tuomari. Otin haasteen vastaan ja todellisen asiantuntijan mukaan eli Sarin messiin. Omistaja on Hauholla Hahkialan kartanolla töissä ja "luontoisetuna" tulee mahtavat sisäharjoittelutilat. Narttuweimari oli erittäin miellyttävä ja sosiaalinen tapaus, mutta hieman arvaamaton eli käyttäytymisessä on tiettyä epäjohdonmukaisuutta. "Simuloimme" kehässä tapahtuvaa toimintaa ja edistymistä alkoi näkyä; koira selvästi rentoutui parilla pikku muutoksella ja mikä parasta, omistajan luottamus tuleviin, tärkeisiin koitoksiin kasvoi.

Lopuksi saimme vielä esittelykierroksen itse kartanorakennuksessa. Mukava reissu. Onnea matkaan Anne ja Frida!

Kobe suoritti BH-kokeen!

Koben tie palveluskoirakokeisiin on nyt auki! Sari ja Kobe suorittivat tänään BH-kokeen hyväksytysti Hämeenlinnassa. Tuomaroimassa Hannele Pörsti.

Hienoa, onnea Sarille ja Kobelle!

Spinnu on nyt TK2!!!!

FI MVA TK1 TK2 Gaeltacht Órga Diarmuid eli tuttavallisemmin Spinnu nappasi Even ohjaamana kolmannen AVO1-tuloksen pistein 163 ja kuittasi samalla koulutustunnuksen TK2. Sijoitus avoluokassa hienosti 3/10.

Koe oli Spinnun 13. ja ensimmäinen kisa oli Kokemäellä 29.9.2007. Eve on ohjannut Spinnua nyt kolmessa viimeisimmässä kisassa ja tulos on ollut koko ajan nousujohteinen!

Huippukoira ja huippuohjaaja! ONNEA!

Borikselle koulutustunnus myös PK-jäljeltä!

Kuva jälkitreeneistä

Boris suoritti menestyksekkäästi palveluskoirien jälkikokeen (PAJÄ) tänään Porissa, Satakunnan Rotweiler yhdistyksen järjestämissä kisoissa. Itse jälkikokeen, esineruudun ja tottelevaisuusosuuden jälkeen pisteet oikeuttivat 3-tulokseen 237 pistettä ja koulutustunnukseen JK1. Tuomarina Lea Mäkitalo.

Maasto-osuudessa pisteet jakaantuivat seuraavasti:

Lähettäminen: 36/40
Jälkiesineet: 1-5 100/100 p, esine 6 0 p
Esineruutu: 29/30 p

Pronssilätkä

Boris jäljesti varmasti ja määrätietoisesti ja saikin maasto-osuudesta hyvät pisteet 165. Tottis sujui rutiinilla 72 pisteen arvoisesti. Jäävissä liikkeissä Sari joutui käskyttämään kahdesti, samoin eteen lähetyksessä. Noudoissa oli havaittavissa kierrosten nousua ylimääräisen ääntelyn muodossa.

Paikallamakuu sekä käännökset seuraamisen yhteydessä olivat täydellisiä eikä noudoissakaan ollut tuomarilla huomautettavaa.

Boriksen (Zornoi Graf Boris) tittelirivi näyttää koko komeudessaan nyt seuraavalta:

C.I.B POHJ MVA FI MVA NO MVA SE MVA DK MVA TK1 HK1 JK1 BH Zornoi Graf Boris

Hukkaan eivät siis ole menneet lukuisat harjoituskerrat tottiskentillä ja metsässä. 

Upea Boris, taitava ohjaaja Sari ja mahtava valmentaja Kirsti - loistava tiimi, joka jälleen kerran osoitti, että hyvin koulutettu venäjänmustaterrieri on oikeissa käsissä mitä parhain palveluskoira!!!

POHJ MVA -diplomi

Spinnulle ja Evelle toinen ykköstulos!

Spinnu ja Eve kisasivat jälleen tänään tokon avo-luokassa. Hämeenlinnan Kennelkerhon järjestämässä kisassa tuomaroi Hannele Pörsti.

Palkintojenjaossa hymy irtoaa!

Tuloksena käkikellontarkkaa työskentelyä ja palkintona hieno ykköstulos: 160 pistettä! Luokassa sijoitus oli toinen.

Osasuoritukset:

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 6
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
Noutaminen: 5
Kauko-ohjaus: 9
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8

Yhtä ykköstulosta vaille TK2...
Hyvä Eve ja Spinnu!!!

Ruotsin ja Tanskan tittelit vahvistettu!

Päivitys: Nyt on kaikki tittelit vahvistettu! 

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI17938/09&R=327 

Tanskasta tuli vahvistus reilussa viikossa, mutta Ruotsi sinnitteli omansa kanssa yli viisi kuukautta!!! N. 15 meiliä myöhemmin sekin on nyt siis odottamassa vain Kennelliiton päivitystä rekisteritietoihin.
Vielä odotellaan Pohjoismaiden valion valmistumista prosessista...

Heja grabbar!

Mustisleirillä Häijjäässä

Vuoden 2012 Mustis-leiri järjestettiin Sastamalan Häijjäässä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Reilun kymmenen mustiksen kanssa treenailtiin jälkeä, esineruutua ja näyttelyesittämistä. Olimme liikkeellä sekä Boriksen että Koben kanssa.

Monenmoista mustaa oli liikkeellä, mutta yhtä kaikki leiri oli ainakin meidän mielestämme oikein onnistunut. Myös leiripaikka, Koiviston Kestikievari oli oikein mukava ja mikä parasta, kunnon maalaissauna kruunasi lauantai-illan. Kiitos kaikille kanssaleiriläisille ja kouluttajille!

Kuvat leiriltä löytyvät täältä:

 https://plus.google.com/u/0/photos/103007453926757178549/albums/5784659151450488209

TKU-STO-Aarhus, DEN

Kirjoittelen tätä blogipostausta tällä hetkellä Jönköpingin keskustan Comfort Hotelin liian kuumassa hotellihuoneessa. Se, että olemme juuri täällä on enemmänkin sattuman kauppaa, sillä vaihtoehtoja välillä Aarhus-Tukholma olisi ollut varmasti monia muitakin. Vaakakupissa painoi ajomatkat; tälle päivälle jäi mukavat 330 km Tukholmaan, kun eilen ajettiin 630 km Aarhusista tänne.

"I'm always on the run.."

Mutta palataanpa muutama päivä ja 1500 km taaksepäin. Perjantaiaamuna lähdimme Tukholmasta harmaassa säässä. Aamupalalle emme ehtineet, mutta onneksi Sari oli kokkaillut loistavan "meriaamiaisen" mukaan. Sari se osaa ajatella kaikkea. En ole koskaan ennen ajanut edessä olevaa reittiä Ruotsin halki (junan kyydissä kylläkin), joten sikäli meille molemmille seikkailu oli ihkauusi - olimme siis meille käymättömillä korpimailla Star Trekin tapaan.

Moottoritietä oli luvassa ja sitä myöskin saimme. Matka jatkui ripeään tahtiin ja ensimmäiset parisataa kilometriä meni ihan huomaamatta. Ensimmäisen jaloittelutauon pidimme n. 300 km ajon jälkeen Vättern-järven rannalla. Boris pikku lenkulle, pakolliset wc-käynnit ja taas kilometrejä nielemään. Sää oli vaihteleva sateen intensiteetin suhteen. Välillä vain tihutti, mutta suurimmaksi osaksi satoi enemmän tai vähemmän. Koiran kanssa matkustamisen kannalta siis oikea ihannesää! Boris joutui käyttämään kauluria koko matkan ajan, ettei olisi jatkanut parantuneiden hotspottiensa uudelleen kaluamista - ei välttämättä kovin mukavaa siis, vaikka tilaa Caddyn takatilassa onkin ruhtinaallisesti.

Kovin kummoista raportoitavaa seuraavien reilun 300 kilometrin osalta ei sitten olekaan. Vaihtelevaa maisemaa, moottoritietä ja vielä lisää moottoritietä. Onneksi liikenne oli suhteellisen rauhallista eikä tarvinnut ajaa jonoissa. Ja kuskin näkökulmasta huolto pelasi ajon aikana loistavasti; verensokerin laskusta ei tarvinnut murehtia, sillä Sari laitteli eväitä siihen tahtiin, että nälkä pysyi loitolla. Eteenpäin oli eläväisen mieli, joten emme katsoneet tarpeelliseksi jokaiselle pysähdyspaikalle pysähtyä. Nyt mentäisiin p***e verillä!!!

Ensimmäinen tankkaus osui n. 50 km päähän Malmöstä. Samalla osui kohdalle tekninen kummajainen kun Caddyn avaimesta ei toiminut ovien avaaminen - vain lukitus. Onneksi normiavain toimii myös keskuslukkona. Mutta aavistuksen säikäytti silti, sillä kaikki kamat olivat autossa kun olimme lähdössä taas matkaan. Barsebäckin atomitehdas ei ole kovin kaukana ja jotain outoa säteilyä ilmassa?!?

Mukava ja kätevä UI

Reitiksi olimme valinneet Juutinrauman ja Belttien sillat. Komeahan se näky oli kun pääsimme kiertämään Malmön. Siltapylonit nousivat merestä kuin harppuunat ja siltamaksukin onnistui puolen minuutin kortin vilautuksella. Ja taas jalka suoraksi. Jos Ruotsissa oli reipas matkavauhti, niin Tanskassa kaikilla todella kiire. Moottoritie oli kapea kuin kärrypolku tienvarsikasveineen ja sallittua nopeutta, 130 km/h, ei ajanut kukaan, lopulta emme mekään. Hieman klaustrofobinen olo, mutta kun koko karavaani kulkee samaa vauhtia niin mikäs siinä. Tottumiskysymys.

Oikeasti paljon isompi

Reilut 300 km Aarhusiin sujui vauhdikkaasti - paitsi viimeiset 70 km. Navigaattori vaan hymyili (vaikka sen olisi pitänyt varoittaa tietöistä) kun matelimme viimeistä legiä kohti kaupungin keskustaa. Reilun kymmenen kilometrin matkaan kului 45 min. Onneksi viimeiset 30 lasketeltiin taas tuttua vauhdikasta menoa. Olimme lopulta perillä hotellin parkkipaikalla klo 17 paikallista aikaa. Taukoja pidettiin pariin otteeseen yhteensä 35 min.

Scandic Aarhus Vest Family Comfort

Sadekin taukosi sopivasti kun raahasimme matkatavaroita huoneeseen. Tuleva päämaja sijaitsi heti receptionin vieressä olevalla käytävällä, joka olikin varsin optimaalinen sijainti koiran kanssa liikuttaessa. Jopa oma ulko-ovi pienelle "sisäpihalle" löytyi huoneesta, joka oli yllättävän tilava ja mikä parasta kylppäri oli valtava. Jossainhan se turre on fiksattava näyttelykuntoon.

Ensitöiksemme päädyimme lenkille Boriksen kanssa. Matkanteosta jäykät jäsenet oli saatava taas toimimaan. Olimme ilmeisesti majoittuneet keskelle maahanmuuttajien asuttamaa aluetta, sillä perustanskalaista habitusta ei juuri näkynyt...

Illalla kävimme vielä iltapalalla - tai noh - annoskoko oli sellainen että siitä oli pala kaukana. Erinomaista huttua ja taatusti täyttävää! Enää jäikin jäljelle yöpuulle painuminen. ZZZZzzzZzzz..

Näyttelypäivän aamu valkeni pilvisen utuisena, mutta lämpötila oli jo aamuyhdeksältä yli kahdessakympissä. Varsinainen sademetsätunnelma siis. Jännitys alkoi kohota ulkoilman kosteuttakin suuremmaksi, sillä kilpakumppanin olemus oli täysi arvoitus. Uros tulisi olemaan kysymyksessä eli sen sertin saaminen ei todellakaan olisi ihan itsestäänselvyys, vaikka onhan Boris toki todettu jo rotunsa päteväksi edustajaksi.

Getting ready for the Show

Kaikki olivat lähteneet telttailemaan

Näyttelypaikka sijaitsi vain parin minuutin ajomatkan päässä hotellilta parin jalkapallokentän kokoisella nurmella, joka oli sopivan lyhyeksi leikattu. Kentän laidalla oli iso monitoimihalli, jossa oli myös ravintola. Ei siis mitään kotoisia kaasugrilli-muurikkalettu rajoittuneita mättöpalveluita vaan ehtää pölseriä ja tanskalaisittain sormisuolalla maustettuja ranskalaisia, joita olisi voinut syödä rajattomasti. Kamat kokoon ja kehän alkua odottelemaan. Samalla kun virittelin päämajaamme pystyyn, rakennustyömaalle ilmestyi toisen mustiksen esittäjä ja kyseli voisimmeko esittää rotumme jo paljon ennen aikataulun mukaista vuoroa, sillä hänen olisi haettava miehensä (joka myöhemmin paljastui ulkomuototuomari Gert Christensseniksi...) lentokentältä ja aikataulusyistä olisi parempi mitä aikaisemmin saisimme mustikset kehään. Mikäs siinä.

Samalla alkoi salaisuuden verho väistyä kanssanäytteilleasettajamme koiran edestä. Kyseessä oli vajaan vuoden ikäinen juniorikoira Rem Welikolepnij Von Natascha. Rungon mittasuhteet olivat kohdillaan, mutta kokonaisuutena kehitys oli vielä pahasti kesken. Turkki on todella karkea joskin hyvin suora.

Tanskalainen mustis

Ennen varsinaisen kehän alkua ehdittiin Annetten kanssa jutella paljonkin - enimmäkseen tietysti koirista ja kennelharrastuksesta Tanskassa yleensä. Hän kasvattaa vehnäterriereitä Kennel Hopla -nimellä ja mustis on lähinnä toimittamassa vahtikoiran virkaa.

Tuomarin käsittelyssä

Noh, ei muuta kuin itävaltalaistuomari Erwin Deutscherin arvioitavaksi. Junnulle SA, samoin Borikselle. Kovin paljoa tuomari ei koirakkoja liikuttanut; kierros ymäri ja se olikin sitten siinä. Tuomari kävi vikkelästi Boriksen läpi ja lätkäisi SA:n Sarin kouraan. PU ja ROP-kehä oli käynnissä n. 4 min. kuluttua startista. Kovin vaikea tehtävä Erwinillä ei sittenkään tainnut olla, vaikka kehän laidalla kuvaajan pumppu muuta väittikin. 5 minuuttia startista ja ROP-kuvakin oli jo otettu. Ei muuta kuin ryhmäkehää odottelemaan. Tanskan muotovalion titteli oli Boriksen! C.I.B POHJ FI NO SE DK MVA TK1 HK1 BH Zornoi Graf Boris. Eli kansainvälinen, Pohjoismaiden, Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan muotovalio, tottelevaisuuskokeen koulutustunnus TK1, palveluskoirakokeiden henkilöhaun koulutustunnus HK1 ja palveluskoiraliiton käyttäytymiskokeen BH.

...ja arvostelussa.

Sää alkoi uhkaavasti muuttua sateiseksi, joten päätimme laittaa leirin kasaan, roudata kamat Caddyyn ja siirtyä sisätiloihin odottelemaan ryhmiä. Halli oli iso, mutta vähintään yhtä iso oli ravintolakin. Eikä väkeä suinkaan ollut ruuhkaksi asti. Mainio tapaus oli ravintolan jonkinsortin esimies, joka otti henkilökohtaisesti huolehtiakseen, että osaan varmasti käyttäytyä ja saan haluamani palvelun. Ensin hän kävi hyvin ystävälliseen sävyyn huomattamassa, että evääksi ottamani Cokis-tölkki ei ole sallittujen nautintojen listalla, koska en ole sitä tiskiltä ostanut. "Mutta ethän sinä voinut sitä tietää..." mahdollisimman leveän hymyn kera kuittasi tämän intervention ja sain toki juoda tölkin tyhjäksi. Seuraavaksi sain henkilökohtaista opastusta kun oli tilaamassa annosta tiskiltä. Tilaus, maksu ja sitten odottelemaan omaa vuoronumeron kutsua takaisin tiskille, josta sai oman annoksensa. Taas sain henkilökohtaista opastusta siitä, mitä "kuusi" on tanskaksi (sikäli se kun on varmaan universaalein numero koko Telluksella kielestä riippumatta...) ja että "tytöt eivät varmaan tiedä, että se pitäisi nyt sitten kuuluttaa englanniksi etc." Kaiken kukkuraksi, hän seurasi oman annokseni valmistumista ja piti huolen, että saan sapuskani ajallaan. Hauskaa.

Se on siinä! Tanskan valio!

Boris sen sijaan sai jatkuvasti lisää huomiota ohikulkijoilta; rapsuttelijoita, ihmettelijöitä, ihastelijoita, kyselijöitä etc. riitti välillä jonoksi asti. Myös Gert Christenssen kävi jubailemassa ja "tuomaroimassa" Boriksen. Hän oli pari tuntia sitten palannut UN-hommista Syyriasta ja väittelimme siitä kummassa maassa on pöhkömpiä tielläliikkujia Tanskassa vai Syyriassa. Minulla ei ollut kokemusta Syyriasta, joten kaksintaistelumme jäi ratkaisematta... ;-) Oikein mukava pariskunta - nämä Christensenit.

Ryhmäkehä alkoi tarkasti ajallaan. Väkeä oli melko mukavasti paikalla - ehkä jopa enemmän kuin yleensä vaikkapa suomalaisissa ryhmänäyttelyissä ryhmäkilpailujen alkaessa. Pikkupentuja, pentuja, kasviksia, juniorhandlereita alku- ja loppukilpailuineen sekä tietysti 1-ryhmä edelsi 2-ryhmää. Ryhmätuomarin kehässä olivat aikaisemmin päivällä esiintyneet vain tanskandogit, joten arvioitavaa riitti kokoontumiskehässä.

Palkintokaappi. Vain BIS koirille pystejä

Hallin ravintola

Yllättävän moni rotu oli jättänyt ryhmäkehän kokonaan väliin ja niinpä vain 15 rotua oli edustettuna. Aluksi perinteinen esittelykierros, jonka jälkeen edestakaisin liikkeet ja riviin omalle paikalleen. Boris liikkui oikeastaan paremmin kuin rotukehässä ja meno oli muutenkin pirteän näköistä. Niin pirteän, että Jorgen Hindsen poimi Sarin ja Boriksen kuuden parhaan joukkoon. Vielä yksi kierros ja sitten vielä piti pudottaa kaksi leikistä. Valitettavasti Boris oli nyt sitten yksi näistä kahdesta. Erittäin hyvä suoritus kuitenkin. Ja olimme toki jo tyytyväisiä, sillä serti oli SE mitä täältä lähdettiin hakemaan ja se oli jo plakkarissa. Katselimme vielä Annette Christensenin ja Bobon suorituksen terrieriryhmässä. He sijoittuivat hienosti kolmansiksi. Kävin vielä onnittelemassa ja sitten olikin vuorossa paluumatka takaisin hotellille. Sade taukosi kuin tilauksesta, sillä koko edelliset kuusi tuntia oli satanut enemmän tai vähemmän kaatamalla.

Näyttely paketissa. Caddy kohti hotellia.

Järjestelyt toimivat kaikenkaikkiaan erinomaisesti, kaikki olivat rennolla ja ystävällisellä asenteella liikkeellä, kaikki puhuivat erinomaista englantia ja muutenkin tunsimme olevamme enemmän kuin kotonamme juuttien seurassa. Olimme koko näyttelyn ainoa ulkomainen koirakko n. 1700 näyttelilleasettajan joukossa. Jotenkin tuon rennon fiiliksen soisi tarttuvan suomalaiseen, hieman tosikkomaiseen näyttelykulttuuriimme. Varmaan sellaista toki pienemmistä näyttelyistä vielä löytyykin.

Olimme takaisin hotellihuoneessa noin puoli seitsemän aikaan illalla ja olo oli sellainen, että pieni levytyssessio olisi enemmän kuin paikallaan. Lepäilytauko venähti iltahämärään asti. Käytin osan ajastani pähkäilemällä sunnuntain majapaikkaa. Katselin, että Jönköpingistä olisi mukava taipale illaksi Tukholmaa ja ihan summamutikassa varaus keskustan hotelliin. Käväisimme vielä iltakävelyllä Boriksen kanssa pimenevässä Aarhusissa. Aarhusin ihmeet rajoittuivat tällä kertaa yhteen kortteliin, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme tänne katsomaan ja kokemaan sen mistä kenties nyt jäimme paitsi.

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään. Heräsin tosin yöllä kuvitellessani, että nyt oli jo aamu. Kömmin kellon äärelle ja totesin sen olevan puoli kolme - Suomen aikaa. Takaisin nukkumaan siis. Tötteröpäinen Boris ihmetteli häntä heiluen öistä kahden metrin retkeäni. Ulkona oli hiirenhiljaista ja tähdet loistivat taivaalla. Olinkohan näkemässä unta että olen hotellissa Aarhusissa...?!?!

Herätys sunnuntaina kello seitsemän aikaan. Käytin Boriksen pikaisesti tarpeillaan kaatosateessa. Onneksi meidän kehämme oli jo eilen sillä vettä tuli todella runsaasti; koko taivaan leveydeltä.

Hotellin aamiainen oli todella runsas ja maut olivat kohdillaan. Jopa kahvi oli valveutuneelle kahviaisteillemme sopivan aromikasta. Harvinaista herkkua hotellissa. Tuomari-illallisilta selvinneet olivat jo täyttäneet lähipöydät ja muut vieraat koostuivat näyttelyn kehötoimitsijoista. Oli siis varsin kotoinen tunnelma, vaikka tanskan kieli on siinä määrin luvattoman heikolla tasolla, että ymmärtäminen jäi vähemmälle. Eikä siinä vaiheessa ollut oikeastaan tarvettakaan ymmärtää. Nyt piti tankata huolella Jönköpingin taipaleelle.

Kamat kantoon, Boris messiin ja viimeiset heipat respan aina niin iloiselle hotellivirkailijalle. Kyllä tämä majoituskokemus jäi reilusti plussan puolelle. Adjö Aarhus!

Klostergatan 28, Jönköping, Sverige: 625 km, sanoi mr. TomTom. Vielä tiikeriä tankkiin ja hoplaa! Ah niin tutussa kaatosateessa meni ensimmäinen sata kilometriä. Mutta kas kummaa, samalla kun Jyllannin itärannikko alkoi lähestyä samalla alkoivat pilvetkin väistyä. Ison-Beltin sillalle tulimmekin jo poutasäässä. Liikennettä ei ollut aivan yhtä paljon kuin tulomatkalla, mutta keskenämme emme suinkaan olleet liikenteessä ja sitä enemmän kanssa-autoilijoita liittyi seuraamme kun lähestyimme Odensea ja Kööpenhaminaa. Pieni jaloittelutauko 150 km ennen Juutirauman siltaa katkaisi hetkeksi kuin raiteilla etenevän matkanteon.

Malmössä yllätti jälleen sade. Ja jos mahdollista vettä tuli vieläkin enemmän. Helsingborgin kohdalla sisämaahan kääntyessämme ajoimme sadepilviä karkuun. Pysähdyimme jaloittelemaan n. 100 km Helsinborgista Tukholmaan ja saimme olla hetken poutasäässä kunnes sadepilvet taas tavoittivat meidät. Ei jääty tarkoituksella kastumaan. Kello alkoi lähestyä iltapäivä neljää kun Jönköping ja Vättern vihdoin avautuivat edessämme. Näky oli kutakuinkin samanlainen kuin saavuttaessa moottoritietä etelän suunnasta Tampereelle. Hotelli sijaitsi aivan keskustassa ja E4:lta matkaa oli vain muutama kilometri. Tompan hiukan sekoillessa lähdimme ns. takajäljelle ja jouduimme käänymään keskilinjalta oikealle. Siinähän se sitten olikin: Comfort Hotel Jönköping

Sari ja Boris ottivat Jönköpingissä tilan haltuun.

Yllätykseksemme respan nuori virkailijaneitokainen puhui lähes virheetöntä suomea, joka varsinkin Sarille oli iso helpotus. Kielillä puhuminen ei ole ehkä hänen juttunsa. Niitä näitä jubaillessamme hän ehdotti illlastuspaikaksi paikallista ravintolaa, joka päätettiin katsastaa myöhemmin illalla. Huone oli oikein siisti, hieman pienempi kuin Aarhusissa, mutta kylppäri oli aivan uusi. Ainoa pikku miinus oli liikenteen melu, sillä taas kerran sisälämpötila hipoi +30 astetta ja ikkuna oli pidettävä auki, että edes vähän viilenesi. Seuraavalla reissulla valitaan vain ilmastoituja huoneita!

Jönköpings Stadshuset

Puistoja oli keskustassa mukavasti ja saman tien taloksi asettumisen jatkoksi olimme taas Boriksen kanssa lenkillä. Keskusta vaikutti oikein mukavalta ja siistiltäkin, ottaen huomioon edeltävän lauantain bilettäjien roskaamisvimman joka sekin lienee universaali ilmiö maasta tai maanosasta riippumatta. Kävimme samalla kertaa Vätternin rannalla saakka ja maisema oli todella kaunis - kuin meren äärellä. Onhan Vättern sentään 132 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 32 km. Syvyyttäkin löytyy reilut 120 metriä. Kelpaa siinä vesihiihdellä. Boris herätti kovasti huomiota ja pysähtyipä eräs miekkonen pidemmäksikin aikaa juttusille; Missasin huonon kuuloni takia ensimmäisen lauseen "Bear has arrived in Jöngköping!" ja kuulin virheellisesti jotain "Beer has...". Kyllä ovat höveleitä nämä ruotsalaiset - heti ovat oluelle kyselemässä... Onneksi Sarilla on kaksi toimivaa korvaa.

 

"Olen kuullut on kaupunki tuolla..."

"yllä maan, päällä pilvien usvain. Luona välkkyväin taivasten rantain.."

Otimme taas pienen huilitauon ja lähdimme illalliselle parin korttelin päähän. Paikka oli oikein miellyttävä kreikkalais/italialainen ravintola. Mutta ei liian. Ruokalajeja löytyi molemmista ruokakulttuureista ja päädyimme kreikkalaiseen kolmen lajin illalliseen. Palvelu oli ensiluokkaisen ystävällistä ja seuraavaan lajiin siirryttiin juuri sopivassa tahdissa. Täydellistä! Ruoka oli erittäin maistuvaa ja juuri sopivan riittävästi. Ehdottomasti yksi parhaista mitä olen koskaan ravintolassa syönyt! En Italienare och en Grek on Jönköpingin kävijälle must!

Käväisimme vielä palanpainikkeeksi pienellä kaupunkikierroksella ja ihailimme Vätternin maisemia. Huomenna on onneksi aikaa tutustua kaupunkiin ennen paluumatkaa illaksi Tukholmaan.

Boris ihmettelee naapuripöydän vauvan itkua ;-)

Ei ollut peliä maanantaina.

Jönköpingin aamu valkeni häikäisevän kirkkaana. Edellisten päivien sadepilvet olivat tiessään ja tumman sininen taivas kiilteli kilvan Vätternin välkkyvän pinnan kanssa. Runsaan ja maittavat aamupalan jälkeen suuntasimme aamutuimaan kaupungille ja järven rantaan. Teimme reilun tunnin mittaisen kävelylenkin siellä sun täällä, jonka päätteeksi veimme Boriksen takaisin hotellihuoneeseen ja lähdimme kahdestaan katsastamaan keskustan kauppoja niiden avauduttua kymmeneltä. Sain vielä töistä viestiä, että olisi tilaisuus käydä morjenstamassa asiakasta heti kun olemme tiistaina takaisin Turussa. Jaah, no mikäs siinä. Aamukahvit varmaan saisi siinä samalla.

Pari tuntia meni kuin siivillä. Oli aika luovuttaa huone, kerätä kimpsut ja kampsut ja ulkoistaa itsemme hotellista. Päätimme jäädä vielä muutamaksi tunniksi kaupunkiin, sillä paluumatkaan ei saisi moottoritietä kulumaan kuin n. kolmisen tuntia. Suutasimme kaupungin itälaidalla olevaan kaupunkipuistoon, StadsParkeniin, joka sijaitsi ylhäällä kukkulan rinteellä. Sieltä avautuivatkin mahtavat maisemat yli kaupungin ja Vätternin etelärannan. Samassa paikassa sijaitsee mm. Jönköpingin jalkapalloylpeyden, Jönköping Södra IF:n kotistadion Stadsparkvallen, joka ei tosiaan koolla komeile. Kyseinen joukkue palloilee Ruotsin toiseksi korkeimmalla tasolla, SuperEttanissa. Kiertelimme puistossa ja söimme eväät näköalapaikalla.

Oli kotiinlähdön aika. Loppumatka Tukholmaan oli enää lyhyt pyrähdys (325 km) ja olimmekin jo kuudelta satamassa. Enää auto laivaan, kamat hyttiin ja ruokailemaan.

Matka oli kaikinpuolin onnistunut. Teknisiä tai muitakaan ongelmia emme kohdanneet, ihmiset olivat kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä. Saimme todellakin tuntea olevamme kotona. Ja tulipahan taas tehtyä venäjänmustarerrierille erinomaista PR:aa; Boris varasti shown missä ikinä liikuimmekaan. Jos jokaisella olisi tällainen koira, maailma olisi varmasti parempi paikka. Tulee mieleeni vanha Volvo-mainos: "I wish everyone had a brand new Volvo!"

Ja vielä kerran ISOT kiitokset kasvattajalle Kirstille tästä upeasta luontokappaleesta, trimmiavusta ja kaikista vinkeistä! KIITOS!

Ja miltei saman tien lähti käyntiin ensi vuoden turneen suunnittelu. Hmm... Yhtä pohjoismaata vaille vielä...

Se tärkein tuliainen. Vaikka tulihan pahville hintaa... ;-)

Even hieno avaus toko-harrastukseen

Eveliina halusi Spinnun kanssa tokoilemaan, ahkeroi pari viikkoa treenikentällä ja tänään sitten tulta päin ja avo-luokan kisaan Hämeenlinnassa. Tuomarina Tiina Heino Porista.

Eve ei ainakaan päällepäin kovin paljoa näyttänyt jännittävän ja hyvä tekeminen siirtyi sitä myöten itse suoritukseen. Kaikin puolin mallikas esitys ensikertalaiselle ohjaajalle ja Spinnukin tuntui nauttivan kun pääsi taas tositoimiin.

Seuraamiset ja etenkin jäävät liikkeet menivät todella mallikkaasti. Maahanmeno liikkeestä täysi kymppi ja kokonaisvaikutus yhdeksän. Ainoastaan hyppy meni nollille kun Spinnu ehti hypätä jo ennen varsinaista käskyä ja nouto nippanappa läpi viitosella. Mutta muuten aika pienellä hinosäädöllä ja ns. pilkunviilauksella ykköstulos ei todellakaan ole kovinkaan kaukana.

Even avauskisassa pisteitä kertyi mukavat 2-tulokseen oikeuttavat 144,5 pistettä ja sillä heltisi tänään luokkavoitto viiden koirakon osallistujalistalla! Hieno suoritus!!!

Sneak preview: Århus, Denmark

Matkakuume alkaa taas olla huipussaan. Enää viikko ja sitten Caddyn keula käännetään kohti Tanskaa ja Århusia.

Alustava reitti:

Eräs esimerkki rotumääritelmän mukaisesta toiminnasta

Venäjänmustaterrierin rotumääritelmässä todetaan seuraavasti:

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Kunnioitusta herättävä ja itsevarma koira,
joka on hyvin hallittavissa kaikissa tilanteissa. Tarvittaessa se asettuu välittömästi
aktiiviseen puolustukseen, mutta rauhoittuu kuitenkin nopeasti uhan poistuessa.

Ja katsotaanpa sitten mitä tämä tarkoittaa käytännössä á la Boris:

Uusia fotoja!

Action

Action, part 2

Boris on the run!

Tuli tässä mieleeni...

käyskennellessäni eilen Boriksen kanssa lenkillä kanssakaupunkilaisia tulvivassa Hämeenlinnan Linnanpuistossa, että näin maalaisjärjellä ajatellen millainen terapiaeläin koira - ja tässä tapauksessa tietysti oma koiramme - voikaan parhaimmillaan olla. Erityisesti tulee mieleen toverimme homo erectucset, jotka kärsivät itsetunnon puutteesta/alemmuudesta tai esim. paniikkihäiriöstä aiheutuvista oireista. Kun tällaiselle ihmiselle antaa - vaikka nyt Boriksen kaltaisen koiran - ja pökkää hänet yleisön joukkoon, tapahtuu ainakin kaksi asiaa.

Ensinnäkin omiin huoliin ja murheisiin uppotuminen unohtuu täysin taluttimen ihmisen puoleisessa päässä tämäm keskittyessä ison koiran hallintaan. Jos koira osaa/haluaa tarvittaessa ottaa vielä kontaktiakin ohjaajaansa, on ensimmäinen terapiatavoite jo täytetty. Ja mitä tulee siihen itsetunnon pönkitykseen, on koira ja omistaja muiden silmissä tietenkin yhtä. Jos jatkuvasti saat osaksesi ihailevia katseita ja kommentteja missä koirasi kanssa liikutkin, saa se varmasti kovimmassakin psykopaatissa aikaan endomorfiineja kotitarpeiksi asti.

Kerronpa elävän esimerkin. Eilenkin eräs vanha pappa, jota jos mahdollista vieläkin vanhempi mummo lykki pyörätuolissa eteenpäin, muuttui kuin toiseksi ihmiseksi nähdessään vastaantulevan venäjänmustaterrierin. Hyvä ettei pompannut siltä istumalta ja rynnännyt koiraa paapomaan. Olen samaa mieltä erään julkisuudessa lemmikkieläinten olemassaoloa kyseenalaistaneen "jyrsijäprofessorin" kanssa siitä, että ihmisten tulisi kanavoida välittämisensä ja sosiaalistumisensa lajitovereihinsa, mutta kaikki eivät tähän pysty. Siinä(kin) nelijalkaiset täyttävät olemassaolon oikeutuksensa enemmän kuin tarpeeksi. Ja toimiihan nelijalkainen ystävämme erinomaisena sosiaalisena välitäjäaineena kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaavat. Vieläpä konkreettisemmin kuin se Päivän Sää.

Boris ROP myös Riihimäellä!

Lauantain voitonhuuma oli hädintuskin ehtinyt tasoittua kun Boris, Sari, Kirsti ja Eve suunnistivat kohti Riihimäen ryhmänäyttelyä (2&9). Mustia oli ilahduttavan runsaslukuisesti paikalla, peräti seitsemän kappaletta, joten ihan kisaa oli ainakin osanottajamäärän perusteella odotettavissa.
Olin itse kehätoimitsijan hommissa kymmenestä lähtien, mutta koiria ei ollut kuin 60, joten pääsin parahiksi viereiseen kehään yleisöksi kun Boris pokkasi PU1-sijoituksen.
Narttuja ei ollut paikalla kuin kolme, joten lähes samantien olikin jo ROP-kehä käynnissä.
Keijo Alen ei kuitenkaan kauaa asiaa pähkäillyt vaan Kirsti löysi jälleen kädestään ROP-ruusukkeen! Täydellinen näyttelyviikonloppu!!!

Hyvä me!!!

RYP-kehässä ei sitten menestystä tällä kertaa tullut, mutta kotimatka alkoi jälleen iloisissa merkeissä! Suurkiitokset jälleen kerran Kirsti!

Keijo Alen toteaa arvostelussaan:
"Erinomaista tyyppiä oleva uros. Tyylikäs pää. Täysi purenta. Tummat silmät. Vahva kaula ja kaunis selkälinja. Syvä, leveä rinta. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Vahva luusto. Kauniit liikkeet."

Toinen erkkarivoitto putkeen!

Meneillään olevien jääkiekon MM-kisatermein: Boris maalasi jälleen eli Hilkka Salohallan tuomaroima erikoisnäyttely päättyi jo toisen kerran peräkkäin Boriksen voittoon.

Näyttelyn koiramäärä jäi viimevuotista hieman pienemmäksi. Osittain ehkä siitä syystä, että tiedonkulussa oli yhdistyksen jäsenlehden osalta inhimillisistä syistä johtuvia tuotantovaikeuksia. Niin tai näin, 11 urosta, 11narttua sekä kuusi pentua oli lähtöviivalla. Yksi poisjäänti.

Suurin mielenkiinto osui tietenkin uroksiin ja valioluokkaan. Luokka oli samalla viidellä koirallaan osallistujamäärältään suurin.

Tuomari liikutti runsaasti koiria ja hyvän lihaskunnon sekä avointen sekä tehokkaiden liikkeiden omaavat koirat pääsivät taatusti esittämään taitojaan. Kuten esimerkiksi Boris. Kirsti teki handlerina hartiavoimin töitä, liikkui ja liikutti. Ympäri, edestakaisin ja taas ympäri. ERI nousi laatuarvostelun merkiksi. Boris oli numeroltaan luokan viimeinen koira, joten siihen mennessä jaetut neljä erinomaista aloittivat luokkakilpailun. Ympäri jälleen, runsaasti liikettä... Kirsti teki jälleen parhaansa ja muutamaa pientä jarrua lukuunottamatta koirakko pääsi erinomaiseen vauhtiin. Liikkeen suloutta! Vielä kultakin koiralta edestakaisinliikkeet ja jälleen riitti vauhtia. Ja kuinka ollakaan; Kirsti sai vapautuneesti tuulettaa Boriksen luokkavoittoa!  SA:t vain kahdelle ensimmäiselle.

Paras uros -kehään oli valikoitunut kaksi koiraa juniori- ja avoimesta luokasta sekä mainitut kaksi valioluokan koiraa, Boris siis mukaan lukien. Sama kaava toistui; liikettä ja lisää liikettä. Kirsti urakoi nyt vieläkin tehokkaammin; hyvä kontakti, runsaasti kehuja ja Boris teki yhteistyötä samalla mitalla! Nelonen ja kolmonen sijoitettiin melkein heti; valioluokan koira kolmoseksi ja avoimen neljänneksi. Boris ja junnu vielä taistelemassa paikasta ROP-kehässä. Tunnelma tiivistyi... Lisää kierroksia, lisää liikettä. Kumpikaan, ei Kirsti eikä Boris suostunut osoittamaan väsymisen merkkejä vaan piti yllä loistavaa liikettä riittävän isossa kehässä. Draaman kaari oli tavoittamassa huipennuksensa... BORIS ON PARAS UROS!!! Hieno suoritus molemmilta, woohoo!!!

Kirstille tämä ei tiennyt kuin pakollisen puolen tunnin kehätauon tuoman hengähdyshetken, sillä handlattavaa riitti kautta linjan nartuissakin.

Narttukehien jälkeen parhaaksi nartuksi valikoitui Free Choice -kennelin valionarttu.

Väliin osui kuitenkin kasvattajaryhmät. Free Choice (EE) vs. Zornoi (FIN). Free Choice vei neljällä valiollaan tittelin, mutta Zornoi-kennelille myös KP ja ihan hyvät arvostelut. Zornoi-kennel antoi tasoitusta mm. kahdella junnulla eli perästä tullaan.

Ja sitten se päivän kohokohta. ROP-kehä. Virolaisnarttu vastaan Boris. Yllätys, yllätys: liikettä riitti - tai ainakin Boriksella riitti. Narttu liikkui vähemmän. Ja se ehkä näkyi tuloksissa. Tovin kuluttua saimme kaikki tuulettaa Boriksen toista erkkarivoittoa peräkkäin. BORIS ON ROP!!!! Uskomattoman hieno tunne! Kirsti ansaitsee todella SUURET kiitokset Boriksen erinomaisesta handlauksesta ja turkin viimeistelystä. Enpä usko, että kukaan muu olisi saanut samalla tavalla kaikinpuolin parhaita ominaisuuksia Boriksesta kuin Kirsti.

Osallistu Erkkariin - se tekee hyvää!

Erikoisnäyttelyn Paras Käyttökoira

Boriksen tulos siis:

ERI, VAK1, SA, PU1, ROP. 

Näyttelytulosten lisäksi käyttökoepuolelta tuli palkinto:

PARAS KÄYTTÖKOIRA

sekä

PARAS SUOMESSA SYNTYNYT UROS.

Voittaja on selvillä! Boris on ROP!!!

Erikoisnäyttelyn 2012 voittaja: C.I.B POHJ MVA FI MVA NO MVA SE MVA DK  MVA BH TK1 HK1 Zornoi Graf Boris

Laatuarvostelussa todetaan seuraavaa:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Sopivan voimakas uros. Hyvä kallo ja kuono. Erinomaiset silmät ja korvat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Erinomainen rintakehän syvyys, pituus ja leveys. Hyvä luusto. Oikein kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvapeite ja väri. Erinomaiset liikkeet."

Onnitteluja sateli sieltä ja täältä. Mahtavaa!!! Täydellinen päivä!

Kiitos kaikille ja onnittelut voittajille sekä muillekin osanotosta!

Boris koulukeikalla

 Principal Boris @ school

Boris siirtyi koulutustehtäviin ja otti Even avukseen. Venäjänmustaterrieri-tietoutta ja aimo annos mustaa charmia jaettiin tänään Hämeenlinnan Lyseon yläasteella kun Boris teki kouluvisiitin liittyen Even venäjänmustaterrieriesitelmään. Ja eihän se ole esitelmä eikä mikään ellei ole lajin edustaja paikalla. Ja vielä niin erinomainen sellainen. Boris otti ns. yleisönsä, keräsi ansaitusti ziljardi rapsutusta ja spontaania ihailua.

Hyvä Boris ja Eve! Mainiota peeärrää!!!

Boris luonnetestissä Hämeenlinnassa

Boris osallistui Suomen Suursnautserikerhon järjestämään luonnetestiin tänään Hämeenlinnassa. Sää oli kolea, pilvipoutainen eli mitä parhain moiseen tarkoitukseen. Paikka oli Hämeenlinnan Miemalan kylässä. Myös kasvattaja Kirsti oli lähtenyt seuraamaan kasvattinsa edesottamuksia.

Testin aikataulu oli jo tunnin myöhässä ja niinpä katselimme ennen Borista vielä skotlanninpaimenkoiran ja staffordshirenbullterrierin suoritukset.

Boris oli jälleen oma rehellinen, iloinen, innostunut itsensä. Kun Boris johonkin lähtee, se lähtee aina 110 lasissa! Ja niin nytkin. Loppupisteet hyvin menneen testin jälkeen olivat 188 pistettä, joka on erittäin hyvä tulos. Eniten tietysti lämmitti niin tuomariston kuin yleisönkin spontaani ihastus Borista kohtaan. Ja ylistävissä lausunnoissaan olivat ihan oikeassa! Eri osasuoritusten merkityksen voi lukea Kennelliiton luonnetestin arvosteluohjeesta.

Kennel Zornoin Kirsti bloggasi myös tapahtuneesta täällä.

Boriksen osalta luonnetestipöytäkirja näyttää tältä.

Palveluskoirien hakukokeessa koulutustunnus!

A-estenoudon harjoittelua

Tulihan se sieltä! Tänään Nurmijärvellä, mudan ja sateen keskellä Boris näytti mistä oikea venäjänmustaterrieri on tehty; kun olosuhteet ovat rankimmasta päästä alkaa vasta tapahtua!
Venäjänmustaterrierihän kehitettiin alunperin tarkoituksena "luoda suuri, rohkea, vahva ja koulutettavissa oleva työkoira, jolla olisi korostunut vartiointivietti ja joka soveltuisi moneen käyttötarkoitukseen ja erilaisiin ilmasto- olosuhteisiin." Lainaus suoraan rotumääritelmästä.
Rotumääritelmässä on kerrottu myös rodun luonteesta seuraavaa: "Kunnioitusta herättävä ja itsevarma koira, joka on hyvin hallittavissa kaikissa tilanteissa. Tarvittaessa se asettuu välittömästi aktiiviseen puolustukseen, mutta rauhoittuu kuitenkin nopeasti uhan poistuessa. Tämä komea rotu on rakastettava ja hyvin kestävä; se on vaatimaton, älykäs ja ystävällinen. Sen koulutettavuus on hyvä, se sopeutuu erilaisiin ilmasto- olosuhteisiin, työskentelee uutterasti ja on luotettava." Kuvaus sopii Borikseen täydellisesti.

262 pistettä, kakkossija ja HK1-koulutustunnus palveluskoirakokeessa tarkoittavat myös sitä, että samalla Visbyssä hankittu Ruotsin sertifikaatti muuttuu Ruotsin muotovalioarvoon oikeuttavaksi. Ja kun plakkarissa on jo entuudestaan Norjan ja Suomen muotovalion tittelit, on kasassa myös Pohjoismaiden muotovalion arvoon oikeuttavat tittelit eli:

C.I.B POHJ MVA FI MVA NO MVA SE MVA BH HK1 TK1 Zornoi Graf Boris

Erityiskiitos kuuluu tietysti aivan upealle kasvattajalle, Kirstille, joka on jaksanut kannustaa ja arvokkailla harjoitusvinkeillä edistänyt koirakkomme kehittymistä!

Onnea Sari ja Boris!

Palkintosadetta!!!

Boriksen hieno vuosi 2011 aiheutti voimakasta palkintosadetta. Kansallinen rotujärjestö Venäjänmustaterrieri ry. palkitsi Boriksen

Vuoden Mustaterrieriuros 2011 ja 
Vuoden Käyttökoira 2011 -palkinnoilla

Tässä vielä koko lista kaikista palkituista koirista omistajineen/ohjaajineen! ISOT onnittelut kaikille ja kiitos kannustuksesta!


Tämän lisäksi varsinainen harrastusseuramme Hämeenlinnan Kennelkerho palkitsi koirakkomme Kunniakirjoilla Boriksen sijoittuessa Vuoden näyttelykoira -kisassa 2. sijalle sekä Vuoden TOKO-koira -kilpailussa 2. sijalle.

 

Winter weekend @ Villa Lilla Maija

Hi!

We had a most enjoyable weekend @ our summer/winter house last weekend. Snowshoeing, sauna and relaxing.

From left to right: Kobe, Spinnu, Sari and Boris

Perfect conditions for some snowshoeing in our own forest!