 |
| Koulutettu kanttarellien ja suppilovahveroiden etsintään... NOT! Yet.... |
tiistai 27. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Kobe pentunäyttelyssä!
Hämeenlinnan Kennelkerhon eli ns. kotiseuramme järjesti eilen pentunäyttelyn Hämeenlinnan Tuuloksessa, Tuulosen kauppakeskuksen parkkihallissa. Olimme Sarin kanssa talkoohommissa näyttelyssä samalla; Sari tarkastamassa rokotustodistuksia ja minä kehätoimitsijana umt Tuula Savolaisen kehässä.Edellämainitusta syystä en nähnyt Koben kehäesiintymistä. Päivä meni 64:n koiran arvosteluja kirjoitellessa.
Kobe sai kunniapalkinnon ja sijoittui pikkupentujen luokassa toiseksi. Hieno suoritus ensikertalaiselta!
umt Irina Poletaevan arvostelu:
"Hyvä tyyppi & mittasuhteet, erinomainen luusto. Lupaava pää, saksipurenta. Riittävä kaulan pituus. Hyvä ylälinja & hännän kiinnitys. Erinomainen rintakehä. Liikkuu hyvin."
perjantai 23. syyskuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Wheaten introduction
Hey, there's one 101 video for wheatens too! Let's put it here so everyone can check how adorable our Spinnu can be! Most of the information is true but I'm a bit surprised about wheatens being super allergic to flees...?!? Never had one tough..
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Animal Planet 101: Black Russian Terrier
Hi!
Take a look at this super cool BRT introduction. Everything u need to know about BRT in 2:52.
http://www.facebook.com/l/mAQD7Oz_DAQB2Lr8OJ6tMBuEYzA4uGzezjLWSA6WD4fy-CA/animal.discovery.com/videos/dogs-101-black-russian-terrier.html%23mkcpgn=snag1
Beware! You probably wanna have one after watching... ;-)
Take a look at this super cool BRT introduction. Everything u need to know about BRT in 2:52.
http://www.facebook.com/l/mAQD7Oz_DAQB2Lr8OJ6tMBuEYzA4uGzezjLWSA6WD4fy-CA/animal.discovery.com/videos/dogs-101-black-russian-terrier.html%23mkcpgn=snag1
Beware! You probably wanna have one after watching... ;-)
lauantai 17. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Match Show -meininkiä, synttäreitä ja hurja tulehdus
Kobe täytti tänään 5 kk. Synttäreiden kunniaksi käväistiin Tuulosessa, kauppakeskuksen parkkihallissa järjestetyssä Match Showssa. Spinnukin pääsi mukaan kisaamaan. Handlasin Spinnua ja Sari Kobea. Parissa oli vastassa parivuotias sakemanninarttu. Tuomari totesi, että todella tasaväkinen pari, mutta saimme parivoiton, kiitos Spinnun patsasmaisen pönötyksen ja hännänheilutuksen. Punaisten jatkokehässä pääsin parhaaseen A-ryhmään eli kolmen parhaan joukkoon. Lopulta löysimme sinisen ruusukkeen kädestäni eli pronssitilalle. Kuriositeettina kerrottakoon, etten ole kertaakaan jäänyt Spinnun kanssa palkintopallisijoituksen ulkopuolelle, kun olen vehnispullikkaamme kanssa kehässä.... ;-) Hopeaa ja pronssia. Kobe sai arvokasta kokemusta näyttelykehistä, vaikka varsinaista menestystä ei tullutkaan. Kobe liikkui hyvin, mutta ei vaan muuten ollut tuomarin mieleen. Pieni mies oli ylenystävällinen kaikille, liukas lattia ei haitannut eikä parkkihallin kumea kaiku näyttänyt häiritsevän. Kahden viikon kuluttua Kobe on esillä samaisessa hallissa pentunäyttelyssä.
Karhunpoika Boris sairastaa. Sari annosteli perjantaina Borikselle Expot-punkkitorjunatainetta hännän tyveen. Samaa ainetta oli käytetty Borikselle jo joskus aikaisemminkin mm. alkukesästä ilman mitään ongelmia. Punkkikartoite oli tällä kertaa aiheuttanut hillitöntä kutinaa tai jonkin allergisen reaktion ja Boris oli päivän aikana kaivanut ammottavan reiän takalistoonsa. Sari vei Boriksen eläinlääkäriin ja turkin alta paljastui todella ikävä näky. Tulehtunut, avoin haava, joka näytti erittäin ilkeältä. Antibioottikuuri ja kortisonivoideresepti oli kotiintuomisina. Ja mikä pahinta; avaruusteleskoopin kokoinen muovikauluri haavan nuolemisen estämiseksi. Boriksen kokoinen koira ei voi sen kanssa tehdä oikeastaan mitään muuta kuin maata paikallaan. Kun turkissa ammotti ison lautasen kokoinen aukko, päätettiin samantien vetää alas koko runkoturkki. Näinollen näyttelyt on tältä vuodelta näytelty. Voi Boris parka!
Ilman kauluria Boris käy heti haavansa kimppuun nuollen sitä ankarasti, mikä ei tietenkään käy laatuunsa. Ei onnistunut edes pissaaminen ja lenkki on yhtä kiemurtelua kun pitäisi päästä koko ajan nuolemaan haavojaan. Haava on nyt sen verran ärhäkän näköinen, joten Sari päätti mennä huomenissa uudelleen lääkärin pakeille. Toivottavasti haava paranee nopeasti, sen verran kurjalta mustisherramme näyttää.
Karhunpoika Boris sairastaa. Sari annosteli perjantaina Borikselle Expot-punkkitorjunatainetta hännän tyveen. Samaa ainetta oli käytetty Borikselle jo joskus aikaisemminkin mm. alkukesästä ilman mitään ongelmia. Punkkikartoite oli tällä kertaa aiheuttanut hillitöntä kutinaa tai jonkin allergisen reaktion ja Boris oli päivän aikana kaivanut ammottavan reiän takalistoonsa. Sari vei Boriksen eläinlääkäriin ja turkin alta paljastui todella ikävä näky. Tulehtunut, avoin haava, joka näytti erittäin ilkeältä. Antibioottikuuri ja kortisonivoideresepti oli kotiintuomisina. Ja mikä pahinta; avaruusteleskoopin kokoinen muovikauluri haavan nuolemisen estämiseksi. Boriksen kokoinen koira ei voi sen kanssa tehdä oikeastaan mitään muuta kuin maata paikallaan. Kun turkissa ammotti ison lautasen kokoinen aukko, päätettiin samantien vetää alas koko runkoturkki. Näinollen näyttelyt on tältä vuodelta näytelty. Voi Boris parka!
Ilman kauluria Boris käy heti haavansa kimppuun nuollen sitä ankarasti, mikä ei tietenkään käy laatuunsa. Ei onnistunut edes pissaaminen ja lenkki on yhtä kiemurtelua kun pitäisi päästä koko ajan nuolemaan haavojaan. Haava on nyt sen verran ärhäkän näköinen, joten Sari päätti mennä huomenissa uudelleen lääkärin pakeille. Toivottavasti haava paranee nopeasti, sen verran kurjalta mustisherramme näyttää.
torstai 8. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
Koben jälkiharjoituspäiväkirja
Kobe alkaa pikkuhiljaa päästä vauhtiin erilaisissa harrasteissa, joten Kobe hyppää nyt mukaan myös blogiteksteihin. Kun haluatte lukea pelkästään Kobea koskevia kirjoituksia, valitkaa oikean puoleisesta navista tunniste Kobe.
Aloitetaan samalla jälkitreenipäiväkirja:
Sunnuntai 21.8.2011
Parolannummella kaksi n. 15 metrin pituista makkarajälkeä lyhyessä ruohikossa. Pilvipoutainen sää. Ensimmäinen harjoitus Kirstin ohjauksessa. Alkuun päästiin. Kirstiltä jälkiliivit lainaksi. Jälki ei ehtinyt juurikaan vanhentua.
Lauantai 3.9.2011
Mustisterrierileirin yhteydessä 2 n. 15-20 metrin pituista makkarajälkeä nurmikolla. Ei ollu tarpeeksi maltti ohjaajalla, vaan pyrin liikaa opastamaan Kobea. Liian isoja makkaranpalasia ja liian harvassa. Kokeillaan tiheämpää ja pienempää. Muuten oli hyvin jäljellä. Sadetta koko harjoituksen ajan. Jälki ei ehtinyt juurikaan vanhentua.
Sunnuntai 4.9.2011
Ensin 15 m pitkä kaareva jälki nurmikolla. Vieläkin liian isoja paloja. Kobe seurasi kuitenkin jälkeä eikä yrittänyt esim. oikaista.
Edellisen jälkeen kaksi jälkeä melko avarassa kangasmetsessä. Pilvipoutaa. Suoria, 10-15 metrin jälkiä. Nyt sujui selvästi paremmin kun makkarat olivat tiheämmässä.
 |
| Ensimmäistä jälkeä treenaamassa |
Sunnuntai 21.8.2011
Parolannummella kaksi n. 15 metrin pituista makkarajälkeä lyhyessä ruohikossa. Pilvipoutainen sää. Ensimmäinen harjoitus Kirstin ohjauksessa. Alkuun päästiin. Kirstiltä jälkiliivit lainaksi. Jälki ei ehtinyt juurikaan vanhentua.
Lauantai 3.9.2011
Mustisterrierileirin yhteydessä 2 n. 15-20 metrin pituista makkarajälkeä nurmikolla. Ei ollu tarpeeksi maltti ohjaajalla, vaan pyrin liikaa opastamaan Kobea. Liian isoja makkaranpalasia ja liian harvassa. Kokeillaan tiheämpää ja pienempää. Muuten oli hyvin jäljellä. Sadetta koko harjoituksen ajan. Jälki ei ehtinyt juurikaan vanhentua.
Sunnuntai 4.9.2011
Ensin 15 m pitkä kaareva jälki nurmikolla. Vieläkin liian isoja paloja. Kobe seurasi kuitenkin jälkeä eikä yrittänyt esim. oikaista.
Edellisen jälkeen kaksi jälkeä melko avarassa kangasmetsessä. Pilvipoutaa. Suoria, 10-15 metrin jälkiä. Nyt sujui selvästi paremmin kun makkarat olivat tiheämmässä.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Mustisleiri muuttaa taivaaseen...
Hellurei!
Tuskin olimme kamojamme Visbyn turneelta purkaneet kun jo uutta koirahappeningia pukkasi... Jos ihmettelette otsikkoa, niin leiri-sanasta tuli mieleeni neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1975, joka kertoo mustalaistytön ja hevosvarkaan tarinan. Ei tosin näkynyt leirillä mustalaistyttöjä, hevosvarkaista puhumattakaan.
Mutta mustia tyttöjä ja poikia sitten sitäkin enemmän. Enemmän tai vähemmän karvaisia, pieniä ja suuria, nuoria ja vähemmän nuoria. Innokkaina ihmisineen oppimaan uutta palveluskoiraharrastuksen saloista. Leirimme oli pystytetty Hartolan kuningaskuntaan, jonka päijät-hämäläisissä metsissä oli määrämme oppia noita jaloja koirankäsittelytaitoja ja saavuttaa harrastuneisuutemme ylempiä asteita.
Kunkkulan Koirakeskuksen tarkoituksena oli majoittaa meidät ja koirat. Paikka oli vasta edellisenä kesänä valmistunut remontista, jossa oli pikapikaa loihdittu vanhasta kunnalliskodista koirakeskus. Ja sen kyllä huomasi, että alkutaipaleella tässä fasiliteettien luomisessa vielä ollaan. Jos joku iso- tai isoisovanhemmistanne on joskus elellyt kunnalliskodissa, niin suosittelen viettämään muutaman yön paikan päällä; siitä saa jo kalpean aavistuksen millaista elämää näiden seinien sisällä on vietetty. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että vaikka puitteet ovat vain puitteita, niin hieman enemmän ihmisasiakkaidenkin viihtyvyyteen olisi voinut panostaa. Otetaan esimerkki. Jos luentosali on se miksi me sen nyt ainakin pähkäilimme, eli ruokasali, on luennon pitäminen osapuilleen mahdotonta, sillä kaiku oli sitä luokkaa, että yksittäisenkin henkilön puheesta saaminen metrin etäisyydeltä olisi vaatinut meedion lahjat tai vaihtoehtoisesti huulilta lukemisen taidon. Ns. yleiskeskustelusta puhumattakaan.
Noh, eihän tänne olla tultu puheita pitämään vaan reippaasti ulkoilmaan ja valmiiksi lähietäisyydeltä löytyvien haku- ja jälkimaastojen helmaan.... Siinäpä se toinen pikku kehityskohde. Kun ensin päivä rämmittiin umpiryteikössä "12,2 ha metsässä harjoitusalueeksi" ja käytettiin aikaa oikein etsimällä etsimiseen, niin lopulta jokamiehenoikeudella jonkun toisen tiluksilla treenattiin, tuli mieleeni, että missä ovat ne "pk-lajeihin vaadittavat kalustot."?!?
Ja sattui ja tapahtui; toinen jälkiryhmä ajoi maa-ampiaispesään ja hyvällä tuurilla selvittiin muutamilla pistoilla ihmisiin - eikä niitäkään olisi tarvittu. Onneksi nilkkojen tai muiden nivelten menetyksiltä vältyttiin, sillä siinä määrin "haasteelliset" olivat ns. viralliset harjoitusalueet.
Koben kanssa liityin aloittelevien jäljestäjien ryhmään ja sehän tarkoitti makkarajäljen ajamista pienelle nurmikentälle.
Perjantaina ei majoittumisen lisäksi ollut muuta ohjelmaa kuin iltapala ja yhteinen esittäytymistilaisuus. Oikein mukavaa porukkaa oli lähtenyt leireilemään. Majoituimme Sarin ja koirien kanssa neljän hengen huoneeseen, joka karuudessaan oli hyvin harmoniassa yleisten tilojen kanssa. Ja jotenkin sitä on tottunut jo ajatukseen omasta suihkusta/wc:sta huoneessa. BB-tyyliin löytyi suihku käytävältä ja samoin wc. Kamerat vain puuttuivat. Sängyt olivat kuitekin leveitä ja mukavia eli minulle ainakin uni maistui.
Lauantai-aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aamupalan kautta kohti aamupäivän treenejä. Jurin, Miinan, Jassun, Saran ja Koben kanssa aloitimme makkarajäljellä. Suurin osa oli ensimmäistä kertaa jäljellä, mutta alku näytti kaikkien osalta lupaavalta. Ajoimme pari jälkeä kukin ja saimme kouluttajaltamme Saijalta arvokkaita vinkkejä koiran "lukemiseen" ja alkuun pääsemiseen. Maltti on valttia ja koiraa olisi ohjattava vain kun se selkeästi on aivan kuutamolla siitä mistä on kysymys.
Sateen tauotessa ja "Jaffan" paljastaessa lämpimät kasvonsa, haku/jälkiryhmät palailivat aamupäivän treeneistä ja lounas mielessään takaisin metsästä. Lounaalla pääsi osa eväistä loppumaan, joka ei nyt aivan pro-meiningiltä näyttänyt sekään. Suurin osa varmasti kuitenkin sai kupunsa ravittua ja pienen tauon jälkeen oli pk-tottiksen vuoro.
Ryhmä kahtia Saijan/Jaanan ja Kirstin oppiin. Kukin sai ohjausta siinä osa-alueessa, jossa halusi. Seuraaminen koettiin monen osalla ongelmalliseksi ja aamupäivän tuoksinassa viimeisetkin voimanrippeensä käyttäneen Koben kanssa kierrettiin yksi kierros "seuraamalla". Ja sitten olikin pienen mustisherramme aika siirtyä standby-moodiin...zzz..zzz.ZZZ..zzz
Illan ohjelmassa oli sauna, jonka leppeissä lämmöissä sulatelimme kokemaamme. Kaikkien saunottua, siirryimme illanviettoon pihamaalle grillauksen ja yhdessäolon merkeissä. Tunnelma oli korkealla ja porukka oli hienosti hitsautunut yhteen. Hienoja ihmisiä, hienoja koiria!
Sunnuntaina vedimme vielä yhdet jälkitreenit pihamalla ja siirryimme seuraavaksi metsään jälkeä ajamaan. Kobe ajoi pari jälkeä ihan hyvällä intensiteetillä ja oli selkeästi mukana touhussa. Itselläkin alkoi löytyä malttia antaa Koben tehdä hommia rauhassa. Eiköhän me tästä jatketa!
Vielä viimeinen lounas ja niin alkoi olla osaltamme ensimmäinen mustisleiri ohi. Loppusiivous vielä ja sitten kohti kotia. Mukavaa oli ja kiitos kaikille mukanaolijoille! Oli oikein hienoa tutustua teihin ja koiriinne! Ensi vuonna nähdään! Ehkä jossain muualla kuitenkin...
Mustaterrieri on palveluskoirarotu ja alkuperäiseltä tarkoitukseltaan työkoira, joten oli hienoa nähdä, että niinkin moni ymmärtää lajin luonteen ja toivottavasti innostuu osallistumaan kokeisin ja kilpailuihin pelkkien "näytelmien" ohella. Näin varmistamme rotumme pk-oikeuksien ja lajin nauttiman arvostuksen säilymisen mustaterrieriyhteisöämme kohtaan.
Sari, Marko, Boris ja Kobe
Tuskin olimme kamojamme Visbyn turneelta purkaneet kun jo uutta koirahappeningia pukkasi... Jos ihmettelette otsikkoa, niin leiri-sanasta tuli mieleeni neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1975, joka kertoo mustalaistytön ja hevosvarkaan tarinan. Ei tosin näkynyt leirillä mustalaistyttöjä, hevosvarkaista puhumattakaan.
Mutta mustia tyttöjä ja poikia sitten sitäkin enemmän. Enemmän tai vähemmän karvaisia, pieniä ja suuria, nuoria ja vähemmän nuoria. Innokkaina ihmisineen oppimaan uutta palveluskoiraharrastuksen saloista. Leirimme oli pystytetty Hartolan kuningaskuntaan, jonka päijät-hämäläisissä metsissä oli määrämme oppia noita jaloja koirankäsittelytaitoja ja saavuttaa harrastuneisuutemme ylempiä asteita.
Kunkkulan Koirakeskuksen tarkoituksena oli majoittaa meidät ja koirat. Paikka oli vasta edellisenä kesänä valmistunut remontista, jossa oli pikapikaa loihdittu vanhasta kunnalliskodista koirakeskus. Ja sen kyllä huomasi, että alkutaipaleella tässä fasiliteettien luomisessa vielä ollaan. Jos joku iso- tai isoisovanhemmistanne on joskus elellyt kunnalliskodissa, niin suosittelen viettämään muutaman yön paikan päällä; siitä saa jo kalpean aavistuksen millaista elämää näiden seinien sisällä on vietetty. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että vaikka puitteet ovat vain puitteita, niin hieman enemmän ihmisasiakkaidenkin viihtyvyyteen olisi voinut panostaa. Otetaan esimerkki. Jos luentosali on se miksi me sen nyt ainakin pähkäilimme, eli ruokasali, on luennon pitäminen osapuilleen mahdotonta, sillä kaiku oli sitä luokkaa, että yksittäisenkin henkilön puheesta saaminen metrin etäisyydeltä olisi vaatinut meedion lahjat tai vaihtoehtoisesti huulilta lukemisen taidon. Ns. yleiskeskustelusta puhumattakaan.
Noh, eihän tänne olla tultu puheita pitämään vaan reippaasti ulkoilmaan ja valmiiksi lähietäisyydeltä löytyvien haku- ja jälkimaastojen helmaan.... Siinäpä se toinen pikku kehityskohde. Kun ensin päivä rämmittiin umpiryteikössä "12,2 ha metsässä harjoitusalueeksi" ja käytettiin aikaa oikein etsimällä etsimiseen, niin lopulta jokamiehenoikeudella jonkun toisen tiluksilla treenattiin, tuli mieleeni, että missä ovat ne "pk-lajeihin vaadittavat kalustot."?!?
Ja sattui ja tapahtui; toinen jälkiryhmä ajoi maa-ampiaispesään ja hyvällä tuurilla selvittiin muutamilla pistoilla ihmisiin - eikä niitäkään olisi tarvittu. Onneksi nilkkojen tai muiden nivelten menetyksiltä vältyttiin, sillä siinä määrin "haasteelliset" olivat ns. viralliset harjoitusalueet.
Koben kanssa liityin aloittelevien jäljestäjien ryhmään ja sehän tarkoitti makkarajäljen ajamista pienelle nurmikentälle.
Perjantaina ei majoittumisen lisäksi ollut muuta ohjelmaa kuin iltapala ja yhteinen esittäytymistilaisuus. Oikein mukavaa porukkaa oli lähtenyt leireilemään. Majoituimme Sarin ja koirien kanssa neljän hengen huoneeseen, joka karuudessaan oli hyvin harmoniassa yleisten tilojen kanssa. Ja jotenkin sitä on tottunut jo ajatukseen omasta suihkusta/wc:sta huoneessa. BB-tyyliin löytyi suihku käytävältä ja samoin wc. Kamerat vain puuttuivat. Sängyt olivat kuitekin leveitä ja mukavia eli minulle ainakin uni maistui.
Lauantai-aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aamupalan kautta kohti aamupäivän treenejä. Jurin, Miinan, Jassun, Saran ja Koben kanssa aloitimme makkarajäljellä. Suurin osa oli ensimmäistä kertaa jäljellä, mutta alku näytti kaikkien osalta lupaavalta. Ajoimme pari jälkeä kukin ja saimme kouluttajaltamme Saijalta arvokkaita vinkkejä koiran "lukemiseen" ja alkuun pääsemiseen. Maltti on valttia ja koiraa olisi ohjattava vain kun se selkeästi on aivan kuutamolla siitä mistä on kysymys.
Sateen tauotessa ja "Jaffan" paljastaessa lämpimät kasvonsa, haku/jälkiryhmät palailivat aamupäivän treeneistä ja lounas mielessään takaisin metsästä. Lounaalla pääsi osa eväistä loppumaan, joka ei nyt aivan pro-meiningiltä näyttänyt sekään. Suurin osa varmasti kuitenkin sai kupunsa ravittua ja pienen tauon jälkeen oli pk-tottiksen vuoro.
Ryhmä kahtia Saijan/Jaanan ja Kirstin oppiin. Kukin sai ohjausta siinä osa-alueessa, jossa halusi. Seuraaminen koettiin monen osalla ongelmalliseksi ja aamupäivän tuoksinassa viimeisetkin voimanrippeensä käyttäneen Koben kanssa kierrettiin yksi kierros "seuraamalla". Ja sitten olikin pienen mustisherramme aika siirtyä standby-moodiin...zzz..zzz.ZZZ..zzz
Illan ohjelmassa oli sauna, jonka leppeissä lämmöissä sulatelimme kokemaamme. Kaikkien saunottua, siirryimme illanviettoon pihamaalle grillauksen ja yhdessäolon merkeissä. Tunnelma oli korkealla ja porukka oli hienosti hitsautunut yhteen. Hienoja ihmisiä, hienoja koiria!
Sunnuntaina vedimme vielä yhdet jälkitreenit pihamalla ja siirryimme seuraavaksi metsään jälkeä ajamaan. Kobe ajoi pari jälkeä ihan hyvällä intensiteetillä ja oli selkeästi mukana touhussa. Itselläkin alkoi löytyä malttia antaa Koben tehdä hommia rauhassa. Eiköhän me tästä jatketa!
Vielä viimeinen lounas ja niin alkoi olla osaltamme ensimmäinen mustisleiri ohi. Loppusiivous vielä ja sitten kohti kotia. Mukavaa oli ja kiitos kaikille mukanaolijoille! Oli oikein hienoa tutustua teihin ja koiriinne! Ensi vuonna nähdään! Ehkä jossain muualla kuitenkin...
Mustaterrieri on palveluskoirarotu ja alkuperäiseltä tarkoitukseltaan työkoira, joten oli hienoa nähdä, että niinkin moni ymmärtää lajin luonteen ja toivottavasti innostuu osallistumaan kokeisin ja kilpailuihin pelkkien "näytelmien" ohella. Näin varmistamme rotumme pk-oikeuksien ja lajin nauttiman arvostuksen säilymisen mustaterrieriyhteisöämme kohtaan.
Sari, Marko, Boris ja Kobe
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)