Wohoo! Boriksen ensimmäinen näyttely Messarin jälkeisen pentuturkin alasajon jälkeen sujui suotuisien tähtien alla. Tuloksena ensimmäinen serti ja ROP-titteli erinomaisten laatuarvostelujen saattelemana. Tulos siis: ERI JUK1 PU1 ROP Sert. Mutta otetaanpa aivan alusta.
Näyttelyviikonloppu alkoi perinteiseen tapaan suihkussa käynnillä lauantaina. Sarilla oli yövuoro takana, joten täytyy nostaa hattua sille sinnikkyydelle ja viitseliäisyydelle, jolla Sari hommaan tarttui. Ja jälkeä syntyi.Huuhtelun, vaahdotuksen ja jälleen huuhtelun jäljiltä pukuhuoneessa istuskeli kaikessa rauhassa putipuhdas ja hyvältä tuoksuva mustiksemme. Eräänlainen esikuivatus tämäkin.
Boriksen turkki on kasvanut mukavasti; vatsasta ja jaloista punertavan ruskea pörröinen pentuturkki oli enää muisto vain. Tilalla on nyt syvän mustaa ja kiiltävää peitinkarvaa ja tiheää pohjaturkkia. Runsasturkkisuudesta johtuen seuraava työvaihe onkin – tai riippuu tietenkin paljon myös välineistä – varsin työläs ja aikaa vievä. Ensin turkki on saatava kunnolla kuivaksi ja sen jälkeen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin takut avattava. Muutoin ei itse trimmaaminen onnistu. Parin, kolmen tunnin Andiksella höyryämisen jälkeen alkaa olla valmista. Boris on hyvin kärsivällinen trimmipöydällä viihtyjä ja voisi jopa väittää miekkosen pitävän huomiosta ja turkin käsittelystä; eräänlaista rapsutteluahan se sekin on, joten mikäs siinä…!
Seuraavaksi pääosaan pääsevät sakset ja kampa. Turkki nostetaan kammalla mahdollisimman pystyyn, jotta muotoilu voidaan tehdä tasaisesti ja tiettyjä piirteitä korostaen. Kuten Boriksen tapauksessa runkoturkki otettiin melko lyhyeksi, jotta vielä kasvuvaiheessa olevat jalkakarvat saataisiin näyttämään mahdollisimman pitkiltä. Sari teki ensimmäisen vaiheen trimmauksesta ja Kirsti jatkoi viimeistelemällä. Ja kyllähän lopputulos näytti komealta – jälleen kerran. N. kuuden tunnin urakan jälkeen Boris alkoi olla valmista seuraavan päivän koitoksiin.
Näyttelypäivä valkeni puolipilvisinä, tuulisena ja viileänä. Jos tuulta ei olisi ollut olisi voinut suojaisessa ja auringonpaisteessa olla jopa vuodenaika huomioiden lämmintä, mutta luihin ja ytimiin yltänyt viima piti huolta siitä että ajatus pilkkihaalareiden tarpeellisuudesta ei ollut kaukana.
Näyttelypaikka, Someron kupeessa sijaitseva Someron Koiraharrastajien Haukkukallion näyttelyalue sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Hämeenlinnassa. Sangen sopiva matka pienelle sunnuntaiajelulle siis. Spinnu lähti mukaan turistikoiraksi. Mahtuvat molemmat mukavasti näyttelyhäkkiin tarvittaessa. Forssasta täydennystä eväslaatikkoon ja mutkaistakin mutkaisemman tie 52:n kurvien päätteeksi olimme viljavien vainioiden reunustamalla näyttelypaikalla. Tarkkaa osallistujamäärää ei ole tiedossani, mutta muutamia satoja koiria lienee joka tapauksessa ollut paikalla vaikka kysymys olikin muutaman ryhmän näyttelystä. Runsaslukuisia ryhmiä sekä kakkonen ja kolmonen; snautserit, pinserit, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (ryhmä 2) sekä ryhmä 3 terrierit. Paikoitus oli kohtuullisen hyvin järjestetetty ja itse näyttelypaikalle lyhyt matka. Pakolliset kuviot; rokotustarkastukset, ilmoittautumiset yms. Oli hoidettu ihan mallikkaasti. Ei valittamista.
Vehnät olivatl jo aamulla kehässä, joten rotunsa parasta vehnää lukuunottamatta emme Spinnu ei törmännyt rotutovereihinsa. Sen sijaan muutama otollisessa vaiheessa oleva narttu sekoitti Spinnun pään ihan totaalisesti; ei näköä, ei kuuloa ja kaulassa roikkuva toko-koulutustunnusmerkki kävi lähinnä hyvästä vitsistä. Laitettiin sitten Spinnu aina välillä “jäähylle” boksiinsa.
Paikalla oli mustiksista Jaanan narttu sekä Alek sekä Boris. Hieman normaalia vähäisempi osallistumisprosentti mustissa – toki vain siis määrällisesti. Mutta laatu korvasti toki määrän. Tuomarina oli Marianne Holm. Kehät olivat melko pieniä, mutta suurempi haitta oli pinnalla kuulalaakerien tavoin käyttäynyt irtosora, jota useampikin handler moitti ääneen pehmeäksi ja varsinkin kaarteissa pehmeäksi. Sai siis olla tarkkana ettei löytänyt itseään tai koiraa makaaasta rähmällään kehässä.
Tunnin odottelun jälkeen koitti mustisten vuoro. Ja enpä ole vielä kertaakaan kuullut aikaisemmin, että tuomari ääneen ja spontaanisti ylistäisi koiraa sen tullessa laatuarvosteluun. Hieman epänormaali ja jopa surrealistinen tunne jäi, sillä niin haltioissaan tuomari oli Boriksesta. Kiitteli moneen kertaan osallistumisesta ja upeasta koirasta. No kyllähän se upealta näytti ja hienosti käyttäytyi, mutta silti hieman erikoinen tilanne. Samaa ylitsevuotavuutta sai kuulla myös Jaanan narttu, “prinsessaksikin” tuomarin nimeämä. Kolmessa koirassa ei ns. Nokka kauaa tuhissut. Borikselle ERI, ainoana luokkansa edustajana tietysti JUK1, PU-kisassa kukistui hieman yllättäen myös moninkertainen mestari Alek ja lopussa vielä ROP ja serti kouraan. Paremmin ei olisi voinut enää mennä! Hyvä Sartsa ja Boris! Ja tuomari pyysi vielä erikseen saada ottaa kuvan Boriksesta – ja taas isot onnittelut.
Ryhmäkehiä saatiin odottaa vielä lähes pari tuntia ja tuntui että viima ottaa yliotteen; onneksi autosta löytyi suojaa ja lämmittelypaikka. Kun viimein päästiin alkuun, Boris ja Sari juoksivat ensimmäisenä kehään ja juontaja totesi; “…Ja ensimmäisenä kakkosryhmän edustajana kehään tulee erittäin näyttävä mustaterrieri…” Kuulosti hyvältä. Marja Talvitie ei tällä kertaa lämmennyt kuitenkaan mustiskomeudelle, vaan poimi parhaaksi leonbergin ja kakkoseksi pippuri&suola käppänän. Kunnia heille, hienoja koiria!
Siitä sitten sujuvasti kotimatkalle ja kotona vielä muutamat palkintoposeeraukset. Hieno näyttelypäivä oli ohi. Isot kiitokset jälleen Kirstille trimmin viimeistelystä, hyvistä neuvoista ja Jaanalle hienosta kannustuksesta!
.JPG/_big.jpg)
.JPG/_big.jpg)
