Kesälomailua ja 1. näyttely

Morjens taas kaikille!
Seuraavaksi lienee hyvä paketoida viimeiset kolme viikkoa Suomen kauneinta kesää - asiaankuuluvine sateineen ja hallaöineen luonnollisesti!

Juhannuksen jälkeinen viikko kului allekirjoittaneelta vielä töiden merkeissä ja viimeinen työpäivä ennen lomaa meni Lahdessa. Helleaalto oli hivuttaunut näillekin leveysasteille ja ilmastointi sekä autossa että toimistolla olivat enemmän kuin paikallaan. Lahden satama-alue on kyllä varsin houkutteleva paikka toimistolle.
Kolmen hujakoilla pistimme pillit pussiin ja reitti suuntautui Lahdesta Tampereen kautta Kokemäelle. Saria ja koirapoitsuja olikin ollut jo kova iqu! Alkavan helleviikonlopun ruuhkat iskivät Tampereen ja Huittisten välille, joten mökkimatkassa menikin jokunen tovi - sitä mukavammalta tuntuikin perille pääsy! Se oli loma ny!

Viikonloppu meni tekemättä yhtään mitään - saunomista ja uintia lukuunottamatta. Hyvä nollaus heti loman alkajaisiksi: täydellistä joutenoloa. Boris ja Spinnukaan eivät juuri jaksaneet eviään liikautella, sen verran helle pisti liikuntahalut jäihin. Lenkilläkin käytiin vasta yöaikaan kun aurinko ei enää paahtanut ja ilma oli jo jonkin verran viilentynyt.

Maanantai-aamuna Tuomas ja Julia olivat tulossa aamujunalla Kokemäelle ja juuri kun teimme lähtöä Peipohjan asemalle heitä vastaan, Keijo pöllähti enemmän tai vähemmän yllättäen mökin pihaan. Laituriprojekti sai äkkilähdön. Sakukin pistäytyi suunnitelmia junailemassa. Paikallisesta rautakaupasta löytyi ekat tarvikkeet ja kiviporarikin vielä samaksi illaksi melkein naapurista. Pari vuotta uinunut projekti eteni nyt jättiläisaskelin.

Kun on oikeat työkalut ja osaava tekijä, niin valmista syntyy alta aikayksikön. Kuusi 200 mm:n reikää betoniin ja graniittiin olivat kaikkine valmisteluineenkin valmiita 20 minuutissa. Itse reikiin meni n. puoli minuuttia per hole.
Tiistaina käytiin Luvialla leikkaamassa kierretangot sopivan pituisiksi, otettin iso peräkärry perään ja haettiin puutavara Luviawoodin puutavaratalosta. Kaikkineen rakennustarvikkeille tuli hintaa n. 500 euroa. Keskiviikkoaamuna pidimme Tuomaksen kanssa valutalkoot ja kierretangot valettiin kiviin ja betoniin.

Torstaina Keijo oli taas maisemissa ja päästiin sovittamaan vanhat sähkötolpat kierretankoihin. Raakaa voimaa (onneksi oli Tumppi maisemissa...) vaatinut operaatio sujui mallikkaasti ja lopulta perustukset olivat toleranssitkin huomioiden riittävän vaaterissa, että päästiin naputtelemaan juoksuja paikalleen. Lauantaina päästäisiin jo tekemään kantta.

Perjantaina helle alkoi irrottaa otettaan ja käväisimme Pori Cityssa ehkäisemässä orastavia mökkihöperyys-oireita. Menomatkalla pääsin valvontakameran kuviinkin! Ei perk...! Olikohan siinä kuuden- vai kahdeksankympin lätkä..?! Vauhtia oli ainakin mittarin mukaan reilut yhdeksänkymppiä... Se niistä vakionopeussäätimistä! Noh, kyllä posti sitten kertoo tuliko pikavoitto vai oikein kutsu "linnan juhliin"...

Vaateostokset alennusmyynnistä ja kaupungilla hengailu koirien kanssa toivat mukavasti vaihtelua urbaaniin erämaa-elämään. Eve vei Borista ja hienosti taittui matka. Kiertelimme kaupungilla molempien koirien kanssa hyvän tovin ja molemmat (koirat) käyttäytyivät erittäin mallikkaasti. Kyllä näiden ihmisen parhaiden ystävien kanssa kelpaa liikuskella missä tahansa!

Lauantaina sekä Saku että Keijo olivat ahertamassa laiturin kannen kimpussa kun sade keskeytti hommat ja projektia päätettin jatkaa seuraavana päivänä.
Sunnuntaina olimme Sarin ja Spinnun kanssa Luvian Merijuhlassa Laitakarissa Boriksen jäädessä mökille Karon, Even ja Tuomaksen kanssa. Noh, niistä kekkereistä nyt ei jäänyt ihan kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Laitakarissa on käyty ziljoonia kertoja ja kun ohjelmapuoli oli vahvasti alimitoitettu niin eipä siitä sitten ihan hirmuisesti riemua revitä. Ihmisiä oli paljon, mutta tuttuja harvassa. Mummuni ja vaarini olivat paikalla. Tarjosivat munkkikahvit. Vaarilla alkaa ikä huomioiden (86 v.) vähän piuhat pidentyä, mutta mummulla leikkaa vielä kuin kuuluisalla mattoveitsellä - vai oliko se partaveitsi...?! ;-)

Keijo ja Saku olivat jo rakennuspuuhissa laiturilla kun palailimme mökille viiden aikoihin. Ilta ja muut aikataulut tulivat kuitenkin vastaan ja muutama kansilauta jäi vielä asentamatta. Olimme suunnitelleet paluuta takaisin kaupunkiin jo maanantaille, joten loppu kansi tultaisiin rakentamaan heinäkuun lopulla. Paluumme venähti lopulta tiistaille kun sunnuntaina ja maanantaina viimeistelimme Tuomaksen kanssa varastokopin maalausurakan. Siitä tuli ihan siedettävän näköinen. Sarin kahden ja minun puolentoista viikon mökkireissu oli siis päätöksessään. Taas saatiin mökkiä entistä ehompaan kuntoon. Laituri, pihakeinu, pihan kivituhkapinnoite (kasa tosin vielä levittämättä) ja varastokopin maalaus tekevät omalta osaltaan Villa Lilla Maijaa vieläkin mukavammaksi vapaa-ajanviettopaikaksi! Ja koirapoitsut eivät moisista perusta - ovat onnessaan kun saavat liikkua vapaasti ja etsiä aarteita maastosta!

Viimeiset lomapäivät menivät sitten kaupungissa. Tehtiin vähän pihahommia ja käytiin katsomassa koko porukalla Ice Age 3 - 3D-versiona tietty. Ihan hyvä raina. Tuomas ja Julia palasivat torstaina takaisin Tampereelle uuteen, vastavalmistuneeseen kotitaloonsa.

Sunnuntaina oli vuorossa Boriksen ensimmäinen näyttelyreissu Riihimäkeen Suomen Owzarek Podlahanskit ry:n järjestämään pentunäyttelyyn. Ikänsä puolesta Boris osallistui vauvaluokkaan. Kirsti oli lauantaina trimmanut Borikseen erittäin komeaksi ja näytti siltä, että hei, tässähän meillä on todella mallikkaan näköinen pentu näytettäväksi. Tuomari oli samaa mieltä sekä ulkomuodosta että Kirstin ja Boriksen kehäesiintymisestä. Alaleuka on tosin vielä vähän kapea ja takaliike ahdas, mutta muuten kommentit olivat todella mairittelevia. Ainakin minua miellyttää aina kiitokset Boriksen miellyttävästä luonteesta, hyvästä esiintymisestä/käytöksestä. Eikä haittaa jos koira on vielä komean näköinenkin :-) Kirstin omat kommentit Kennel Zornoin uutissivulta: http://zornoiuutiset.blogspot.com/
Ryhmässäkin pääsimme vielä kuuden sakkiin, joten kaikille jäi oikein positiivinen kuva päivästä.

PS. Boriksen strategiset mitat: 29 kg ja 64 cm.

PPS. Selvisin tutkatolppatestistä kirjallisella huomautuksella: 8-kympin alueella 90 km/h. Lupaan olla tästä lähin kaahailematta.