Jussit tuli sitten vietettyä. Mökillä oltiin torstaista lähtien koostumuksella Sari, Karo, Julia, Eve ja tietty Boris ja Spinnu. Juhannuksen menoliikenteen ruuhkista ei ollut tietoakaan kun kurvailtiin Galaxy/Muuli-yhdistelmällä kohti Kokemäkeä. Sääkin (vielä siinä vaiheessa) suosi. Olimme perillä n. puoli yhdeksän kulmilla ja Boris oli taas aivan yltä päältä kuolassa. Mikähän siinä on, että sitä matkustamista pitää noin jännätä - kun mitään vikinää ja ääniä ei sieltä boksista kuitenkaan kuulu eli vaikuttaisi mustiksemme olevan ihan tyytyväinen kyytiin.
Mukanamme tullut uusi pihakeinu oli tietysti heti saatava kasaan ja perinteiseen tyyliini arvelin siihen kuluvan maksimissaan n. puoli tuntia, joten sytytin tietysti saunan ensitöikseni, että pääsee sitten kevyen kasausurakan päätteeksi saunomaan.
Noh... Vahvasti paino sanalla perinteisesti se ei sitten mennytkään ihan kuin elokuvissa tai ruusuisissa suunnitelmissani. Valmiiden reikien paikat olivat vähän siellä sun täällä, muutama ruuvi tuli kiristettyä vähän liian aikaisin, hyttysten ilmavoivat voimistivat hyökkäyksiään, kesäyö alkoi pimetä, apujoukot kaikkosivat kiroiluani... Siinä muutama mielestäni hyvä syy miksi paketti oli lopulta kasassa (hieman modattuna) vasta puolenyön jälkeen.
Tytöt olivat käyneet keskenään saunassa ja unohtaneet, että se kiuas ei lämpiä sähköllä vaan niillä omituisilla palikoilla löylyhuoneen nurkassa. Lopputuloksena siis täysin sammunut saunanpesä. Sari yritti Even kanssa saada saunaa uudelleen syttymään, mutta ilmeisesti rutiinin puute sekoitti systeemit ja aikaa kului (ja sanomalehteä ja mäyriksen "nahkaa")...
Mutta Happy End anyways... Puoli yhden aikaan sain vielä houkuteltua Sarin kaveriksi saunareissulle ja kylläpä öiset löylyt Suomen suvessa maistuivat taivaallisilta uintiretkeä unohtamatta. Nämä ovat niitä hetkiä, joita voi sitten talven räntäsateessa muistella. Ahhh...
Boris ja Spinnu tuntuvat nauttivat mökillä olostaan; saahan siellä sinkoilla ihan vapaasti ja vapaana. Molemmat keskittyvät erilaisten "aarteiden" etsintään ja niitä sitten "vaihdellaan" innokkaasti, toisin sanoen tapellaan siitä yhdestä tikusta niin kuin se olisi universumin ainoa kepukka ;-) Spinnu tuntuu jotenkin olemuksellaan viestivän, että "nää on mun mestoja ja täällä duunaillaan mun säännöillä..." Boris taas pyyhkii moisilla säännöillä kaverin kirsua...
Juhannusaatosta ja -päivästä nyt ei kovin suuria tarinoita voi veistellä. Sateessa oli kahden vuorokauden aikana aattoiltana sellainen ranta-bbq session mittainen tauko, jolloin sain tulet tehtyä. Rantaletut ja makkara maistuivat toki mahtavilta. Kyllä ulkoruokinta on aina ulkoruokinta!
Juhannuspäivänä käytiin poitsujen kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja kastuttiin oikein kunnolla kun vettä tuli reippaan tuulen kera. Mutta poitsut nauttivat ja niin se omakin mieliala pysyi korkealla karmeasta kelistä huolimatta. Ja saunassahan irlantilais-tyyppinen sääala ei haittaa pätkääkään... ;-)
Sunnuntaina olikin ihan toisenlainen meininki paikallisessa mikro-ilmastossa. Aurinko alkoi kuivattaa paikkoja ja päästiin taas pihalle/rantsuun grillailemaan. Upeaa! Ai niin ja Boris kävi elämänsä ensimmäistä kertaa uimassa!!! Sen verran vikkelästi piti kuitenkin vedestä päästä pois, että Sarin vasen jalka sai toimia vauhdinottoalustana. Lopputulema: komeat skraadut ja messevä mustelma. Ehkä se on ihan hyvä ettei tullut Borikselle ihan tavaksi ainakaan vielä tuo uintitouhu niin ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa onko koira "maalla, merellä vai ilmassa"?
Eilen Sari lähti poitsujen kanssa mökille ja minä jäin duunailemaan viimeistä työviikkoa Hämeenlinnaan/Hesaan/Lahteen ennen parin viikon kesälomapaussia. Ja kuinka ollakaan, heräsin aamulla siihen kun ihmettelin "Miksi ihmeessä Boris ja Spinnu ovat vielä seitsemän aikaan niin hiljaa..?!?" Kunnes havahduin siihen kylmään tosiasiaan, ettei iloisia hännänheilutuksia ja märkiä pusuja ollutkaan vastassa. Karua - todella karua! En halua enää elämää ilman koiria! Olen monesti ihmetellyt miten olen tullut 37 vuotta ilman koiran seuraa...?! Rakkaan vaimon puuttuminen tuosta vierestä on tietysti se pahin ikävän aihe, mutta todella omituiselta tuntui kun ei lenkillelähtö ollutkaan ensimmäisenä ohjelmassa. Noh, asia korjaantuu perjantaina. Eletään nyt tätä kesälesken elämää nämä muutamat päivät.
Yritän keräillä uusia Boris-kuvia niin Lipastoon (http://lipasto.1g.fi) kuin tännekin... Ne vaan on ympäri eri kameroita ja kamerakännyköitä. Pitäis kerätä ne talteen ja pukata näytille.
Boris jatkaa hurjaa kasvuaan; painoa alkaa olla lähemmäs 30 kg ja säkääkin pitkälti yli 60 cm. Mikähän jättiläinen tästä oikein kehkeytyy? Liikuntaa ollaan lisätty, jotta saataisiin vähän lihasmassaa tuota kasvua tukemaan. Boris alkaa liikkua aina vaan paremmin ja sellaista perässävetoa on enää aniharvoin. On se vaan niin ihq hauveli!
