Ohjelmassa oli Sepon ja Pia-Liisan loistavista menuista, saunomisesta ja ratsastuksesta nauttiminen.
Olimme perillä n. kahdeksan aikaan illalla ja majoituimme "liiteriin", joka sisältä osoittautui erittäin siistiksi ja mukavaksi majoitustilaksi. Ulkonäkö ja määritelmä hämäsivät ;-)
Sauna oli loistava ja väittäisin, että kymmenissä ellei sadoissa saunoissa vierailleena, tämä oli yksi parhaista. Sepolle kiitokset erinomaisesta lämmityksestä. N. 12-asteinen Petäjäjärven vesi tarjosi erinomaiset puitteet tehokkaalle viilennykselle löylyn lomassa. Mmm...
Boris, Spinnu ja Rocky painiskelivat keskenään, eikä koostaan huolimatta Rocky antanut tasoitusta tippaakaan. Ajoittain ihmisten oli otettava tuomarin rooli leikin käydessä turha roisiksi. Puolenyön aikaan ei ainakaan allekirjoittaneella ollut minkäänlaisia unensaantivaikeuksia ja koirapoitsutkin simahtivat saman tien.
Helatorstaina naiset lähtivät parin tunnin maastovaellukselle Kurun Vuonohevostallin ratsuilla. Seipäjärven lomatila oli vain muutaman kilometrin päässä.
Minä ja Seppo jäimme "heppa-allergikkoina" pois tästä lystistä ja Seppo keskittyi isännän ottein saunan lämmitykseen ja ruuan laittoon. Oma osuuteni rajoittui lähinnä seuranpitoon ja koiruuksien ulkoiluttamiseen. Molemmat olivat tyytyväisiä saadessaan kirmata isolla nurmialueella ja käyttäessään kirsuaan ympäristön koluamiseen.
Iltapäivällä ratsastusseurue palasi kokemuksia rikkaampana matkaltaan ja Karoliinalle jäi tehtäväksi "tarjota kakkukahvit" pudottuaan ainoana hevosen selästä päistikkaa ojaan. Onneksi lähinnä henkisin vammoin - tai oikeastaan ilman niitäkään. Ratsastus on mitä suurimmassa määrin välineurheilua ja sen todistavivat Sarin riekaleiksi rispaantuneet reidet. Enää en ihmettele, miksi siinä hommassa pitää olla pitkät sukat ja ratsastushousut?!?!?
Sepon loihtima ateria oli maittavuudessaan ylitse muiden ja ratsastuksesta vertyneet lihakset saivat ansaitsemaansa rentoututustuokion leppeän lämpöisessä saunassa. Itse en olisi jäänyt pois mistään hinnasta, vaikka en ollut lähelläkään hevosia!
Kahvien ja myöhäisten iltapäivänokosten saattelemana lähdimme kokemusta rikkaampana kohti kotia.
Laulun sanoin: "... ja siellä kaikilla oli niin mukavaa - onneksi saimme olla muukaanaaa..."
Kiitos ja kumarrus vielä isäntäväelle rentouttavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tervetuloa taas Vitikkalansaareen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti