Hieno mies!

Pitää kommentoida, että kyllä se vaan on hienoluonteinen ja nopea oppimaan; on kivasti läsnä, ei rähise, tottelee, uudet jutut menee suht heti jakeluun eikä turhia höntyile! Ja tulee ns. juttuun kaikkien kanssa. Way to go Boris, you're so adorable!!!

Päivän statistiikat

Paino: 21,2 kg

Säkä: 55 cm

Helatorstaina vieraana Kurussa

Saimme keskiviikolle ja Helatorstaille kutsun Pia-Liisan, Sepon ja pomeranian-poitsu Rockyn vieraiksi Petäjäjärvelle Kurun ja Seitsemisen kansallispuiston maisemiin. Mukaan lähtivät Karon ja Even lisäksi tietysti Boris ja Spinnu.

Ohjelmassa oli Sepon ja Pia-Liisan loistavista menuista, saunomisesta ja ratsastuksesta nauttiminen.

Olimme perillä n. kahdeksan aikaan illalla ja majoituimme "liiteriin", joka sisältä osoittautui erittäin siistiksi ja mukavaksi majoitustilaksi. Ulkonäkö ja määritelmä hämäsivät ;-)

Sauna oli loistava ja väittäisin, että kymmenissä ellei sadoissa saunoissa vierailleena, tämä oli yksi parhaista. Sepolle kiitokset erinomaisesta lämmityksestä. N. 12-asteinen Petäjäjärven vesi tarjosi erinomaiset puitteet tehokkaalle viilennykselle löylyn lomassa. Mmm...

Boris, Spinnu ja Rocky painiskelivat keskenään, eikä koostaan huolimatta Rocky antanut tasoitusta tippaakaan. Ajoittain ihmisten oli otettava tuomarin rooli leikin käydessä turha roisiksi. Puolenyön aikaan ei ainakaan allekirjoittaneella ollut minkäänlaisia unensaantivaikeuksia ja koirapoitsutkin simahtivat saman tien.

Helatorstaina naiset lähtivät parin tunnin maastovaellukselle Kurun Vuonohevostallin ratsuilla. Seipäjärven lomatila oli vain muutaman kilometrin päässä.

Minä ja Seppo jäimme "heppa-allergikkoina" pois tästä lystistä ja Seppo keskittyi isännän ottein saunan lämmitykseen ja ruuan laittoon. Oma osuuteni rajoittui lähinnä seuranpitoon ja koiruuksien ulkoiluttamiseen. Molemmat olivat tyytyväisiä saadessaan kirmata isolla nurmialueella ja käyttäessään kirsuaan ympäristön koluamiseen.

Iltapäivällä ratsastusseurue palasi kokemuksia rikkaampana matkaltaan ja Karoliinalle jäi tehtäväksi "tarjota kakkukahvit" pudottuaan ainoana hevosen selästä päistikkaa ojaan. Onneksi lähinnä henkisin vammoin - tai oikeastaan ilman niitäkään. Ratsastus on mitä suurimmassa määrin välineurheilua ja sen todistavivat Sarin riekaleiksi rispaantuneet reidet. Enää en ihmettele, miksi siinä hommassa pitää olla pitkät sukat ja ratsastushousut?!?!?

Sepon loihtima ateria oli maittavuudessaan ylitse muiden ja ratsastuksesta vertyneet lihakset saivat ansaitsemaansa rentoututustuokion leppeän lämpöisessä saunassa. Itse en olisi jäänyt pois mistään hinnasta, vaikka en ollut lähelläkään hevosia!

Kahvien ja myöhäisten iltapäivänokosten saattelemana lähdimme kokemusta rikkaampana kohti kotia.

Laulun sanoin: "... ja siellä kaikilla oli niin mukavaa - onneksi saimme olla muukaanaaa..."

Kiitos ja kumarrus vielä isäntäväelle rentouttavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tervetuloa taas Vitikkalansaareen!

Päivän statistiikat

Paino 18,5 kg, säkä 52 cm. Eli nyt jo Spinnun kokoinen vajaa neljäkuisena.

Vatsavaivat toistaiseksi ohi...

Taas maistuu ruoka ja vatsavaivat jäivät onneksi parin päivän mittaiseksi paastoksi. Taas elämä hymyilee! Ja ruokahalu vaan kasvaa syödessä...

Boriksella massu sekaisin

Moi taas!

Muutama tovi onkin kulunut edellisestä blogimerkinnästä, joten lienee aika tehdä selontekoa mustisherramme viimeaikaisista edesottamuksista.

Pari viime päivää on mennyt vatsataudin kourissa. Olimme viikonlopun mökillä, mutta siellä ei ollut vielä havaittavissa mitään oireita. Ruoka ehkä maistui sunnnuntaina vähän huonosti, mutta ei muuta. Koukkasimme kotimatkan päätteeksi nopsasti kotosalla Sarin iltavuoron vuoksi. Jatkoin Karon ja Even kanssa Linnanpuistoon Boriksen ja Spinnun kanssa osallistuaksemme jälleen kerran Match Show:n. Boris oli koko parituntisen hyvin vaisu eikä liikustellut eikä ottanut kontaktia oikeastaan mihinkään. Spinnu sai punaisen, mutta joutui jättämään tällä kertaa kehän jo hyvissä ajoin.

Sunnuntai-iltana alkoi sitten tapahtua: Katselin yläkerrassa lätkän MM-finaalia ja Sari oli mennyt jo nukkumaan kun sain katselu-urakkani päätökseen ja lähdin alakertaan unipuulle. Ja kuinkas ollakaan, aavistelin jo jotain rappusten puolivälissä kun vastaan pelmahti varsinainen hajuvalli... Olohuoneen lattia oli parin neliön alueelta huikaisevalta lemuavan ulosteen peitossa ja pissatkin olivat sopivasti osuneet aivan seinän viereen valuen tietysti lattialistan alle!

Alkoi 45 min. siivousurakka, jota Boris seuraili sangen reporankana vierestä. Nostin hyvin väsyneen oloisen kaverin omaan petiinsä ja vuorasin koko huoneen vielä varmuuden vuoksi sanomalehdillä.

Aamulla jälki oli aika murheellisen näköistä: lähes koko lattia ripuliulosteessa ja missä ei ollut kakkaa oli lattia märkänä pissasta. Ei kiva näky eikä varsinkaan haju!

Taas tunti siivousta ennen töihinlähtöä. Ruokaa ei tarvinnut tälle miekkoselle nyt tarjoilla, mutta vettä tietysti sitäkin enemmän.

Maaantaina otettiin lääkkeet avuksi, mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Tiistainakaan ei vielä aamulla ruokaa, mutta olo oli Boriksella jo selvästi pirteämpi ja illalla maistui jo kevyt riisiateria. Tänä aamuna miekkonen popsi isohkon riisi/kuivamuona-aterian jo hyvällä ruokahalulla. Tämä taitaa olla voitettu tauti tällä kertaa!

Muuten Boriksen kanssa menee oikein kivasti. Hampaiden käyttö meihin ihmisiin on jo huomattavasti vähäisempää ja Spinnukin saa olla jo enimmältä (puremis)leikkivimmalta rauhassa. Päivä päivältä Boris on oppinut paremmin talon tavoille ja on osoittautunut erittäin sosiaaliseksi ja oppivaksi mustikseksi. Hyvä niin. Ensimmäiset rokotuksetkin sujuivat oikein mallikkaasti ja lääkäriltä tukevat kehut reippaudesta ja sosiaalisuudesta - tietty.

Viime viikolla Boris painoi 16,5 kg ja säkä osoitti lukemia 49,5 cm eli kovasti on tullut kokoa lisää. Tämä vatsatauti kuitenkin varmasti näkyy painonkehityksessä tavalla tai toisella.