Ensimmäinen aamu

Sari oli lähdössä aamuvuoroon, joten herättyäni kuuden jälkeen molemmat koiruudet olivat ehtineet jo käydä tarpeillaan. Boris oli saanut uuden luun, jota se kalusi innoissaan eteisen matolla. Molemmat singahtivat minua iloisesti vastaan! Tätä koiran kanssa oleminen ja eläminen on minun mielestäni parhaimmillaan! Niiden ehdoton ja jakamaton ystävällisyys; kuin olisimme olleet erossa pitkään ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui taas..

Ennen Sarin töihin lähtöä kävimme vielä poitsujen kanssa pihalla ja Boris vaikutti paljon terhakkaammalta kuin eilen. Innokkaasti se loikki vehnäterrierimme Spinnun perässä ja teki tyylikkästi tarpeensa. Voisin kuvitella, että tästä kaverista on tulossa ennätysajassa sisäsiisti - tai sananpartta lainatakseni; "aika näyttää..."

Tätä kirjoittaessani Boris on nukkunut makuuhuoneemme ovea vasten, musta masu kohti taivasta kohta kaksi ja puoli tuntia.. Spinnu ei olekaan harrastanut moista selällään nukkumista.