Terps!
Messarista ei siis tullut mainittavampaa menestystä, mutta viis siitä sillä muuten reissu oli onnistunut ja oli mukava nähdä tuttuja koiraharrastuksen ympäriltä. Alek teki hyvin positiivisen vaikutuksen; hieno ja ystävällinen mustis!
Muutama työ- ja koulukaverikin tuli bongattua siinä samalla! Toivottavasti Raminin fläteillä ja Sadun briardilla oli parempi suksee kehässä kuin meillä!
Ensimmäinen kalenterivuosi Boriksen kanssa alkaa olla lopuillaan. Ja kuten tapana on, lienee aika tehdä jonkinlainen välitilinpäätös menneestä vuodesta. Vielä vuosi sitten minulla (Sarilla kylläkin) ei käynyt edes mielessä että hankkisimme toisen koiran. Spinnuun olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä ja olin moneen kertaan ihmetellyt miten sitä on ylipäätään tullut toimeen ilman ihmisen parasta ystävää?! Sarilla oli kytenyt mielessä ajatus nimeenomaan mustaterrieristä ja hän tunsi Kirstin jo aikojen takaa edellisen "koiraelämän" ajoilta.
Minua ei loppujenlopuksi tarvinnut kovin paljoa ympäri puhua kun maaliskuussa kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa tammikuun lopussa syntyneitä mustis-pentuja. Ja täytyy sanoa, että Kirstin koirat tekivät vaikutuksen! Kyllä tällainen on saatava itsellekin! Rouva Fortunankin avustuksella valinta osui lopulta Borikseen, jonka nimeä mietittiin pitkään ja hartaudella. Lukemattomien "joo, tää se on"-päätösten jälkeen nimi ehti vaihtuakin moneen kertaan ennenkuin Borikseksi lopulta nimetty karvapallo kotiutui Käikälään maaliskuun lopulla.
Boris oppi melko nopeasti sisäsiistiksi, otti oman paikkansa (ja venyttää sitä aika-ajoin Spinnun tontille kun toinen on niin ylitsevuotavan kiltti ja pitkäpinnainen... Lue: auttamattoman nössö) ja pala palalta valloitti kaikkien sydämet. Varsinkin minun, sillä yhteiselon alku ei ollut välillämme sieltä helpoimmasta päästä. Mutta kuten hyvä ystävyys, tämäkin "suhde" kehittyi ja kehittyy vähitellen sitä mukaa kun olemme oppineet tuntemaan toisiamme. On vaikea uskoa tarinoita ongelmakoirista kun saa elää tällaisen upean ja hienokäytöksisen yksilön kanssa. Voin tähänastisen kokemuksen perusteella lämpimästi suositella mustaterrieriä rotuna, mutta sillä varauksella että ylihelppoa sohvasyliperunaa halajavalle jokin muu rotu saattaa olla sopivampi ;-)
Mutta sitten katseet kohti tulevaisuutta. Boris menetti pentuturkkinsa heti messarin näyttelyn jälkeen ja näyttää kolmen millin siiliturkissaan erehdyttävästi iiiisolta suursnautserilta sillä erotuksella että turkin sisältä paljastui aikamoinen rimppana ;-) Noh kesään mennessä on hyvä treenata vähän muskeleita niin itselle kuin Boriksellekin. Seuraavan kerran näyttelykehiin hypättäneen vasta tuoreen nurmen jo vihertäessä, mutta hakutreenit varmaan jatkuvat Sarilla heti vuodenvaihteen jälkeen.
On tullut aika kiittää. ISOT erityiskiitokset Kirstille neuvoista, tuesta, trimmeistä, Boriksen esittämisestä jne. ! Kiitokset kaikille uusille mustistuttavuuksille! Vietetään kaikki erittäin mukava Joulu ja pidetään hauskaa lemmikkiemme kanssa!
Ja vielä kaikille yhteisesti ja erikseen:
HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2010!
Toivottavat Sari, Marko, Tuomas, Julia, Karoliina, Eveliina, Boris ja Spinnu
PS. Joulujärjestelyt voi antaa luottamuksella nelijalkaisten hoidettavaksi:
http://www.youtube.com/watch?v=AUtPKbMwnRo
perjantai 18. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Pohjoismaiden Voittaja -09 päivä
Niksa Lemo. Juu. Ei. Vähän jäi päivän tuomaroinnin perusteella epäselväksi millaista mustaterrieriä herra Lemo tänään arvosti. Ei ainakaan koiran liikettä, sillä lopulta juniovoittajatittelin pokannut virolaisjunnu ei vastannut ainakaan rotumääritelmän mukaista liikettä. Boris teki ehdottomasti parhaansa, oli oma aurinkoinen itsensä ja esitti selkeästi parhaan puolensa. Niitä huonoja ei olekaan... ;-)
ERI oli tänään löysässä sillä kaikki junioriluokan koirat saivat laatuarvosanan erinomainen. Boris oli tänään luokkansa kakkonen ja eilinen kolmonen nousi nyt voittajaksi Boriksen ohi.
Vaikka viikonlopun tulos oli vähän laihanpuoleinen, messukeskuksessa oli taas mukava tavata mustisväkeä, nähdä Boriksen sisko ja muuten vaan viettää aikaa tuttujen parissa. Kiitos kaikille läsnäolleille ja tietenkin Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!
Terkuin,
Marko, Sari ja Boris
ERI oli tänään löysässä sillä kaikki junioriluokan koirat saivat laatuarvosanan erinomainen. Boris oli tänään luokkansa kakkonen ja eilinen kolmonen nousi nyt voittajaksi Boriksen ohi.
Vaikka viikonlopun tulos oli vähän laihanpuoleinen, messukeskuksessa oli taas mukava tavata mustisväkeä, nähdä Boriksen sisko ja muuten vaan viettää aikaa tuttujen parissa. Kiitos kaikille läsnäolleille ja tietenkin Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!
Terkuin,
Marko, Sari ja Boris
lauantai 12. joulukuuta 2009
Voittaja -09 näyttelyssä
Moi!
Kaikki näytti olevan pedattu Boriksen käydä pokkaamassa Juniorivoittaja -09 titteli tänään messukeskuksessa näyttelyvuoden päätapahtumassa. Noh, saimme tuta siitä että koirannäyttely-laji on puhtaasti arvostelulaji, kuten vaikkapa taitoluistelu. Eikä kyse ollut siitä, että oltaisiin takki auki menty tuomaripöydän eteen ja todettu että "serti ja titteli, kitooos.". Arvostelu on arvostelu eikä siitä voi valittaa. Eikä ole syytäkään. Sehän on tuomarin näkemys ja sillä sipuli. Mutta olen silti sitä mieltä, että Boris olisi JV-meriittinsä ansainnut. Juniorivoittaja-titteli jäi kokonaan jakamatta, sillä sen paremmin uroksista kuin nartuistakaan yksikään ei saanut ERIä. Nope. No one. Boris esiintyi edukseen, sai kiitosta hyvästä ja aurinkoisesta käytöksestään eikä tuomarikaan löytänyt varsinaista valittamista. Ei vaan vielä ole valmis. Mutta eikös se ole vielä junioriluokassakin...?! Tulos: EH JUK1 Kiitokset Kirstille hyvästä tsemppauksesta - ainakaan esittämisestä ei homma jäänyt kiinni!
Mutta eipä jäädä tuleen makaamaan ja näitä hämmästelemään vaan uutta matoa koukkuun! Huomenna kroatialaistuomarilla on varmaan jokin toinen näkemys. Ja sehän on selvillä jo kahdentoista tunnin kuluttua... ;-)
Kaikki näytti olevan pedattu Boriksen käydä pokkaamassa Juniorivoittaja -09 titteli tänään messukeskuksessa näyttelyvuoden päätapahtumassa. Noh, saimme tuta siitä että koirannäyttely-laji on puhtaasti arvostelulaji, kuten vaikkapa taitoluistelu. Eikä kyse ollut siitä, että oltaisiin takki auki menty tuomaripöydän eteen ja todettu että "serti ja titteli, kitooos.". Arvostelu on arvostelu eikä siitä voi valittaa. Eikä ole syytäkään. Sehän on tuomarin näkemys ja sillä sipuli. Mutta olen silti sitä mieltä, että Boris olisi JV-meriittinsä ansainnut. Juniorivoittaja-titteli jäi kokonaan jakamatta, sillä sen paremmin uroksista kuin nartuistakaan yksikään ei saanut ERIä. Nope. No one. Boris esiintyi edukseen, sai kiitosta hyvästä ja aurinkoisesta käytöksestään eikä tuomarikaan löytänyt varsinaista valittamista. Ei vaan vielä ole valmis. Mutta eikös se ole vielä junioriluokassakin...?! Tulos: EH JUK1 Kiitokset Kirstille hyvästä tsemppauksesta - ainakaan esittämisestä ei homma jäänyt kiinni!
Mutta eipä jäädä tuleen makaamaan ja näitä hämmästelemään vaan uutta matoa koukkuun! Huomenna kroatialaistuomarilla on varmaan jokin toinen näkemys. Ja sehän on selvillä jo kahdentoista tunnin kuluttua... ;-)
maanantai 30. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Esineruutua treenaamassa ja kehätoimitsijaksi opiskelemassa
Olimme viikonlopun mökillä ja allesigneerannut osallistui lauantaina sekä sunnuntaina Satakunnan kennelpiirin järjestelmälle kehätoimitsijakurssille. Tavoitteena oli suorittaa hyväksytysti kurssin loppukoe ja saada harjoittelulupa lopullista pätevöitymistä varten.
Sari hoiti varsinaisen "mökkeilyn". Mökkikeikka osoittautui loistavaksi ja haastavaksi esineruututreenien kannalta. Haasteelliseksi radan teki erittäin kivinen maasto, jossa ainakin kaksijalkaisen on melkoisen hankala edetä. Boris sisäisti hyvin lähellä olevien esineiden etsimisen ja löytämisen, mutta vähänkin kauempana olleet esineet vaativat vielä vahvistuksen hakemista ohjaajalta.
Boris etsi metsään piiilottua varvastossua. Etsintä, löytäminen ja luovutus sujuivat mallikkaasti, varsinkin kun palkkiona oli tarjolla toinen toistaan mehevämpiä lihapullia.
Spinnu jäi vaihtoaitioon terassille ja äänestä päätelleen motivaatio päästä mukaan oli enemmän kuin kohdallaan. Borksen jälkeen oli Spinnun vuoro. Spinnun toko-liikkeet ja etsintä sujuivat suuren innostuksen ja korkean motivaation merkeissä. Ei halunut "isoveikka" jäädä kakkoseksi. Taas oli mukava touhuta poitsujen kanssa.
Ai niin, se loppukoe. Se meni läpi pistein 24/30 p. Eli sitten vaan vaaditut viisi harjoittelukertaa plakkariin. Sitouduin sekä kirjoittavaksi että pyörittäväksi toimitsijaksi suomi, ruotsi ja englanti aksenteilla. Ehkä tuo pyörittävän rooli vaikuttaisi houkuttelevalta. Täytyy sanoa, että kun muut kurssilaiset olivat kymmeniä ellei satoja näyttelyitä tahkoinneita kasvattajia, niin meikäläisen koepiste/näyttely olisivat olleet ylivoimaisesti parhaat. Mutta hyvä näinkin. Kehätoimitsija rooli on itseasiassa huomattavasti laajempi sekä vastuiden että velvollisuuksien osalta kuin ensinäkemältä uskoisi. Voisi sanoa karrikoidusti, että pyörittävä kehätoimitsija on kehätoiminnan toimitusjohtaja ja tuomari arvostelutoiminnan asiantuntija. Jos kehätoimitsija ei ole tehtäviensä tasolla homma seisahtaa saman tien.
Hyvä kurssi ja avarsi mm. näyttelyiden järjestämisen tietämystä huomattavasti.
Voi olla, että tässä käy samalla tavalla kuin aikoinaan kun oli tekemässä lehteä Raumalla; sen jälkeen ei ole tullut luettua lehteä enää lehtenä, vaan ensin pitää katsoa miten se on tehty!
Sari hoiti varsinaisen "mökkeilyn". Mökkikeikka osoittautui loistavaksi ja haastavaksi esineruututreenien kannalta. Haasteelliseksi radan teki erittäin kivinen maasto, jossa ainakin kaksijalkaisen on melkoisen hankala edetä. Boris sisäisti hyvin lähellä olevien esineiden etsimisen ja löytämisen, mutta vähänkin kauempana olleet esineet vaativat vielä vahvistuksen hakemista ohjaajalta.
Boris etsi metsään piiilottua varvastossua. Etsintä, löytäminen ja luovutus sujuivat mallikkaasti, varsinkin kun palkkiona oli tarjolla toinen toistaan mehevämpiä lihapullia.
Spinnu jäi vaihtoaitioon terassille ja äänestä päätelleen motivaatio päästä mukaan oli enemmän kuin kohdallaan. Borksen jälkeen oli Spinnun vuoro. Spinnun toko-liikkeet ja etsintä sujuivat suuren innostuksen ja korkean motivaation merkeissä. Ei halunut "isoveikka" jäädä kakkoseksi. Taas oli mukava touhuta poitsujen kanssa.
Ai niin, se loppukoe. Se meni läpi pistein 24/30 p. Eli sitten vaan vaaditut viisi harjoittelukertaa plakkariin. Sitouduin sekä kirjoittavaksi että pyörittäväksi toimitsijaksi suomi, ruotsi ja englanti aksenteilla. Ehkä tuo pyörittävän rooli vaikuttaisi houkuttelevalta. Täytyy sanoa, että kun muut kurssilaiset olivat kymmeniä ellei satoja näyttelyitä tahkoinneita kasvattajia, niin meikäläisen koepiste/näyttely olisivat olleet ylivoimaisesti parhaat. Mutta hyvä näinkin. Kehätoimitsija rooli on itseasiassa huomattavasti laajempi sekä vastuiden että velvollisuuksien osalta kuin ensinäkemältä uskoisi. Voisi sanoa karrikoidusti, että pyörittävä kehätoimitsija on kehätoiminnan toimitusjohtaja ja tuomari arvostelutoiminnan asiantuntija. Jos kehätoimitsija ei ole tehtäviensä tasolla homma seisahtaa saman tien.
Hyvä kurssi ja avarsi mm. näyttelyiden järjestämisen tietämystä huomattavasti.
Voi olla, että tässä käy samalla tavalla kuin aikoinaan kun oli tekemässä lehteä Raumalla; sen jälkeen ei ole tullut luettua lehteä enää lehtenä, vaan ensin pitää katsoa miten se on tehty!
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Miten koira oppii?
Olimme Sarin kanssa kuuntelemassa Etelä-Hämeen Kennel-kerhon järjestämää luentoa Miten koira oppii? Luennoitsijana TV:stakin tuttu Tommy Wiren. Hyvä setti ja antoi taas ajattelemisen aihetta siitä miten omiin koiruuksiin ja niiden kouluttamiseen tulisi suhtautua. Oppia ikä kaikki! Suosittelen kaikille koiranomistajille jos tilaisuus osuu kohdalle.
Tommyn teesien mukaan tärkein pointti on: Älä koskaan ota koiran antamaa palautetta koulutukseesi henkilökohtaisesti. BTW, koiran kouluttaminen on kuin pyörällä ajamista, jokainen sen auttavasti oppii ;-).
Tommyn teesien mukaan tärkein pointti on: Älä koskaan ota koiran antamaa palautetta koulutukseesi henkilökohtaisesti. BTW, koiran kouluttaminen on kuin pyörällä ajamista, jokainen sen auttavasti oppii ;-).
tiistai 27. lokakuuta 2009
Suodaanpa...
tässä pari riviä meidän vehniksellemmekin. Eli Spinnun MH-luonnekuvauksen voi käydä tsekkaamassa täältä.
maanantai 26. lokakuuta 2009
BIS2 Lahden pentunäyttelyssä
Wohoo!
Päivitys: Viralliset tulokset ja kuvat löytyvät täältä.
Boris heilutti iloisesti häntäänsä ja vakuutti siinä sivussa upealla ulkomuodollaan Lahden pentunäyttelyn tuomarit. Rotunsa paras, ryhmä kahden voitto saivat hienoksi jatkokseen Best In Show -kilpailun kakkossijan! Ilmeisen harvinaista herkkua mustaterriereille kaikenkaikkiaan. Kyllä jännitti ja tuntui samalla todella hienolta!
Kirsti taituroi lauantaina kolmisen tuntia kärsivällisen Boriksen turkin kimpussa ja taikoi pörröturkista viimeisen päälle komistuksen. Ja kun Kirsti sai vielä ajoittain hajujen valtakuntaan eksyneen mustiksemme liikkumaan mustiksille haasteellisissa pienissä ja melko liukkaissakin kehissä omaan loisteliaaseen tyyliinsä, niin mitäpä sitä sitten oikeastaan voi muuta tuomareilta odottaa. Kauniita ja komeita koiria oli toki liikkeellä muitakin, mutta musta komistus ja alati heiluva häntä eivät voineet jättää ketään kylmiksi. Upeaa Boris!
Päivä oli pitkä; normaaliaikaan siirtyminen antoi tunnin tasoitusta. Aamuyhdeksältä lähdettiin liikkeelle ja takaisin Hämeenlinnaan saavuimme puoli seitsemän aikaan. Boris jaksoi hienosti koko päivän eikä osoittanut väsyn merkkejä edes finaalikehässä.
Näyttelypaikka oli Kirstille entuudestaan tuttu; kauppakeskus Sykkeen parkkihalli Lahden ydinkeskustassa. Parkkihallit tuovat ainakin itselleni mieleen pimeän, kylmän, betonikolossin, jossa on korvia huumaava kaiku. Osittain olettamukseni osoittautuivat pahasti ennakkoluuloisiksi; Lämmintä oli liiankin kanssa ja valot kuin leikkaussalissa. Betonia ja kaikua oli ihan oletusten mukaan; mutta näköjään siihenkin tottuu. Ei sitä turhan usein tule vietettyä seitsemää tuntia putkeen parkkihallissa ;-) Nyt kannatti.
Tosin - ainakin omasta mielestäni - tunnelman kannalta olisi tietysti ollut vielä parempi, etteivät kanssakilpailijat ja muu yleisö olisi rynnännyt ulos oman koiran pudottua kisasta. Nyt loppuhuipennusta olivat todistamassa näyttelyroudarit, tuomarit ja kymmenen BIS-kehässä esiintyneen koiran handlerit ja omistajat eli pyöreästi sellaiset 30 henkeä. Näin noviisina tuli mieleen, että yleisöystävällisyyteen voisi kyllä tässäkin lajissa panostaa. Onhan kyseesssä sentään anglosaksisin termein Dog Show. Järjestelyt toimivat muuten hienosti, mutta tilankäyttö olisi voinut olla parin hehtaarin kokoisessa hallissa vieläkin tehokkaampaa; kehät olivat suurille koirille auttamattomasti liian pieniä ja käännökset liukkaalla betonilla monille liian jyrkkiä.
Toinen pikku miinus tulee saniteettitiloista. Valtaosa näyttelyväestä on yleensä kauniimman sukupuolen edustajia ja meille miehille ei henkilökohtaisten tarpeiden suorituspaikkojen osalta muodostu ongelmaa. Ongelma syntyy vasta kun vessat tulvivat viiden sentin kerroksen vettä pöntöistä ja lattiakaivoista. Siinä kelluu sitten yhtä sun toista... Ja naisten vessaan kahden kilometrin jono....
Mutta yhtä kaikki, hieno päivä. Spinnulla taisi vaan olla kotosalla turhankin tylsä päivä...
Tästä jatketaan seuraavaksi vuoden päänäyttelyllä Suomessa; Messukeskuksen perinteinen vuosittainen Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyt kisataan joulukuun alkupäivinä. Ei oteta turhia paineita, mutta Juniori ja/tai Pohjoismaiden Juniorivoittaja -09 kalskahtaa kyllä aikas komealta. Höh, kunhan mennään viihtymään yhdessäolon merkeissä ja lemmikkiemme seurasta nauttimaan! Kiitos Kirstille vielä kerran! Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen! Tsekkaa myös Kennel Zornoin uutissivu
Päivitys: Viralliset tulokset ja kuvat löytyvät täältä.
Boris heilutti iloisesti häntäänsä ja vakuutti siinä sivussa upealla ulkomuodollaan Lahden pentunäyttelyn tuomarit. Rotunsa paras, ryhmä kahden voitto saivat hienoksi jatkokseen Best In Show -kilpailun kakkossijan! Ilmeisen harvinaista herkkua mustaterriereille kaikenkaikkiaan. Kyllä jännitti ja tuntui samalla todella hienolta!
Kirsti taituroi lauantaina kolmisen tuntia kärsivällisen Boriksen turkin kimpussa ja taikoi pörröturkista viimeisen päälle komistuksen. Ja kun Kirsti sai vielä ajoittain hajujen valtakuntaan eksyneen mustiksemme liikkumaan mustiksille haasteellisissa pienissä ja melko liukkaissakin kehissä omaan loisteliaaseen tyyliinsä, niin mitäpä sitä sitten oikeastaan voi muuta tuomareilta odottaa. Kauniita ja komeita koiria oli toki liikkeellä muitakin, mutta musta komistus ja alati heiluva häntä eivät voineet jättää ketään kylmiksi. Upeaa Boris!
Päivä oli pitkä; normaaliaikaan siirtyminen antoi tunnin tasoitusta. Aamuyhdeksältä lähdettiin liikkeelle ja takaisin Hämeenlinnaan saavuimme puoli seitsemän aikaan. Boris jaksoi hienosti koko päivän eikä osoittanut väsyn merkkejä edes finaalikehässä.
Näyttelypaikka oli Kirstille entuudestaan tuttu; kauppakeskus Sykkeen parkkihalli Lahden ydinkeskustassa. Parkkihallit tuovat ainakin itselleni mieleen pimeän, kylmän, betonikolossin, jossa on korvia huumaava kaiku. Osittain olettamukseni osoittautuivat pahasti ennakkoluuloisiksi; Lämmintä oli liiankin kanssa ja valot kuin leikkaussalissa. Betonia ja kaikua oli ihan oletusten mukaan; mutta näköjään siihenkin tottuu. Ei sitä turhan usein tule vietettyä seitsemää tuntia putkeen parkkihallissa ;-) Nyt kannatti.
Tosin - ainakin omasta mielestäni - tunnelman kannalta olisi tietysti ollut vielä parempi, etteivät kanssakilpailijat ja muu yleisö olisi rynnännyt ulos oman koiran pudottua kisasta. Nyt loppuhuipennusta olivat todistamassa näyttelyroudarit, tuomarit ja kymmenen BIS-kehässä esiintyneen koiran handlerit ja omistajat eli pyöreästi sellaiset 30 henkeä. Näin noviisina tuli mieleen, että yleisöystävällisyyteen voisi kyllä tässäkin lajissa panostaa. Onhan kyseesssä sentään anglosaksisin termein Dog Show. Järjestelyt toimivat muuten hienosti, mutta tilankäyttö olisi voinut olla parin hehtaarin kokoisessa hallissa vieläkin tehokkaampaa; kehät olivat suurille koirille auttamattomasti liian pieniä ja käännökset liukkaalla betonilla monille liian jyrkkiä.
Toinen pikku miinus tulee saniteettitiloista. Valtaosa näyttelyväestä on yleensä kauniimman sukupuolen edustajia ja meille miehille ei henkilökohtaisten tarpeiden suorituspaikkojen osalta muodostu ongelmaa. Ongelma syntyy vasta kun vessat tulvivat viiden sentin kerroksen vettä pöntöistä ja lattiakaivoista. Siinä kelluu sitten yhtä sun toista... Ja naisten vessaan kahden kilometrin jono....
Mutta yhtä kaikki, hieno päivä. Spinnulla taisi vaan olla kotosalla turhankin tylsä päivä...
Tästä jatketaan seuraavaksi vuoden päänäyttelyllä Suomessa; Messukeskuksen perinteinen vuosittainen Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyt kisataan joulukuun alkupäivinä. Ei oteta turhia paineita, mutta Juniori ja/tai Pohjoismaiden Juniorivoittaja -09 kalskahtaa kyllä aikas komealta. Höh, kunhan mennään viihtymään yhdessäolon merkeissä ja lemmikkiemme seurasta nauttimaan! Kiitos Kirstille vielä kerran! Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen! Tsekkaa myös Kennel Zornoin uutissivu
lauantai 26. syyskuuta 2009
Match Showssa Porissa
23.9. Piipahdimme mökkireissun oheisvisiitillä Porissa Satakunnan seura- ja kääpiökoira ry:n hyväntekeväisyys-Match Showssa. Arvelimme, että arki-iltana paikalla olisi hyvästä säästä huolimatta korkeintaan kourallinen leikkimielisestä näyttelytapahtumasta kiinnostuneita, joten n. 150 koiran osallistujalista yllätti.
Koivulan urheilukentällä oli pilvein pimein koiria ja ihmisiään.
Olimme paikalla neljän aikaan ja BIS-kehä päättyi puoli yhdeksän aikaan. Siinä välissä Boris sijoittui "punaisten" pentujen kakkoseksi ja sai tuomarilta vuolaita kehuja.
Marko esitti ensimmäistä kertaa Spinnua "sinisten" kehässä ja pokkasi kakkospokaalin.
Mukavaa oli taas näyttelykehien äärellä. Seuraavaksi Boris hyppää "aidattuun kehään" Lahden pentunäyttelyssä 25.10.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Boris 1. virallisessa näyttelyssä Tampereella
Kuvassa Zornoi Boris (ROP-pentu), Zornoi Einstein (ROP), Bojai Callabow (VSP)
Boriksen saalis FCI2&3 ryhmien ryhmänäyttelyssä Tampereella: KP+ROP-pentu. Reijo Latvala toteaa arvostelussaan:
"Upea nuori pentu. Hyvä pää ja oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja etuosa sekä kaunis ylälinja. Hyvä perä, matala kinner, hyvät liikkeet. Erinomainen luonne."
Kerrataanpa Boriksen näyttelyura tähän mennessä:
25.10. Pentunäyttely, Lahti: KP, ROP, RYP1, BIS2
6.9. FCI2&3 ryhmänäyttely, Tampere: KP, ROP-pentu
30.8. Pentunäyttely, Köyliö: KP, ROP, RYP1
16.8. Match Show, Helsinki: sin. 2.
12.7. Pentunäyttely, Riihimäki: KP, ROP
6.9. FCI2&3 ryhmänäyttely, Tampere: KP, ROP-pentu
30.8. Pentunäyttely, Köyliö: KP, ROP, RYP1
16.8. Match Show, Helsinki: sin. 2.
12.7. Pentunäyttely, Riihimäki: KP, ROP
Way to go Boris! Ja kiitokset jälleen Kirstille ilmiömäisestä esittämisestä!!!
torstai 13. elokuuta 2009
Näyttelyitä ja hakutreenejä
Morjens taas!
Long time - no seen... Boris aloitti sunnuntaina hakutreenit ja näyttelyitäkin on buukattu tiheään tahtiin. Boris on kasvanut tasaiseen tahtiin ja alakulmahampaatkin näyttäisivät ahkeran venyttelyn jäljiltä loksahtavan kohdalleen ilman erityisiä dentaalioperaatioita. Hyvä niin. Sellaisen epävirallisen mitan mukaan säkä on nyt 66-67 cm ja painoa 33 kg. Ja ikää siis 6,5 kk.
Ruoka maistuu, nopeutta alkaa olla jo saman verran kuin Spinnulla ja taas toistuneet löysä vatsa -kuviot ovat jo elettyä elämää.
Boris on äärimmäisen sosiaalinen yksilö ja mieluusti hakeutuu jonkun meistä seuraan. Ihan loistotyyppi! Eikä ole saanut mitään hajalle ja tottelee kiitettävästi. Kuvittelin Spinnun kohdalla, että koiranpito on helppoa, mutta Boriksen kanssa se vasta helppoa onkin. Eikä tuo puolta metsää tulleessaan lenkiltä kuten "isoveikkansa". Kahdenkymmenen vuoden takaisella siisteyskäsityksellä allekirjoittaneen olisi nykymenolla löytänyt jostani hermoparantolasta...
torstai 23. heinäkuuta 2009
We rocked the town!
Parin viikon tauon, tyhjällä työpaikalla hyörimisen ja normiarkirutiinien jälkeen pääsimme viime viikonvaihteessa jälleen piipahtamaan möksällä. Tarkoituksena oli viettää lauantaipäivä Pori Jazz Festivals '09:n Kirjurinluodon konserteissa. Karo ja Eve olivat lähdössä Parolaan, joten meillä oli kahden karvaturrin kokoinen koiranhoito-ongelma vielä ratkottavana. Sain houkuteltua Julian Tampereelta päiväksi Spinnun ja Boriksen dogsittereiksi, joten ei muuta kuin peräkärry taas täyteen kaikenmaailman sälää, hauvelit bokseihin ja menoksi!
Juha ja Hanna Espoosta olivat menossa myös viikonlopuksi Poriin, joten saimme houkuteltua heidät perjantai-illaksi yökylään Kokemäelle. Perillä meitä odotti joella seilaavat soutuarmaadat, sillä perinteinen Satakuntasoutu (vaimikäsenytoli..?!) ohitti jälleen mökkimme matkalla Risten koululla sijaitsevaan tauko- ja yöpymispisteeseen.
Aloin apinanraivolla viimeistellä kesken jäänyttä laiturin kantta ajatuksella, että se olisi kasassa ennen vieraiden saapumista - ja olihan se. Viimeistä lautaa lukuunottamatta, joka vaati hieman monipuolisempaa modausta. Mukana tulleet upouudet laituritikkaat jäivät vielä odottamaan sunnuntaille asennusta.
Hanna ja Juha saapuivat yhdeksän aikaan. Ruokailun jälkeen yösaunaan ja mukavan illan päätteeksi kolmen aikaan yöpuulle. Vieraat lähtivät lauantaina aamupäivästä ja dogsitterit haimme Peipohjan asemalta puolenpäivän jälkeen. Saria vaivasi vielä hetki ennen lähtöä uhkaavasti paheneva migreenikohtaus, mutta sekin helpotti matkalla Poriin. Olimme perillä puolikolmen aikoihin.
Päivän musiikillinen kattaus oli varsin monipuolinen; perinteisestä bigband-jazzista, funkin kautta rock(abilly/swing/bigband)-rytmeihin á la The Brian Setzer Orchestra. Varsinkin pari viimemainittua ja etenkin vanha tuuttitukka Setzer rokkasivat kylän kumoon! Ja aurinko paahtoi lähes täyden työpäivän verran! Yes!!!
Keikkojen jälkeen palailimme takaisin möksälle puoli kahdeksitoista ja siitä aika suorilla vatupassiin. Koirapoitsut olivat tietysti jälleennäkemisestä onnesta soikeita ja hyvin oli koiranhoito sujunut - niinkuin näissä nyt kauheasti paimentamista olisi; suffelisetiä molemmat!
Sunnuntaina olivat isommat helteet jo tiessään, mutta sellaista pilvipoutaa ja kahtakymppiä. Arvioin, että laituritikkaat olisivat tunnissa paikallaan, mutta loppujenlopuksi niiden kanssa meni nelinkertainen aika. Mutta valmista tuli - sitä viimeistä lautaa lukuunottamatta. Julia ja Ira palasivat illansuussa Tampereelle, mutta minä ja Sari jäimme vielä yöksi. Aamulla sitten taas sorvin ääreen.
Juha ja Hanna Espoosta olivat menossa myös viikonlopuksi Poriin, joten saimme houkuteltua heidät perjantai-illaksi yökylään Kokemäelle. Perillä meitä odotti joella seilaavat soutuarmaadat, sillä perinteinen Satakuntasoutu (vaimikäsenytoli..?!) ohitti jälleen mökkimme matkalla Risten koululla sijaitsevaan tauko- ja yöpymispisteeseen.
Aloin apinanraivolla viimeistellä kesken jäänyttä laiturin kantta ajatuksella, että se olisi kasassa ennen vieraiden saapumista - ja olihan se. Viimeistä lautaa lukuunottamatta, joka vaati hieman monipuolisempaa modausta. Mukana tulleet upouudet laituritikkaat jäivät vielä odottamaan sunnuntaille asennusta.
Hanna ja Juha saapuivat yhdeksän aikaan. Ruokailun jälkeen yösaunaan ja mukavan illan päätteeksi kolmen aikaan yöpuulle. Vieraat lähtivät lauantaina aamupäivästä ja dogsitterit haimme Peipohjan asemalta puolenpäivän jälkeen. Saria vaivasi vielä hetki ennen lähtöä uhkaavasti paheneva migreenikohtaus, mutta sekin helpotti matkalla Poriin. Olimme perillä puolikolmen aikoihin.
Päivän musiikillinen kattaus oli varsin monipuolinen; perinteisestä bigband-jazzista, funkin kautta rock(abilly/swing/bigband)-rytmeihin á la The Brian Setzer Orchestra. Varsinkin pari viimemainittua ja etenkin vanha tuuttitukka Setzer rokkasivat kylän kumoon! Ja aurinko paahtoi lähes täyden työpäivän verran! Yes!!!
Keikkojen jälkeen palailimme takaisin möksälle puoli kahdeksitoista ja siitä aika suorilla vatupassiin. Koirapoitsut olivat tietysti jälleennäkemisestä onnesta soikeita ja hyvin oli koiranhoito sujunut - niinkuin näissä nyt kauheasti paimentamista olisi; suffelisetiä molemmat!
Sunnuntaina olivat isommat helteet jo tiessään, mutta sellaista pilvipoutaa ja kahtakymppiä. Arvioin, että laituritikkaat olisivat tunnissa paikallaan, mutta loppujenlopuksi niiden kanssa meni nelinkertainen aika. Mutta valmista tuli - sitä viimeistä lautaa lukuunottamatta. Julia ja Ira palasivat illansuussa Tampereelle, mutta minä ja Sari jäimme vielä yöksi. Aamulla sitten taas sorvin ääreen.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Kesälomailua ja 1. näyttely
Morjens taas kaikille!
Seuraavaksi lienee hyvä paketoida viimeiset kolme viikkoa Suomen kauneinta kesää - asiaankuuluvine sateineen ja hallaöineen luonnollisesti!
Juhannuksen jälkeinen viikko kului allekirjoittaneelta vielä töiden merkeissä ja viimeinen työpäivä ennen lomaa meni Lahdessa. Helleaalto oli hivuttaunut näillekin leveysasteille ja ilmastointi sekä autossa että toimistolla olivat enemmän kuin paikallaan. Lahden satama-alue on kyllä varsin houkutteleva paikka toimistolle.
Kolmen hujakoilla pistimme pillit pussiin ja reitti suuntautui Lahdesta Tampereen kautta Kokemäelle. Saria ja koirapoitsuja olikin ollut jo kova iqu! Alkavan helleviikonlopun ruuhkat iskivät Tampereen ja Huittisten välille, joten mökkimatkassa menikin jokunen tovi - sitä mukavammalta tuntuikin perille pääsy! Se oli loma ny!
Viikonloppu meni tekemättä yhtään mitään - saunomista ja uintia lukuunottamatta. Hyvä nollaus heti loman alkajaisiksi: täydellistä joutenoloa. Boris ja Spinnukaan eivät juuri jaksaneet eviään liikautella, sen verran helle pisti liikuntahalut jäihin. Lenkilläkin käytiin vasta yöaikaan kun aurinko ei enää paahtanut ja ilma oli jo jonkin verran viilentynyt.
Maanantai-aamuna Tuomas ja Julia olivat tulossa aamujunalla Kokemäelle ja juuri kun teimme lähtöä Peipohjan asemalle heitä vastaan, Keijo pöllähti enemmän tai vähemmän yllättäen mökin pihaan. Laituriprojekti sai äkkilähdön. Sakukin pistäytyi suunnitelmia junailemassa. Paikallisesta rautakaupasta löytyi ekat tarvikkeet ja kiviporarikin vielä samaksi illaksi melkein naapurista. Pari vuotta uinunut projekti eteni nyt jättiläisaskelin.
Kun on oikeat työkalut ja osaava tekijä, niin valmista syntyy alta aikayksikön. Kuusi 200 mm:n reikää betoniin ja graniittiin olivat kaikkine valmisteluineenkin valmiita 20 minuutissa. Itse reikiin meni n. puoli minuuttia per hole.
Tiistaina käytiin Luvialla leikkaamassa kierretangot sopivan pituisiksi, otettin iso peräkärry perään ja haettiin puutavara Luviawoodin puutavaratalosta. Kaikkineen rakennustarvikkeille tuli hintaa n. 500 euroa. Keskiviikkoaamuna pidimme Tuomaksen kanssa valutalkoot ja kierretangot valettiin kiviin ja betoniin.
Torstaina Keijo oli taas maisemissa ja päästiin sovittamaan vanhat sähkötolpat kierretankoihin. Raakaa voimaa (onneksi oli Tumppi maisemissa...) vaatinut operaatio sujui mallikkaasti ja lopulta perustukset olivat toleranssitkin huomioiden riittävän vaaterissa, että päästiin naputtelemaan juoksuja paikalleen. Lauantaina päästäisiin jo tekemään kantta.
Perjantaina helle alkoi irrottaa otettaan ja käväisimme Pori Cityssa ehkäisemässä orastavia mökkihöperyys-oireita. Menomatkalla pääsin valvontakameran kuviinkin! Ei perk...! Olikohan siinä kuuden- vai kahdeksankympin lätkä..?! Vauhtia oli ainakin mittarin mukaan reilut yhdeksänkymppiä... Se niistä vakionopeussäätimistä! Noh, kyllä posti sitten kertoo tuliko pikavoitto vai oikein kutsu "linnan juhliin"...
Sunnuntaina oli vuorossa Boriksen ensimmäinen näyttelyreissu Riihimäkeen Suomen Owzarek Podlahanskit ry:n järjestämään pentunäyttelyyn. Ikänsä puolesta Boris osallistui vauvaluokkaan. Kirsti oli lauantaina trimmanut Borikseen erittäin komeaksi ja näytti siltä, että hei, tässähän meillä on todella mallikkaan näköinen pentu näytettäväksi. Tuomari oli samaa mieltä sekä ulkomuodosta että Kirstin ja Boriksen kehäesiintymisestä. Alaleuka on tosin vielä vähän kapea ja takaliike ahdas, mutta muuten kommentit olivat todella mairittelevia. Ainakin minua miellyttää aina kiitokset Boriksen miellyttävästä luonteesta, hyvästä esiintymisestä/käytöksestä. Eikä haittaa jos koira on vielä komean näköinenkin :-) Kirstin omat kommentit Kennel Zornoin uutissivulta: http://zornoiuutiset.blogspot.com/
Ryhmässäkin pääsimme vielä kuuden sakkiin, joten kaikille jäi oikein positiivinen kuva päivästä.
Seuraavaksi lienee hyvä paketoida viimeiset kolme viikkoa Suomen kauneinta kesää - asiaankuuluvine sateineen ja hallaöineen luonnollisesti!
Juhannuksen jälkeinen viikko kului allekirjoittaneelta vielä töiden merkeissä ja viimeinen työpäivä ennen lomaa meni Lahdessa. Helleaalto oli hivuttaunut näillekin leveysasteille ja ilmastointi sekä autossa että toimistolla olivat enemmän kuin paikallaan. Lahden satama-alue on kyllä varsin houkutteleva paikka toimistolle.
Kolmen hujakoilla pistimme pillit pussiin ja reitti suuntautui Lahdesta Tampereen kautta Kokemäelle. Saria ja koirapoitsuja olikin ollut jo kova iqu! Alkavan helleviikonlopun ruuhkat iskivät Tampereen ja Huittisten välille, joten mökkimatkassa menikin jokunen tovi - sitä mukavammalta tuntuikin perille pääsy! Se oli loma ny!
Viikonloppu meni tekemättä yhtään mitään - saunomista ja uintia lukuunottamatta. Hyvä nollaus heti loman alkajaisiksi: täydellistä joutenoloa. Boris ja Spinnukaan eivät juuri jaksaneet eviään liikautella, sen verran helle pisti liikuntahalut jäihin. Lenkilläkin käytiin vasta yöaikaan kun aurinko ei enää paahtanut ja ilma oli jo jonkin verran viilentynyt.
Maanantai-aamuna Tuomas ja Julia olivat tulossa aamujunalla Kokemäelle ja juuri kun teimme lähtöä Peipohjan asemalle heitä vastaan, Keijo pöllähti enemmän tai vähemmän yllättäen mökin pihaan. Laituriprojekti sai äkkilähdön. Sakukin pistäytyi suunnitelmia junailemassa. Paikallisesta rautakaupasta löytyi ekat tarvikkeet ja kiviporarikin vielä samaksi illaksi melkein naapurista. Pari vuotta uinunut projekti eteni nyt jättiläisaskelin.
Kun on oikeat työkalut ja osaava tekijä, niin valmista syntyy alta aikayksikön. Kuusi 200 mm:n reikää betoniin ja graniittiin olivat kaikkine valmisteluineenkin valmiita 20 minuutissa. Itse reikiin meni n. puoli minuuttia per hole.
Tiistaina käytiin Luvialla leikkaamassa kierretangot sopivan pituisiksi, otettin iso peräkärry perään ja haettiin puutavara Luviawoodin puutavaratalosta. Kaikkineen rakennustarvikkeille tuli hintaa n. 500 euroa. Keskiviikkoaamuna pidimme Tuomaksen kanssa valutalkoot ja kierretangot valettiin kiviin ja betoniin.
Torstaina Keijo oli taas maisemissa ja päästiin sovittamaan vanhat sähkötolpat kierretankoihin. Raakaa voimaa (onneksi oli Tumppi maisemissa...) vaatinut operaatio sujui mallikkaasti ja lopulta perustukset olivat toleranssitkin huomioiden riittävän vaaterissa, että päästiin naputtelemaan juoksuja paikalleen. Lauantaina päästäisiin jo tekemään kantta.
Perjantaina helle alkoi irrottaa otettaan ja käväisimme Pori Cityssa ehkäisemässä orastavia mökkihöperyys-oireita. Menomatkalla pääsin valvontakameran kuviinkin! Ei perk...! Olikohan siinä kuuden- vai kahdeksankympin lätkä..?! Vauhtia oli ainakin mittarin mukaan reilut yhdeksänkymppiä... Se niistä vakionopeussäätimistä! Noh, kyllä posti sitten kertoo tuliko pikavoitto vai oikein kutsu "linnan juhliin"...
Vaateostokset alennusmyynnistä ja kaupungilla hengailu koirien kanssa toivat mukavasti vaihtelua urbaaniin erämaa-elämään. Eve vei Borista ja hienosti taittui matka. Kiertelimme kaupungilla molempien koirien kanssa hyvän tovin ja molemmat (koirat) käyttäytyivät erittäin mallikkaasti. Kyllä näiden ihmisen parhaiden ystävien kanssa kelpaa liikuskella missä tahansa!
Lauantaina sekä Saku että Keijo olivat ahertamassa laiturin kannen kimpussa kun sade keskeytti hommat ja projektia päätettin jatkaa seuraavana päivänä.
Sunnuntaina olimme Sarin ja Spinnun kanssa Luvian Merijuhlassa Laitakarissa Boriksen jäädessä mökille Karon, Even ja Tuomaksen kanssa. Noh, niistä kekkereistä nyt ei jäänyt ihan kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Laitakarissa on käyty ziljoonia kertoja ja kun ohjelmapuoli oli vahvasti alimitoitettu niin eipä siitä sitten ihan hirmuisesti riemua revitä. Ihmisiä oli paljon, mutta tuttuja harvassa. Mummuni ja vaarini olivat paikalla. Tarjosivat munkkikahvit. Vaarilla alkaa ikä huomioiden (86 v.) vähän piuhat pidentyä, mutta mummulla leikkaa vielä kuin kuuluisalla mattoveitsellä - vai oliko se partaveitsi...?! ;-)
Sunnuntaina olimme Sarin ja Spinnun kanssa Luvian Merijuhlassa Laitakarissa Boriksen jäädessä mökille Karon, Even ja Tuomaksen kanssa. Noh, niistä kekkereistä nyt ei jäänyt ihan kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Laitakarissa on käyty ziljoonia kertoja ja kun ohjelmapuoli oli vahvasti alimitoitettu niin eipä siitä sitten ihan hirmuisesti riemua revitä. Ihmisiä oli paljon, mutta tuttuja harvassa. Mummuni ja vaarini olivat paikalla. Tarjosivat munkkikahvit. Vaarilla alkaa ikä huomioiden (86 v.) vähän piuhat pidentyä, mutta mummulla leikkaa vielä kuin kuuluisalla mattoveitsellä - vai oliko se partaveitsi...?! ;-)
Keijo ja Saku olivat jo rakennuspuuhissa laiturilla kun palailimme mökille viiden aikoihin. Ilta ja muut aikataulut tulivat kuitenkin vastaan ja muutama kansilauta jäi vielä asentamatta. Olimme suunnitelleet paluuta takaisin kaupunkiin jo maanantaille, joten loppu kansi tultaisiin rakentamaan heinäkuun lopulla. Paluumme venähti lopulta tiistaille kun sunnuntaina ja maanantaina viimeistelimme Tuomaksen kanssa varastokopin maalausurakan. Siitä tuli ihan siedettävän näköinen. Sarin kahden ja minun puolentoista viikon mökkireissu oli siis päätöksessään. Taas saatiin mökkiä entistä ehompaan kuntoon. Laituri, pihakeinu, pihan kivituhkapinnoite (kasa tosin vielä levittämättä) ja varastokopin maalaus tekevät omalta osaltaan Villa Lilla Maijaa vieläkin mukavammaksi vapaa-ajanviettopaikaksi! Ja koirapoitsut eivät moisista perusta - ovat onnessaan kun saavat liikkua vapaasti ja etsiä aarteita maastosta!
Viimeiset lomapäivät menivät sitten kaupungissa. Tehtiin vähän pihahommia ja käytiin katsomassa koko porukalla Ice Age 3 - 3D-versiona tietty. Ihan hyvä raina. Tuomas ja Julia palasivat torstaina takaisin Tampereelle uuteen, vastavalmistuneeseen kotitaloonsa.
Sunnuntaina oli vuorossa Boriksen ensimmäinen näyttelyreissu Riihimäkeen Suomen Owzarek Podlahanskit ry:n järjestämään pentunäyttelyyn. Ikänsä puolesta Boris osallistui vauvaluokkaan. Kirsti oli lauantaina trimmanut Borikseen erittäin komeaksi ja näytti siltä, että hei, tässähän meillä on todella mallikkaan näköinen pentu näytettäväksi. Tuomari oli samaa mieltä sekä ulkomuodosta että Kirstin ja Boriksen kehäesiintymisestä. Alaleuka on tosin vielä vähän kapea ja takaliike ahdas, mutta muuten kommentit olivat todella mairittelevia. Ainakin minua miellyttää aina kiitokset Boriksen miellyttävästä luonteesta, hyvästä esiintymisestä/käytöksestä. Eikä haittaa jos koira on vielä komean näköinenkin :-) Kirstin omat kommentit Kennel Zornoin uutissivulta: http://zornoiuutiset.blogspot.com/
Ryhmässäkin pääsimme vielä kuuden sakkiin, joten kaikille jäi oikein positiivinen kuva päivästä.
PS. Boriksen strategiset mitat: 29 kg ja 64 cm.
PPS. Selvisin tutkatolppatestistä kirjallisella huomautuksella: 8-kympin alueella 90 km/h. Lupaan olla tästä lähin kaahailematta.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Jussin viettoa ja ihan koiratonta menoa?!?!
Moi!
Jussit tuli sitten vietettyä. Mökillä oltiin torstaista lähtien koostumuksella Sari, Karo, Julia, Eve ja tietty Boris ja Spinnu. Juhannuksen menoliikenteen ruuhkista ei ollut tietoakaan kun kurvailtiin Galaxy/Muuli-yhdistelmällä kohti Kokemäkeä. Sääkin (vielä siinä vaiheessa) suosi. Olimme perillä n. puoli yhdeksän kulmilla ja Boris oli taas aivan yltä päältä kuolassa. Mikähän siinä on, että sitä matkustamista pitää noin jännätä - kun mitään vikinää ja ääniä ei sieltä boksista kuitenkaan kuulu eli vaikuttaisi mustiksemme olevan ihan tyytyväinen kyytiin.
Mukanamme tullut uusi pihakeinu oli tietysti heti saatava kasaan ja perinteiseen tyyliini arvelin siihen kuluvan maksimissaan n. puoli tuntia, joten sytytin tietysti saunan ensitöikseni, että pääsee sitten kevyen kasausurakan päätteeksi saunomaan.
Noh... Vahvasti paino sanalla perinteisesti se ei sitten mennytkään ihan kuin elokuvissa tai ruusuisissa suunnitelmissani. Valmiiden reikien paikat olivat vähän siellä sun täällä, muutama ruuvi tuli kiristettyä vähän liian aikaisin, hyttysten ilmavoivat voimistivat hyökkäyksiään, kesäyö alkoi pimetä, apujoukot kaikkosivat kiroiluani... Siinä muutama mielestäni hyvä syy miksi paketti oli lopulta kasassa (hieman modattuna) vasta puolenyön jälkeen.
Tytöt olivat käyneet keskenään saunassa ja unohtaneet, että se kiuas ei lämpiä sähköllä vaan niillä omituisilla palikoilla löylyhuoneen nurkassa. Lopputuloksena siis täysin sammunut saunanpesä. Sari yritti Even kanssa saada saunaa uudelleen syttymään, mutta ilmeisesti rutiinin puute sekoitti systeemit ja aikaa kului (ja sanomalehteä ja mäyriksen "nahkaa")...
Mutta Happy End anyways... Puoli yhden aikaan sain vielä houkuteltua Sarin kaveriksi saunareissulle ja kylläpä öiset löylyt Suomen suvessa maistuivat taivaallisilta uintiretkeä unohtamatta. Nämä ovat niitä hetkiä, joita voi sitten talven räntäsateessa muistella. Ahhh...
Boris ja Spinnu tuntuvat nauttivat mökillä olostaan; saahan siellä sinkoilla ihan vapaasti ja vapaana. Molemmat keskittyvät erilaisten "aarteiden" etsintään ja niitä sitten "vaihdellaan" innokkaasti, toisin sanoen tapellaan siitä yhdestä tikusta niin kuin se olisi universumin ainoa kepukka ;-) Spinnu tuntuu jotenkin olemuksellaan viestivän, että "nää on mun mestoja ja täällä duunaillaan mun säännöillä..." Boris taas pyyhkii moisilla säännöillä kaverin kirsua...
Juhannusaatosta ja -päivästä nyt ei kovin suuria tarinoita voi veistellä. Sateessa oli kahden vuorokauden aikana aattoiltana sellainen ranta-bbq session mittainen tauko, jolloin sain tulet tehtyä. Rantaletut ja makkara maistuivat toki mahtavilta. Kyllä ulkoruokinta on aina ulkoruokinta!
Juhannuspäivänä käytiin poitsujen kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja kastuttiin oikein kunnolla kun vettä tuli reippaan tuulen kera. Mutta poitsut nauttivat ja niin se omakin mieliala pysyi korkealla karmeasta kelistä huolimatta. Ja saunassahan irlantilais-tyyppinen sääala ei haittaa pätkääkään... ;-)
Sunnuntaina olikin ihan toisenlainen meininki paikallisessa mikro-ilmastossa. Aurinko alkoi kuivattaa paikkoja ja päästiin taas pihalle/rantsuun grillailemaan. Upeaa! Ai niin ja Boris kävi elämänsä ensimmäistä kertaa uimassa!!! Sen verran vikkelästi piti kuitenkin vedestä päästä pois, että Sarin vasen jalka sai toimia vauhdinottoalustana. Lopputulema: komeat skraadut ja messevä mustelma. Ehkä se on ihan hyvä ettei tullut Borikselle ihan tavaksi ainakaan vielä tuo uintitouhu niin ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa onko koira "maalla, merellä vai ilmassa"?
Eilen Sari lähti poitsujen kanssa mökille ja minä jäin duunailemaan viimeistä työviikkoa Hämeenlinnaan/Hesaan/Lahteen ennen parin viikon kesälomapaussia. Ja kuinka ollakaan, heräsin aamulla siihen kun ihmettelin "Miksi ihmeessä Boris ja Spinnu ovat vielä seitsemän aikaan niin hiljaa..?!?" Kunnes havahduin siihen kylmään tosiasiaan, ettei iloisia hännänheilutuksia ja märkiä pusuja ollutkaan vastassa. Karua - todella karua! En halua enää elämää ilman koiria! Olen monesti ihmetellyt miten olen tullut 37 vuotta ilman koiran seuraa...?! Rakkaan vaimon puuttuminen tuosta vierestä on tietysti se pahin ikävän aihe, mutta todella omituiselta tuntui kun ei lenkillelähtö ollutkaan ensimmäisenä ohjelmassa. Noh, asia korjaantuu perjantaina. Eletään nyt tätä kesälesken elämää nämä muutamat päivät.
Yritän keräillä uusia Boris-kuvia niin Lipastoon (http://lipasto.1g.fi) kuin tännekin... Ne vaan on ympäri eri kameroita ja kamerakännyköitä. Pitäis kerätä ne talteen ja pukata näytille.
Boris jatkaa hurjaa kasvuaan; painoa alkaa olla lähemmäs 30 kg ja säkääkin pitkälti yli 60 cm. Mikähän jättiläinen tästä oikein kehkeytyy? Liikuntaa ollaan lisätty, jotta saataisiin vähän lihasmassaa tuota kasvua tukemaan. Boris alkaa liikkua aina vaan paremmin ja sellaista perässävetoa on enää aniharvoin. On se vaan niin ihq hauveli!
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Mökkeilyä ja mustisnäyttelyitä
Morjens!
Piipahdimme viikonloppuna mökkimatkalle sopivasti osuen Mustaterrieri ry:n järjestämään erikoisnäyttelyyn Hotelli Ellivuoren pihanurmella. Paikalla oli noin viitisenkymmentä toinen toistaan komeampaa mustaterrieriä. Sää oli koiranäyttelyn kannalta täydellinen; ei lämmin, ei kylmä, kevyt tuuli ja pilvipoutaa. Näyttelykehä lyhyeksi leikattua nurmea ja riittävän suuri mustistenkin liikkua ja etenkin esitellä komeaa liikettään.
Vaalea vieras Spinnu herätti luonnollisesti, tulkintani mukaan "kiinnostuneita" katseita... Olihan vehnäpullamme sentään tilaisuuden "oikea terrieri", kuten näyttelyväen supatuksesta oli erotettavissa...
Boris oli luonnollisesti omiensa joukossa. Kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta, mutta eihän se oikein käynyt päinsä. Mutta tulipahan roppakaupalla sosiaalistamista ja hyvä niin!
Teimme mustis-oheistuoteostoksia (paitoja ja Täällä vartioi mustaterrieri-kyltti) ja Karo putsasi arpajaispöydän kolmella voittoarvalla! Tunnelma oli hyvin leppoisa, vähän kuin mustisten Match Show!
Ai niin, Boris senkun jatkaa hurjaa kasvuaan; 60 cm säkää on jo mittarissa ja painoakin kohta 25 kiloa! Tällä vauhdilla metri menee rikki alkusyksystä... ;-) Niin, ei se varmaan kovin hyvä juttu ole, sillä lihastakin pitäisi saada vähän tukemaan liikettä ja luiden kasvua. Lenkkeilty on ahkerasti, mutta sitä voisi varmaan vielä lisätäkin. Liike on varsinkin takaosan osalta sangen koikkelehtivaa... Mutta eiköhän se siitä.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
lauantai 6. kesäkuuta 2009
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Hieno mies!
Pitää kommentoida, että kyllä se vaan on hienoluonteinen ja nopea oppimaan; on kivasti läsnä, ei rähise, tottelee, uudet jutut menee suht heti jakeluun eikä turhia höntyile! Ja tulee ns. juttuun kaikkien kanssa. Way to go Boris, you're so adorable!!!
torstai 28. toukokuuta 2009
perjantai 22. toukokuuta 2009
Helatorstaina vieraana Kurussa
Saimme keskiviikolle ja Helatorstaille kutsun Pia-Liisan, Sepon ja pomeranian-poitsu Rockyn vieraiksi Petäjäjärvelle Kurun ja Seitsemisen kansallispuiston maisemiin. Mukaan lähtivät Karon ja Even lisäksi tietysti Boris ja Spinnu.
Ohjelmassa oli Sepon ja Pia-Liisan loistavista menuista, saunomisesta ja ratsastuksesta nauttiminen.
Olimme perillä n. kahdeksan aikaan illalla ja majoituimme "liiteriin", joka sisältä osoittautui erittäin siistiksi ja mukavaksi majoitustilaksi. Ulkonäkö ja määritelmä hämäsivät ;-)
Sauna oli loistava ja väittäisin, että kymmenissä ellei sadoissa saunoissa vierailleena, tämä oli yksi parhaista. Sepolle kiitokset erinomaisesta lämmityksestä. N. 12-asteinen Petäjäjärven vesi tarjosi erinomaiset puitteet tehokkaalle viilennykselle löylyn lomassa. Mmm...
Boris, Spinnu ja Rocky painiskelivat keskenään, eikä koostaan huolimatta Rocky antanut tasoitusta tippaakaan. Ajoittain ihmisten oli otettava tuomarin rooli leikin käydessä turha roisiksi. Puolenyön aikaan ei ainakaan allekirjoittaneella ollut minkäänlaisia unensaantivaikeuksia ja koirapoitsutkin simahtivat saman tien.
Helatorstaina naiset lähtivät parin tunnin maastovaellukselle Kurun Vuonohevostallin ratsuilla. Seipäjärven lomatila oli vain muutaman kilometrin päässä.
Minä ja Seppo jäimme "heppa-allergikkoina" pois tästä lystistä ja Seppo keskittyi isännän ottein saunan lämmitykseen ja ruuan laittoon. Oma osuuteni rajoittui lähinnä seuranpitoon ja koiruuksien ulkoiluttamiseen. Molemmat olivat tyytyväisiä saadessaan kirmata isolla nurmialueella ja käyttäessään kirsuaan ympäristön koluamiseen.
Iltapäivällä ratsastusseurue palasi kokemuksia rikkaampana matkaltaan ja Karoliinalle jäi tehtäväksi "tarjota kakkukahvit" pudottuaan ainoana hevosen selästä päistikkaa ojaan. Onneksi lähinnä henkisin vammoin - tai oikeastaan ilman niitäkään. Ratsastus on mitä suurimmassa määrin välineurheilua ja sen todistavivat Sarin riekaleiksi rispaantuneet reidet. Enää en ihmettele, miksi siinä hommassa pitää olla pitkät sukat ja ratsastushousut?!?!?
Sepon loihtima ateria oli maittavuudessaan ylitse muiden ja ratsastuksesta vertyneet lihakset saivat ansaitsemaansa rentoututustuokion leppeän lämpöisessä saunassa. Itse en olisi jäänyt pois mistään hinnasta, vaikka en ollut lähelläkään hevosia!
Kahvien ja myöhäisten iltapäivänokosten saattelemana lähdimme kokemusta rikkaampana kohti kotia.
Laulun sanoin: "... ja siellä kaikilla oli niin mukavaa - onneksi saimme olla muukaanaaa..."
Kiitos ja kumarrus vielä isäntäväelle rentouttavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tervetuloa taas Vitikkalansaareen!
maanantai 18. toukokuuta 2009
Vatsavaivat toistaiseksi ohi...
Taas maistuu ruoka ja vatsavaivat jäivät onneksi parin päivän mittaiseksi paastoksi. Taas elämä hymyilee! Ja ruokahalu vaan kasvaa syödessä...
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Boriksella massu sekaisin
Moi taas!
Muutama tovi onkin kulunut edellisestä blogimerkinnästä, joten lienee aika tehdä selontekoa mustisherramme viimeaikaisista edesottamuksista.
Pari viime päivää on mennyt vatsataudin kourissa. Olimme viikonlopun mökillä, mutta siellä ei ollut vielä havaittavissa mitään oireita. Ruoka ehkä maistui sunnnuntaina vähän huonosti, mutta ei muuta. Koukkasimme kotimatkan päätteeksi nopsasti kotosalla Sarin iltavuoron vuoksi. Jatkoin Karon ja Even kanssa Linnanpuistoon Boriksen ja Spinnun kanssa osallistuaksemme jälleen kerran Match Show:n. Boris oli koko parituntisen hyvin vaisu eikä liikustellut eikä ottanut kontaktia oikeastaan mihinkään. Spinnu sai punaisen, mutta joutui jättämään tällä kertaa kehän jo hyvissä ajoin.
Sunnuntai-iltana alkoi sitten tapahtua: Katselin yläkerrassa lätkän MM-finaalia ja Sari oli mennyt jo nukkumaan kun sain katselu-urakkani päätökseen ja lähdin alakertaan unipuulle. Ja kuinkas ollakaan, aavistelin jo jotain rappusten puolivälissä kun vastaan pelmahti varsinainen hajuvalli... Olohuoneen lattia oli parin neliön alueelta huikaisevalta lemuavan ulosteen peitossa ja pissatkin olivat sopivasti osuneet aivan seinän viereen valuen tietysti lattialistan alle!
Alkoi 45 min. siivousurakka, jota Boris seuraili sangen reporankana vierestä. Nostin hyvin väsyneen oloisen kaverin omaan petiinsä ja vuorasin koko huoneen vielä varmuuden vuoksi sanomalehdillä.
Aamulla jälki oli aika murheellisen näköistä: lähes koko lattia ripuliulosteessa ja missä ei ollut kakkaa oli lattia märkänä pissasta. Ei kiva näky eikä varsinkaan haju!
Taas tunti siivousta ennen töihinlähtöä. Ruokaa ei tarvinnut tälle miekkoselle nyt tarjoilla, mutta vettä tietysti sitäkin enemmän.
Maaantaina otettiin lääkkeet avuksi, mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Tiistainakaan ei vielä aamulla ruokaa, mutta olo oli Boriksella jo selvästi pirteämpi ja illalla maistui jo kevyt riisiateria. Tänä aamuna miekkonen popsi isohkon riisi/kuivamuona-aterian jo hyvällä ruokahalulla. Tämä taitaa olla voitettu tauti tällä kertaa!
Muuten Boriksen kanssa menee oikein kivasti. Hampaiden käyttö meihin ihmisiin on jo huomattavasti vähäisempää ja Spinnukin saa olla jo enimmältä (puremis)leikkivimmalta rauhassa. Päivä päivältä Boris on oppinut paremmin talon tavoille ja on osoittautunut erittäin sosiaaliseksi ja oppivaksi mustikseksi. Hyvä niin. Ensimmäiset rokotuksetkin sujuivat oikein mallikkaasti ja lääkäriltä tukevat kehut reippaudesta ja sosiaalisuudesta - tietty.
Viime viikolla Boris painoi 16,5 kg ja säkä osoitti lukemia 49,5 cm eli kovasti on tullut kokoa lisää. Tämä vatsatauti kuitenkin varmasti näkyy painonkehityksessä tavalla tai toisella.
torstai 23. huhtikuuta 2009
Match Show -meininkiä ihmettelemässä
Menneenä sunnuntaina käytiin paikallisen superhypermaximarketin parkkiksella Match Show:n tunnelmia maistelemassa. Ihan turisteina ei sentään paikalle pöllähdetty, sillä Karo ja Eve vetivät formulatermein kypärän päähän, ajohanskat käteen ja eikun junior handlaamaan. Boris suoritti oman tehtävänsä turistin roolissa - taka-ajatuksena oli tietysti sosiaalistaminen. Eikä sosiaalisuuden puutteesta voi tätä Mustanaamiota syyttää: Boris on ehdottomasti karavaanarien eliittiä eli kaikkien kaveri! Eniten viehätti tuntemattomaksi jäänyt dalmis-neitokainen, joka saikin Boriksen jakamattoman huomion, paljon helliä halauksia ja suukkoja, jotka eivät jättäneet ketään arvailujen varaan tunteiden lämpötilasta!
Eve esitti jälleen Spinnua ja sai 1. kierroksella sinisen nauhan parina olleen varsin näyttäväliikkeisen faaraokoiran napatessa parivoiton. Spinnu oli kyllä erittäin näyttävä itsekin, joten kysymys lienee ollut hiuksenhienosta erosta.
Karoliina sai esitettäväkseen Pia-Liisan ja Sepon pomeranian-poitsun Rockyn. Rockylla ei ollut näyttelyistä vielä minkäänlaista kokemusta, joten punainen nauha oli tietysti osoitus että Rocky oli handlauksen lisäksi komeaa katsottavaa.
Spinnu voitti lopulta sinisten ryhmän ja niin oli BIS-kehä taas edessä. Viides sija oli jälleen Eve&Spoinnu -parivaljakolta hieno esitys!
Karon tie Rockyn kanssa katkesi jatkokehään, mutta upea oli esitys myös tältä parivaljakolta.
Mutta mitä sitten Boris tuumasi tästä kaikesta? Kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä leikkimään, eikä hälinä ja koirien paljous pelottanut - päinvastoin. Oikein reipasta ja rohkeaa käyttäytymistä.
Eve esitti jälleen Spinnua ja sai 1. kierroksella sinisen nauhan parina olleen varsin näyttäväliikkeisen faaraokoiran napatessa parivoiton. Spinnu oli kyllä erittäin näyttävä itsekin, joten kysymys lienee ollut hiuksenhienosta erosta.
Karoliina sai esitettäväkseen Pia-Liisan ja Sepon pomeranian-poitsun Rockyn. Rockylla ei ollut näyttelyistä vielä minkäänlaista kokemusta, joten punainen nauha oli tietysti osoitus että Rocky oli handlauksen lisäksi komeaa katsottavaa.
Spinnu voitti lopulta sinisten ryhmän ja niin oli BIS-kehä taas edessä. Viides sija oli jälleen Eve&Spoinnu -parivaljakolta hieno esitys!
Karon tie Rockyn kanssa katkesi jatkokehään, mutta upea oli esitys myös tältä parivaljakolta.
Mutta mitä sitten Boris tuumasi tästä kaikesta? Kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä leikkimään, eikä hälinä ja koirien paljous pelottanut - päinvastoin. Oikein reipasta ja rohkeaa käyttäytymistä.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Isäntä ja emäntä
torstai 16. huhtikuuta 2009
Pääsiäinen mökillä
Borikselle avautui aivan toisenlainen maailma kun vietimme Sarin kanssa pääsiäistä kahdestaan mökillä. Eniten arvelutti matka, 150 km ja kuinka Boris matkasta "selviytyisi"... Tiedossahan oli, että koirapoitsumme oli viiden minuutin automatkan jäljiltä kuolasta märkänä, mutta mitä sitten tuollainen parin tunnin matka saisi aikaan? Nähtäväksi jäi.
Jätimme yhden aterian väliin ennen matkaan lähtöä ihan siltä varalta että se saattaisi aiheuttaa ylimääräistä pahoinvointia.
Matka meni ihan mukavasti, paria pientä piipitystä lukuunottamatta tavaratilan häkistä ei juuri muuta kuulunutkaan.
Ajoimme yhdellä istumisella perille ja kieltämättä varsin märkä mustis kevythäkistä löytyi. Mutta mitäs siitä, raikasta vettä nestetasapainon ylläpitoon ja tutustuminen mökin ympäristöön alkoi välittömästi.
Kaikenkaikkiaan kaikki meni oikein hienosti ja ainakin sisäsiisteys oli mökillä, jossa sai suht vapaasti tulla ja mennä, aivan toista luokkaa kun kotona. Yötkin sujuivat kohtuullisen rauhallisissa merkeissä, vaikka meidän ihmisten näkövinkkelistä tarpeille piti päästä epäinhimilliseen aikaan ;-)
Kävimme myös Luvialla isääni ja Nelliä morjenstamassa. Nelli kun on Venäjältä kotoisin, saimme myös autenttisen ääninäytteen miten Boriksen koko nimi tulee lausua. Yritetäänpä jotain foneettisten merkkien kaltaista esitystapaa: [Tsjarni] [Graf] [Ba'ris]
Kuulosti ainakin minun korvaani tosi hyvältä. Ja sekin selvisi, että zornoi siis tarkoittaa mustaa. Musta Kreivi Boris! Kuulostaa kieltämättä ihan Star Warsilta ja Darth Vaderilta... ;-) Pitänee ostaa Borikselle lasermiekka tai jotain... Onkohan Spinnu sitten Luke Skywalker vai peräti Jedi Master Yoda?!? Nyt ollaan kohta kaukana itse blogin kohteesta.
Suurin yllätys koettiin kun saavuttiin maanantaina takaisin kotipihaan; kuolaamisesta ei ollut enää tietoakaan. Oikein miellyttävä pääsiäinen mökillä koirien kanssa, vaikka talviturkki jäikin vielä meiltä ihmisiltä heittämättä. Sarille vielä näin julkiset kiitokset mahtavista pääsiäismenuista!
Jätimme yhden aterian väliin ennen matkaan lähtöä ihan siltä varalta että se saattaisi aiheuttaa ylimääräistä pahoinvointia.
Matka meni ihan mukavasti, paria pientä piipitystä lukuunottamatta tavaratilan häkistä ei juuri muuta kuulunutkaan.
Ajoimme yhdellä istumisella perille ja kieltämättä varsin märkä mustis kevythäkistä löytyi. Mutta mitäs siitä, raikasta vettä nestetasapainon ylläpitoon ja tutustuminen mökin ympäristöön alkoi välittömästi.
Kaikenkaikkiaan kaikki meni oikein hienosti ja ainakin sisäsiisteys oli mökillä, jossa sai suht vapaasti tulla ja mennä, aivan toista luokkaa kun kotona. Yötkin sujuivat kohtuullisen rauhallisissa merkeissä, vaikka meidän ihmisten näkövinkkelistä tarpeille piti päästä epäinhimilliseen aikaan ;-)
Kävimme myös Luvialla isääni ja Nelliä morjenstamassa. Nelli kun on Venäjältä kotoisin, saimme myös autenttisen ääninäytteen miten Boriksen koko nimi tulee lausua. Yritetäänpä jotain foneettisten merkkien kaltaista esitystapaa: [Tsjarni] [Graf] [Ba'ris]
Kuulosti ainakin minun korvaani tosi hyvältä. Ja sekin selvisi, että zornoi siis tarkoittaa mustaa. Musta Kreivi Boris! Kuulostaa kieltämättä ihan Star Warsilta ja Darth Vaderilta... ;-) Pitänee ostaa Borikselle lasermiekka tai jotain... Onkohan Spinnu sitten Luke Skywalker vai peräti Jedi Master Yoda?!? Nyt ollaan kohta kaukana itse blogin kohteesta.
Suurin yllätys koettiin kun saavuttiin maanantaina takaisin kotipihaan; kuolaamisesta ei ollut enää tietoakaan. Oikein miellyttävä pääsiäinen mökillä koirien kanssa, vaikka talviturkki jäikin vielä meiltä ihmisiltä heittämättä. Sarille vielä näin julkiset kiitokset mahtavista pääsiäismenuista!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Strategiset mitat
Boris on kasvanut varsin ripeään tahtiin. Ja kun vielä liikunta ja ruoka maittavat mahtavaan malliin, niin päivän strategiset luvut ovat:
Säkä: 38 cm
Paino: 9,4 kg
tiistai 31. maaliskuuta 2009
TOP5: Topit ja flopit
Ohessa nopea TOP 5:
Plussat:
Plussat:
- Ruokahalu. Eipä tarvitse tätä poitsua houkutella syömään...
- Ei-sana. Alkaa mennä ns. jakeluun - ajoittain.
- Oppimiskyky - hoksottimia löytyy.
- Reippaus - Boris ei jää nurkkiin nyhveröimään, on innolla mukana ja jaksaa liikkua hyvin lenkillä.
- Sosiaalisuus - rohkea kaveri, joka hakeutuu ihmisen lähelle iloisesti häntäänsä heiluttaen.
Miinukset:
- Hampaiden käyttö - kaikki pitää testata, joka on tietysti ihan luonnollista.
- Spinnun pinnan testaus - setä suffeli saa kyytiä
- Eipä tule muuta mieleen...
torstai 26. maaliskuuta 2009
Tyly, tyly..
Minä taidan valitettavasti lukeutua siihen alati kasvavaan koiranomistajien joukkoon, jolla ei aina pysy mielessä se tosiseikka, että nämä lemmikit ovat sittenkin vain eläimiä. Eläimiä, joita ohjaavat eläinten vaistot ja käyttäytymismallit. Ja kun se ei pysy mielessä, niin tulee ihan turhaa stressattua jos se ensimmäinen koira perheessa sattuu olemaan niin ylitsevuotavan pehmeä ja kiltti, että antaa sen pienemmän "terrorisoida" itseään ihan 6-0! Tästä on kyllä Sarin kanssa keskusteltu monet kerrat (Sari on mulle koira-asioissa kävelevä koiratietosanakirja ja valaistunut guru), mutta ei se vaan silti tunnu menevän mun inhimillistävään kallooni - vaikka toisille siitä olenkin herkästi saarnaamassa ;-)
Spinnu on kyllä yrittänyt parhaansa mukaan kehittää jotain murahduksen tyyppistä, mutta Boris on NIIN teflonia moisille varoituksille. Painiminen loppuu yleensä siihen kun Boriksella on suu jo sen verran täynnä venhäturkkia, että tuppaa menemään kakomisen puolelle. Ehkä se siitä tasoittuu - siis ei Spinnun turkki - vaan Boriksen ylimääräinen kurmootus...
Spinnu on kyllä yrittänyt parhaansa mukaan kehittää jotain murahduksen tyyppistä, mutta Boris on NIIN teflonia moisille varoituksille. Painiminen loppuu yleensä siihen kun Boriksella on suu jo sen verran täynnä venhäturkkia, että tuppaa menemään kakomisen puolelle. Ehkä se siitä tasoittuu - siis ei Spinnun turkki - vaan Boriksen ylimääräinen kurmootus...
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Koiraportin takaista elämää ja rajojen selvittelyä
Boris on aloittanut mukavasti kotiutumisen. Boris alkaa hahmottua melko itsenäiseksi ja määrätietoiseksi yksilöksi. Pieniä järkytyksen aiheitakin mustis-poitsumme uuteen arkeenkin on mahtunut; koiraportin takainen elämä ei vaan - ainakaan alkuun - tunnu maistuvan eli klassinen kysymys kuuluu: Miten noin pienestä koirasta voi lähteä niin suuri ääni? Aamuisin ja iltaisin ujellus/murina/haukkukonsertti saa sinfoniaaliset mittasuhteet kun Boris tajuaa olevansa yksin omassa tilassaan... Onneksi uni tai hiljainen hyväksyntä jossain vaiheessa palauttavat rauhan maahan. Varmaankin se tuosta tasoittuu, kun Boris huomaa ettei se yksinolo ihan karmea mörkö olekaan.
Spinnukin alkaa pikkuhiljaa pitämään puoliaan. Boris osallistuu innokkaasti niihin talkoisiin kokeilemalla vehnäherramme pinnan kestävyyttä. Hyviksi havaitut keinot ovat roikkua hampailla turkissa ja parrasta nyhtämällä. Pennut on ihan söpöjä, mutta välistä hiipii mieleen että kun ne on oikeasti vielä niin "blankkoja", niin josko joku vaan heilauttaisi peruskoulutus-nimistä taikasauvaansa ja sitten se olisikin ihan pro. Kärsivällisyys on hyve, jota koiranomistajalta vaaditaan ehdottomasti. Itse en taida olla pro tuossa ominaisuudessa...
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Ensimmäinen aamu
Sari oli lähdössä aamuvuoroon, joten herättyäni kuuden jälkeen molemmat koiruudet olivat ehtineet jo käydä tarpeillaan. Boris oli saanut uuden luun, jota se kalusi innoissaan eteisen matolla. Molemmat singahtivat minua iloisesti vastaan! Tätä koiran kanssa oleminen ja eläminen on minun mielestäni parhaimmillaan! Niiden ehdoton ja jakamaton ystävällisyys; kuin olisimme olleet erossa pitkään ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui taas..
Ennen Sarin töihin lähtöä kävimme vielä poitsujen kanssa pihalla ja Boris vaikutti paljon terhakkaammalta kuin eilen. Innokkaasti se loikki vehnäterrierimme Spinnun perässä ja teki tyylikkästi tarpeensa. Voisin kuvitella, että tästä kaverista on tulossa ennätysajassa sisäsiisti - tai sananpartta lainatakseni; "aika näyttää..."
Tätä kirjoittaessani Boris on nukkunut makuuhuoneemme ovea vasten, musta masu kohti taivasta kohta kaksi ja puoli tuntia.. Spinnu ei olekaan harrastanut moista selällään nukkumista.
The Day
Lauantaina oli kirkas auringonpaiste ja vaikka päivä muuten olikin kolea, oli ilmassa keväistä virettä.
Saavuttuamme Zornoi-kennelin pihamaalle, meitä pelmahti Kirstin lisäksi vastaan musta pentulauma iloisesti tervehtien! Ja Boris tietysti etunenässä. Pennut olivat juuri ruokailleet, joten sisälle päästyämme yksi toisensa perään alkoi etsiä sopivaa paikkaa unipuulle painautumista varten. Julia ei ollut vielä nähnyt isoja mustiksia Dorista ja Darjaa, joten siinä oli hyvä ottaa tuntumaa näihin ihastuttaviin ja supersosiaalisiin aikuisiin mustiksiin. Näihin kahteen ei voi olla ihastumatta! Ja toivoakseni ja uskoakseni Boriksesta kehittyy perheessämme yhtä upea yksilö!
Papereiden kirjoitusta vaille valmis visiittimme alkoi olla valmis. Saimme mukaan kattavan "manuaalin" sekä upeat mustis-tarrat, jotka varmasti löytävät paikkansa autojemme ikkunoista. Kyllä näin upeita otuksia kelpaa muillekin mainostaa!!!
Kun olimme jo ulko-ovella tapahtui jotain, joka ainakin minulle jäi sykähdyttävällä tavalla mieleen. Voi olla, että mielikuvitukseni teki tepposet mutta olen vieläkin siinä uskossa, että juuri ennen kuin olin aikeissa poimia Boriksen syliini ja viedä pennun autoon, Doris pujotteli määrätietoisesti koko eteiseen pakkautuneen koira- ja ihmislauman läpi kylkeeni kiinni, pysähtyi ja otti jotenkin erityisen intensiivisen kontaktin. Se tuijotti minua ikäänkuin sanoakseen, että "pitäkää Boriksesta hyvää huolta" tai jotenkin halusi viestittää sillä hetkellä jotakin. Inhimillistämistä - ehkä, mutta jotenkin niin erityisen läsnäolevalta ja merkitykselliseltä se tilanne tuntui... Palaamme varmasti Boriksen kanssa useastikin Nahkakujalle, joten Doris tulee varmasti vielä jälkeläistään näkemään.
Automatka oli Borikselle jokseenkin stressaava; ulinaa ja uikutusta riitti lähes koko matkalle ja perillä kotipihassa Boris oli kuolasta aivan märkä; hieman lohduttoman näköinen vesseli tapitti meitä eikä olisi oikein halunnut tulla ulos häkistäkään...
Tuomaskin oli jo hereillä ja perinteiseen ryhmäpotrettiin kotiportaille asetuin tällä kertaa minä ja Tuomas toimi kameramiehenä.
Spinnu oli jo aamulla aistinut tähän päivään liittyvän jotakin erikoista ja nyt vehnämme ei ollut pysyä nahoissaan. Boris sai iloisen hännänheilutusvastaanoton! Ensimmäiset haparoivat askeleet uuden kodin lattialle...
Boris tutki määrätietoisesti olohuoneen, eteisen ja keittiön sekä oman uuden häkkinsä joka nyt siis löytyy saunan pukuhuoneesta. Spinnu nuuhki innokkaasti tulokasta, mutta ei ollut Boriksesta mitenkään ylitsepursuavan kiinnostunut; mitä nyt vähän hermoili ja epätyypilliseen tapaansa kuolasi oikein urakalla.
Boris hämmästytti hakeutumalla heti pissalle levitetylle sanomalehdelle ja kakatkin onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla ulos. Uskomattomat valmiudet ainakin sisäsiisteyden suhteen. Boris hakeutui meidän ihmisten luokse ja sai tietysti ylitsepursuavaa huomiota osakseen.
Ja mikä ruokahalu! Kuppi tyhjeni hyvin vikkelästi ja pissat taas hallitusti lehtikasaan. Ulkona Spinnu näytti mallia lumihangessa myyrän lailla mönkimiseen ja Boris häntä heiluen yritti mennä perässä... Portaiden nouseminen sujui mallikkaasti, eikä voimia sitten juuri muuhun riittänytkään. Uni vei voiton...
Karo ja Eve lähtivät Veeralle yökylään ja kun Sarikin oli iltavuorossa, olin Tuomaksen, Julian, Spinnun kanssa illan nelistään. Iltaruoka maittoi vähintään yhtä hyvin kuin edellinenkin ateria ja kuppi varmuuden vuoksi nuoltiin moneen kertaan todella tyhjäksi. Vesikin mattoi, vaikka olinkin vähän huolissani kun Boris ei ollut oikeastaan juonut koko päivän aikana.
Yhdentoista aikaan Boris nukahti boksiinsa. Noin tuntia myöhemmin alkoi kymmenisen minuuttia kestänyt ulina, joka kuitenkin loppui ihan omia aikojaan. Ensimmäinen päivä uudessa kodissa oli onnellisesti päätöksessään.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Pukuhuone uusiokäyttöön
Kaikista asennetuista lapsiporteista päätelleen meillä olisi noita taaperoita enemmänkin. Eilen saatiin uusi portti kodinhoitohuoneen ja pukuhuoneen väliin asennettua. Pitäisi kestää täysikasvuisen mustiksen painon, mutta käytäntöhän sen näyttää meneekö Boris leca-harkko seinästä läpi... Toivottavasti ei.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Viikko vielä...
Vielä olisi viikko siihen kunnes Boris kotiutuu Tuusalantielle. Se, että juuri tämä yksilö on tulossa Zornoi-kennelistä meille on jossain määrin sattumien summaa. Alunperin tilanne meni niin, että pentueesta oli varaamatta vielä "pikku-pojaksi" ristitty, selkeästi muita pienikokoisempi pentu. Se oli meille ihan ok, sillä eipä noista vielä muutaman viikon ikäisenä voi millään ilveellä ennustaa minkä kokoisia, näköisiä ja luonteisia pentuja/nuoria/aikuisia koiria niistä silmät kiinni kohti emän nisiä hoippuvista karvapalloista tulee. Pienimmästä voi tulla pentueen suurin ja suurin jäädä pienimmäksi - ei riitä kenenkään ennustajan lahjat moisen selvittämiseen.
Kävimme Sarin kanssa katsomassa pentuja ensimmäisen kerran maaliskuun 1. päivänä, "pikkupoika" näytti oikein reippaalta ja oli porukan innokkain ahmatti ruokakupilla - syytä olikin jos aikoi ottaa muut koossa kiinni. Päivän pähkäilyn jälkeen ilmoitimme, että siinä olisi tuleva mustaterrierimme.
Mutta sattuma puuttui peliin. Olimme viime keskiviikkona katsomaan pikkupoitsua vielä Karon ja Evenkin kanssa. Samaisena päivänä selvisi, että ensimmisenä pennun varanneet kuopiolaiset olivat joutuneet sairastapauksen vuoksi peruuttamaan varauksensa! Joten nyt olisi jo valinnan vaikeus edessä - varsinkin kun henkisesti olimme valinneet jo oman pentumme! Mutta, mutta... Toinen pentu oli selvästi pikkupoikaa suurempi ja massiivisempi... Ja kun mustiksen pitäisi olla juuri tuollainen... Niinpä. Tällä pennulla oli hieman valkoista karvaa rinnassaan ja tassuissaan, joten Kirsti lupasi tulla hinnassa vastaan - siltä varalta ettei valkoinen tupsu katoaisikaan iän myötä - toisin kuin yleensä.
Nyt meni vaikeaksi! Tytöt olivat pikkupojan kannalla, mutta minä ja Sari - ei yksin hintapoliittisista syistä - kallistumassa kookkaamman vaihtoehdon kannalle. Ota nyt noista selvää?! Ihan yhtä söpöjä ja terhakkaita molemmat, vaikka juuri ruokailun jälkeen myös yhtä väsyneitä ja haluttomia muuhun kuin käpertymään kerälle ja nukahtamaan mukavaan pentu-uneen ;-)
Päätös oli kuitenkin tehtävä. Ja päätös oli, että suurempi pentu on uusi perheenjäsenemme. Boris-nimi tuli samalla esille ja G-pentueen edustajan nimi muotoutuisi sen mukaan. Seuraavana päivänä Kirstiltä tuli nimiehdotus: Zornoi Graf Boris Vau! Graf tarkoittaa venäjäksi kreiviä, joten ei kai nimi koiraa pahenna... Kutsumanimeksi tulee siis Boris.
Olemme suunnitelleet majoittaa Boris saunan pukuhuoneeseen, joten khh:n ja pukkarin väliin hankittiin hieman Spinnun versiota korkeampi koiraportti. Peten koiratarvikkeesta löytyi kohtuuhinnalla kevythäkki, joka sopii täydellisesti Galaxyn tavaratilaan Spinnun häkin rinnalle ja tarvittaessa tilaa löytyy kuudelle jos Spinnun majoittaa viimeisen takapenkin taakse jäävään tilaan. Ei ehkä optimipaikka koiralle, mutta kyllä siinä matkustamaan mahtuu. Verkkokaupan ostoslistalle takertui myös pohjavillakarsta ja mustan koiran shampoota. Ei liene ollut tuulesta temmattu Koiramme-lehden artikkeli koiranomistajiin kohdistuvasta markkinoinnista ja tarvikemyynnistä. Isoa bisnestä kun maassa on ennätysmäärä koiria.
Tästä se lähtee!
Moi kaikille!
Tästä lähtee Boriksen blogi liikkeelle. Ulkoasussa tapahtuu varmasti muutoksia aluksi tiheään tahtiin sitä mukaa kun "visio" ulkoasun osalta etenee... Kärsivällisyyttä ja tervetuloa! Kommentoikaa ahkerasti... Kiitos. Vuh!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)